Jakob Ingebrigtsen, Joshua Cheptegei, Faith Kipyegon, Tigst Assefa, Tobi Amusan, Kelvin Kiptum, Karsten Warholm, Jaroslava Mahutsih, Yulimar Rojas, Mykolas Alekna, Armand Duplantis, Ryan Crouser.
Siinä otos maailman yleisurheilueliitistä, joka on kuluneiden seitsemän vuoden aikana rikkonut lajinsa maailmanennätyksen, mutta saanut hetken odottaa ennätyksensä hyväksyntää eli ratifiointia. Se on tullut, kun professori Toni Arndt on saanut työnsä valmiiksi Tukholman liikuntatieteellisen yliopiston jalkinetutkimuslaboratoriossa Östermalmilla.
Australialainen Arndt työskenteli 2019–2026 yleisurheilun kattojärjestön eli World Athleticsin virallisena suoritusjalkineiden sääntöjenmukaisuuden tarkistajana, kunnes alkuvuodesta testamenttasi tehtävän Lausannessa toimivalle AISTS-yhtiölle. Sen asiantuntijoita hän yhä perehdyttää tehtäviinsä.
Ylivoimainen rooli
Jalkineet ovat olennainen osa huippusuoritusta hyppy- ja heittolajeissa ja erittäin olennainen ratajuoksussa. Mutta aivan ylivoimaisen roolin ne ovat kuluneiden 10 vuoden aikana ottaneet katujuoksussa, jossa sunnuntaina nähtiin pitkään mahdottomaksi luultua historiaa.
Avaa kuvien katselu
Tämä historiallinen tossu matkustaa velipoikansa kanssa Lausanneen, jossa Sabastian Sawen ME saa lopullisen sinettinsä tutkimuslaboratoriossa. Kuva: STELLA Pictures/ddp/abaca press
Kenialainen Sabastian Sawe juoksi Lontoossa maratonin aikaan 1.59.30 ja löi etiopialaisen Yomif Kejelchan 11 sekunnilla. Näin oli nähty kaksi ensimmäistä kahden tunnin alitusta virallisessa maratonkilpailussa.
Kärkikaksikkoa ja naisten ME:n 2.15.41 juossutta Tigst Assefaa yhdistää tossumalli eli Adidas Adizero Adios Pro Evo 3. Vähittäismyynnissä noin 550 euroa maksava tossupari painaa hämmästyttävät 194 grammaa.
– Minä hyväksyin helmikuussa mallin sääntöjen mukaiseksi. Nyt Sawen ja Assefan Lontoossa käyttämät tossut kirjaimellisesti lähetetään Lausanneen, jossa ne tutkitaan. Se ei tarkoita tossujen rakenteiden purkamista, jos tutkijoiden epäilykset eivät jostakin syystä herää, Tukholmasta tavoitettu Toni Arndt kertoo Yle Urheilulle.
”Loogisempaa Berliinissä”
Arndt osasi odottaa kyseiseltä mallilta huipputuloksia tutkiessaan sen ominaisuuksia, kuten keveyttä, pohjamateriaalia ja hiilikuiturakenteita. Miesten kärkiviisikosta vain ugandalainen Jacob Kiplimo käytti muuta mallia, Niken Alphafly 4:ää.
– Yllätys oli, että haamuraja alittui Lontoossa, jonka reitti ei ole maailman nopein. Tulos olisi ollut loogisempi Berliinissä tai Chicagossa.
Avaa kuvien katselu
Huikea ratajuoksija Yomif Kejelcha kellotti maratondebyytissään ajan 1.59.41. Hän on ennätyksineen kolmella ratamatkalla kaikkien aikojen tilastoissa kärkiseitsikossa. Kuva: IMAGO/Beautiful Sports/ All Over Press
Hiilikuitulevyillä varustettujen niin kutsuttujen vieterijalkineiden merkittävin maratonominaisuus on kyky varastoida asfaltista energiaa ja palauttaa sitä urheilijalle. Se vähentää lihaksiin ja hapenottoon kohdistuvaa kuormitusta ja mahdollistaa energiataloudellisen suorituksen pidempään kuin edellisten sukupolvien huipputossut.
Sunnuntaina Lontoossa oli silmiinpistävää, miten väljänä kärkikaksikon askel pysyi loppuun saakka ja miten Sawe kiristi merkittävästi vauhtia loppukilometreillä.
