Yle seuraa seksuaalirikostuomion antamista suorassa lähetyksessä kello 9.45.
Avaa kuvien katselu
Anneli Auer ja Jens Ihle olivat jo ehtineet suorittaa tuomionsa, jonka korkein oikeus purki vuonna 2024. Kuva: Kalle Mäkelä / Yle
- Anneli Auer ja Jens Ihle (ent. Kukka) tuomittiin Turun hovioikeudessa törkeistä seksuaalirikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin vuonna 2013.
- Rikosten väitetyt uhrit ovat Auerin neljä lasta. Tuomio perustui suurelta osin kolmen lapsen kertomukseen. Myöhemmin lapset muuttivat kertomuksiaan ja sanovat nyt, että mitään rikoksia ei tapahtunut.
- Korkein oikeus purki Auerin ja Ihlen tuomion vuonna 2024 ja määräsi sen palautettavaksi käräjäoikeuteen. Tänään käräjäoikeus antaa tuomion uudelleen käsitellyssä asiassa.
Ovatko Anneli Auer ja Jens Ihle raakoihin tekoihin syyllistyneitä seksuaalirikollisia vai vakavan oikeusmurhan uhreja?
Käytännössä tähän ottaa tänään kantaa Varsinais-Suomen käräjäoikeus.
Käräoikeus antaa tuomion Auerin ja Ihlen seksuaalirikosjutussa kello 10. Yle seuraa tuomion antamista verkkosivuillaan sekä suorassa lähetyksessä TV1:ssä ja Yle Areenassa kello 9.45 alkaen.
Auer tuomittiin Turun hovioikeudessa kesäkuussa 2013 vakavista seksuaalirikoksista seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen. Ihle (tuolloin sukunimeltään Kukka) tuomittiin 10 vuoden vankeusrangaistukseen.
Rikokset kohdistuivat hovioikeuden mukaan kaikkiin Auerin neljään lapseen. Tuomion perusteluissa avainasemassa olivat kolmen lapsen kertomukset seksuaalirikoksista sekä asiantuntija-arviot kertomuksista ja lapsista löydetyistä vammoista.
Auer ja Ihle ovat kiistäneet kaikki seksuaalirikossyytteet alusta alkaen. He ovat jo suorittaneet vankeusrangaistuksensa.
Tuomio purettiin 2024
Auerin lapsista vanhin on aina kiistänyt, että mitään rikoksia olisi tapahtunut.
Kun kolme muuta lasta myöhemmin muutti kertomustaan tapahtumista, korkein oikeus (KKO) purki alkuperäisen tuomion vuonna 2024. Lasten mukaan rikoksia ei todellisuudessa koskaan tapahtunut, vaan he olivat valehdelleet esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.
Purkuratkaisussaan KKO katsoi, että aikaisemman tuomion lopputuloksen muuttumista ei voitu pitää todennäköisenä asianomistajien uusien kertomusten perusteella. Erittäin painavat syyt kuitenkin puolsivat sitä, että asia oli syytä saattaa uudelleen tutkittavaksi käräjäoikeuteen.
Pientä osaa tuomiosta KKO ei purkanut. Voimaan jääneet osat olivat lieviä osatekoja, jotka liittyivät törkeään pahoinpitelyyn.
Lainvoimaisen tuomion purkaminen on Suomessa harvinaista. Kyse on oikeusjärjestelmän toimivuudesta sekä siitä, miten lapsia kuullaan rikosasiassa ja miten heidän kertomuksiaan arvioidaan.
Uusi käsittely alkoi 2025
Käräjäoikeuteen palautetun rikosjutun pääkäsittely alkoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa lokakuussa 2025.
Aueria syytetään kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kolmesta törkeästä pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Ihleä syytetään kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kolmesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä.
Syyttäjien mukaan teot tapahtuivat vuosina 2007–2009 Turussa ja Raisiossa. Teonkuvaukset sisältävät erittäin raakaa ja sadistista seksuaaliväkivaltaa.
Käytännössä koko seksuaalirikosjuttu käsiteltiin käräjäoikeudessa uudelleen kuin se olisi uusi rikosasia. Käsittely oli silti hyvin poikkeuksellinen ensinnäkin siksi, että se käsiteltiin suurimmalta osin avoimin ovin.
Toiseksi käräjäoikeudessa arvioitiin samojen henkilöiden eli Auerin lapsien alkuperäisiä kertomuksia sekä heidän muuttuneita kertomuksiaan.
Myös asiantuntijatodistelussa käsiteltiin sekä alkuperäistä asiauntuntijatodistelua sekä myöhempää todistelua, jolla puolustus pyrki horjuttamaan alkuperäisten lausuntojen uskottavuutta.
Avaa kuvien katselu
Auerin lasten iholta etsittiin arpia ultraviolettivalolla. Kuva: Oikeudenkäyntiaineisto
Kolmanneksi asetelma oli poikkeuksellinen siksi, että uudessa käsittelyssä rikoksen asianomistajat eli väitetyt uhrit olivat samalla puolella rikoksesta syytettyjen kanssa. Heidän mukaansa lasten alkuperäiset kertomukset syntyivät johdattelevassa ilmapiirissä Anneli Auerin veljen perheessä, jonne lapset oli sijoitettu.
Käytännössä syyttäjien siis tulee pystyä osoittamaan, että sekä syytetyt että asianomistajat eivät puhu totta.