Oletko koskaan ollut vanhassa talossa, jossa ”kummittelee”? Uusi tutkimus on löytänyt ilmiöön varsin arkisen selityksen.
Kanadalaiset MacEwan Universityn tutkijat raportoivat tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessaan, että ihmisen kuuloalueen alapuolella esiintyvä niin sanottu infraääni voi lisätä ärtyneisyyttä ja stressitasoja, vaikka henkilö ei tiedosta äänen olemassaoloa lainkaan. Havainto tarjoaa yhden mahdollisen selityksen sille, miksi jotkut tilat – erityisesti vanhat talot – koetaan helposti ”kummitteleviksi”.
Tutkimuksessa tarkasteltiin infraäänen vaikutuksia 36 vapaaehtoiseen koehenkilöön. Osallistujat altistettiin joko rauhalliselle instrumentaalimusiikille tai tarkoituksella epämiellyttäväksi sävelletylle musiikille. Osassa kokeista taustalle lisättiin huomaamattomasti alle 20 hertsin taajuista infraääntä piilotettujen subwoofer-kaiuttimien avulla. Tämän taajuusalueen äänet jäävät ihmisen kuuloalueen ulkopuolelle, mutta voivat silti aiheuttaa kehollisia tuntemuksia, kuten paineen tunnetta tai värähtelyä.
Tutkimuksesta uutisoivat muiden muassa The Guardian ja Gizmodo. Tutkimus on julkaistu Frontiers in Behavioural Neuroscience -tiedejulkaisussa.
Tulokset osoittivat, että koehenkilöt eivät kyenneet luotettavasti havaitsemaan, milloin he kuulivat infraääntä. Siitä huolimatta heidän mielialansa muuttui systemaattisesti negatiivisempaan suuntaan. Infraäänelle altistuneet henkilöt raportoivat enemmän ärtyneisyyttä ja arvioivat kuulemansa musiikin surullisemmaksi kuin verrokkiryhmä. Lisäksi heidän sylkinäytteistään mitattiin kohonneita kortisolitasoja, mikä viittaa lisääntyneeseen fysiologiseen stressiin.
Tutkimusta vetänyt MacEwan Universityn psykologian professori Rodney Schmaltz korostaa, että infraääni ei itsessään synnytä uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin. Sen sijaan se voi aiheuttaa epämääräistä epämukavuutta, jolle ihmiset etsivät selityksiä. Tilanteissa, joissa ympäristö jo valmiiksi herättää odotuksia – esimerkiksi hämärässä vanhassa rakennuksessa – kokemus voidaan tulkita merkiksi yliluonnollisesta läsnäolosta.
Aiemmissa kokeissa tutkijaryhmä on yrittänyt selvittää infraäänen vaikutusta esimerkiksi niin sanotuissa kummitustalokokemuksissa, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Uusi laboratoriokoe tarjosi kontrolloidummat olosuhteet, joissa voitiin erottaa itse äänen vaikutus osallistujien odotuksista. Merkittävä havainto oli, että koehenkilöiden omat arviot infraäänen läsnäolosta eivät korreloineet mitattujen vaikutusten kanssa, mikä viittaa siihen, että vaikutus syntyy tiedostamattomasti.
Infraääniä syntyy monissa arkipäiväisissä ympäristöissä. Lähteitä voivat olla esimerkiksi vanhat putkistot, lämmityskattilat, ilmanvaihtojärjestelmät, raskas liikenne sekä teolliset laitteet. Vanhoissa rakennuksissa tällaiset järjestelmät voivat tuottaa matalataajuista ääntä jatkuvasti, mikä saattaa osaltaan selittää tiloihin liitettyjä epämiellyttäviä tuntemuksia.
Aihetta kommentoinut emeritusprofessori Chris French huomauttaa The Guardianissa, että infraäänen vaikutuksista on saatu aiemmissa tutkimuksissa vaihtelevia tuloksia. Hänen mukaansa on uskottavaa, että infraääni voi lisätä kokemuksia tilan ”aavemaisuudesta”, mutta se ei yksin riitä selittämään monimutkaisempia väitettyjä ilmiöitä, kuten esineiden liikkumista. Myös väitteet infraäänen aiheuttamista näköharhoista, kuten aavehavaintojen syntymisestä silmämunan värähtelyn kautta, perustuvat lähinnä anekdoottiseen näyttöön.
Tutkijat korostavat, että tutkimus on vielä varhaisessa vaiheessa ja perustuu suhteellisen pieneen otokseen. Jatkotutkimuksissa on tarkoitus selvittää infraäänen vaikutuksia pidemmillä altistusajoilla sekä todellisissa ympäristöissä.