Fysiikan lait vastassa
– Adidas ja Nike ovat ottaneet muihin merkkeihin tuotekehityksessä etumatkaa, ja kyse on nimenomaan jalkineiden kyvystä palauttaa energiaa juoksijalle. Siinä missä aiemmin 80 prosentin palautuskykyä pidettiin erittäin kovana, nyt lähestytään jo 90:tä prosenttia. Yhtiöiden tavoite on tietysti päästä niin lähelle sataa prosenttia kuin mahdollista. Fysiikan lakien mukaan 100 on toki mahdottomuus.
World Athleticsin tossusäännöt koskevat lähinnä hiilikuiturakenteita ja jalkineen korkeutta. Professori Arndtin mukaan voisi olla syytä pohtia, tulisiko energiaa palauttavia ominaisuuksia rajoittaa säännöstössä.
– Nykyisillä säännöillä rajat jo lähestyvät, mutta niitä ei vielä ole saavutettu. Materiaalien avulla tossujen painosta ehkä vielä saadaan hieman pois, mutta ei enää merkittävästi.
Edelliskerran miesten ME juostiin Lontoossa 2002, kun USA:ta edustanut Khalid Khannouchi tuuletti Buckinghamin palatsin edustalla ajassa 2.05.38. Se tarkoittaa, että hän olisi silloisella vauhdillaan nyt ollut vähän yli 40 kilometrin kohdalla Sawen ylittäessä maaliviivan.
Aikanaan Turun Urheiluliittoakin edustanut kenialainen Geoffrey Kamworor oli sunnuntaina 8:s täsmälleen samalla ajalla kuin Khannouchi 2002.
Avaa kuvien katselu
Khalid Khannouchi tykitti 2002 Lontoossa ME-ajan 2.05.38. Hän olisi kyseisellä vauhdilla ollut viime sunnuntaina hieman yli 40 kilometrin kohdalla Sabastian Sawen nostaessa kädet maaliviivalla ilmaan. Kuva: EPA
Maratonin ME-kehityksestä on helppo hahmottaa ajankohta, jolloin tossujen tuotekehitys räjähti. Kenialaisen Dennis Kimetton Berliinissä 2014 juoksema ME 2.02.57 kesti neljä vuotta, kunnes maanmies Eliud Kipchoge puhkoi sen Saksan pääkaupungin nopealla reitillä minuutilla ja 18 sekunnilla.
Huikeita ratajuoksijoita
Toni Arndtin mukaan on myös kiinnostavaa pohtia, millaisia juoksijatyyppejä uunituoreen ME:n rikkominen vetää puoleensa. Sawe on erikoistunut maratoonari, jonka ennätykset 5 000:lla (13.42) ja 10 000 metrillä (27.09) ovat verrattain vaatimattomia. Varsinkin, kun niitä vertaa debytantti Kejelchan ja kolmannen maratoninsa juosseen Kiplimon, puolimaratonin ME-miehen (56.42), rata-aikoihin.
Kejelchan ennätysarja 3 000:sta 10 000 metriin on 7.23,64-12.38,95-26.31,01, mikä kestävyysjuoksua tunteville kertoo kaiken. Kiplimon vastaava suora ei juuri kalpene: 7.26,64-12.40,96-26.33,93.
Avaa kuvien katselu
Dennis Kimetton 2014 Berliinissä kipittämää ME-aikaa 2.02.57 pidetään juoksujalkineiden evoluution näkökulmasta viimeisenä luomuaikakauden maailmanennätyksenä maratonilla. Kuva: STELLA Pictures/ddp/abaca press
– Tällaisella taustalla pystyy juoksemaan taloudellisesti erittäin kovaa maratonvauhtia, Toni Arndt toteaa.
Kaksi laboratoriota
Jos Lausannessa sijaitsee World Athleticsin nykyinen tossulaboratorio, kaupunki tunnetaan myös antidopinglaboratoriostaan. Yli-inhimillisinä pidettyihin vauhteihin on usein löytynyt syy jälkimmäisestä laboratoriosta. Lontoon kärkitrioa ei epäillä urheilussa kiellettyjen valmisteiden tai metodien käytöstä.
Itäafrikkalaisia kestävyysjuoksijoita löytyy yleisurheilun antidopingelimen Athletics Integrity Unitin (AIU) toimintakieltolistoilta kuitenkin valtavia määriä. AIU vastaa myös maratonin Major-kisojen eli mm. Lontoon dopingtestauksesta.
– AIU tekee hyvin korkealuokkaista testausta maratonien yhteydessä, mutta dopingtilastot osoittavat, että ongelma on itäisessä Afrikassa merkittävä, Toni Arndt myöntää.