Vainajat | Kuoleman ja hautaamisen väli jää useimmille näkymättömäksi. Malmin uusissa vainajatiloissa vainajaa säilytetään, puetaan ja hyvästellään.
Lue tiivistelmä
Helsingin kaupunki avaa vapun jälkeen Malmille uudet vainajien säilytystilat, joissa on 300 säilytyspaikkaa ja 5 vainajatornia.
Helsingin sairaalan johtajaylilääkäri Laura Pikkaraisen mukaan tilojen automatiikka vähentää vainajan turhaa käsittelyä ja mahdollistaa arvokkaamman kohtelun.
Helsingissä kuolemien määrän ennustetaan kasvavan noin 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, mikä lisää säilytystilojen tarvetta.
Uudessa järjestelmässä nähdään koko ajan, missä vainaja on kuoleman ja hautaamisen välissä.
Vainaja asetellaan kauniiseen asentoon, silmät suljetaan, niiden päälle laitetaan kosteat laput. Leuka voidaan sitoa kevyesti kiinni ja päälle vedetään valkoinen lakana, rinnalle voidaan asettaa kukka.
Kun ihminen kuolee sairaalassa, on Suomessa Helsingin sairaalan johtajalääkäri Laura Pikkaraisen mukaan hyvin yhtenäinen tapa asetella vainaja omaisten hyvästejä varten.
Helsingin sairaalan johtajaylilääkäri Laura Pikkaraisen mukaan vainajille tarkoitetut uudet tilat Malmilla ovat yhdenvertaisia kaikille. Kuva: Rio Gandara / HS
Kyse ei ole vain käytännöstä vaan periaatteesta. Se näkyy Pikkaraisen mukaan esimerkiksi siinä, ettei ruumista jätetä paljaaksi, ettei sitä retuuteta paikasta toiseen ja että asento pyritään säilyttämään rauhallisena ja eheänä koko matkan ajan.
Kuoleman jälkeen alkaa vaihe, josta omaiset tietävät usein vähän, mutta jonka jokaisessa kohdassa pitäisi välittyä viesti, että ihminen ansaitsee arvokkaan kohtelun myös elämän päätyttyä.
Helsingin kaupunki avaa vapun jälkeen Malmille uudet vainajien säilytystilat. Pikkaraiselle niiden ydin ei ole vain siinä, että tilaa on enemmän, vaan siinä, että vainajaa voidaan kohdella paremmin.
Sisäänkäynnin vieressä kulkee kivistä rakennettu Tuonelan virta. Harmaasta kivestä tehdyssä rakennuksessa tuoksuu tuore puu, ja aulan ikkunasta näkyy vesiallas.
Malmilla sijaitseviin uusiin vainajatiloihin on rakannettu vainajatorni, johon mahtuu 300 vainajaa. Kuva: Rio Gandara / HS
Rakennuksessa huoneita, joissa omaiset voivat käydä hyvästelemässä läheisensä. Tilojen pääsuunnittelija on Riina Palva. Kuva: Rio Gandara / HS
Vainajatornit ovat kansainvälisestikin poikkeuksellinen ratkaisu. Järjestelmän automatiikkaa kuvassa esittelee vahtimestari Otto Kuula. Kuva: Rio Gandara / HS
Rakennuksessa on viisi vainajatornia ja 300 säilytyspaikkaa. Pikkaraisen mukaan olennaisinta on automatiikka, joka vähentää nostamista ja kääntelyä.
”Mitä vähemmän on turhaa käsittelyä, sen arvokkaammin matka jatkuu”, Pikkarainen sanoo.
Uudet tilat vastaavat käytännön tarpeeseen. Helsingissä kuolemien määrän ennustetaan kasvavan noin 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Samalla kasvaa tarve paikoille, joissa vainajia voidaan asianmukaisesti säilyttää.
Sairaalasta vainajan lähtee yleensä huomaamattomasti. Lääkäri toteaa kuoleman, ja vainaja siirretään sairaalan omaan vainajatilaan.
Kotona ja hoivakodeissa lääkäri käy ensin paikalla. Sen jälkeen matka jatkuu kylmäsäilytykseen, Helsingissä usein Malmille.
Siinä kohtaa vainaja katoaa omaisten näkyvistä ja siirtyy järjestelmään, jonka on tarkoitus pitää hänestä huolta siihen asti, että hautaustoimisto hakee hänet viimeiselle matkalle.
Malmilla vastaanotto on riisuttu ja tarkka. Hautauskuljetus tuo vainajan sisään teräslaverilla. Henkilöllisyys varmistetaan tunnisterannekkeesta, tiedot kirjataan järjestelmään ja järjestelmä osoittaa paikan kylmätilassa.
Vainajalle ei tässä vaiheessa tehdä juuri mitään näkyvää. Häntä ei riisuta eikä pueta uudelleen, vaan hän jää niihin vaatteisiin ja peitteisiin, joissa on tullut.
Rutiininomaista pesua ei enää tehdä, vaikka tarvittaessa ruumis siistitään. Rakennuksessa on kuitenkin omaisten tiloja, joissa vainajan voi halutessaan pestä.
Pukeminen tapahtuu myöhemmin, kun hautaustoimiston työntekijä tulee mukanaan omaisten valitsemat vaatteet.
Vainajat tuodaan Malmin vainajatiloissa sairaalaimaiseen tilaan, jossa hautaustoimiston työntekijät myös siirtävät vainajat arkkuihin. Kuva: Rio Gandara / HS
Osassa omaisten hyvästelyhuoneista on vainajan pesumahdollisuus. Huoneissa on pesulavetti ja lattiakaivo. Kuva: Rio Gandara / HS
Säilytystilassa mikään ei ole dramaattista, mutta kaikki on lopullista.
Vainaja lepää kylmässä, noin viidessä asteessa, odottamassa hautaamista tai tuhkaamista.
Pikkaraisen mukaan tärkeää on myös se, että järjestelmästä nähdään varmasti, onko vainaja jo haettu hautaan.
”Omaiset eivät aina tiedä, missä heidän läheisensä kuoleman ja hautaamisen välissä on. Uudessa järjestelmässä nähdään koko ajan, missä vainaja on”, hän kertoo.
Kuoleman ja hautaamisen välistä aikaa ei ole tarkasti säädelty. Hautaustoimilain mukaan vainajan pitäisi päästä hautaan ilman viivytystä.
Säilytys viileässä hidastaa ruumiin muuttumista, mutta ei pysäytä sitä. Siksi hautaamisen tai tuhkauksen on tapahduttava säällisessä ajassa. Pikkaraisen mukaan yli neljän viikon säilytystä tulisi välttää. Kirkkohallituksen ohjeen tavoiteaika hautaan siunaukselle ja hautaukselle on kahdesta kolmeen viikkoa kuolemasta.
Ennen hautaamista voi joskus tapahtua vielä yksi lääketieteellinen toimenpide. Jos vainajalta voidaan ottaa sarveiskalvot luovutusta varten, se tehdään säilytystiloissa.
Pikkaraisen mukaan sarveiskalvo on ainoa elin, joka voidaan luovuttaa vielä 72 tuntia kuoleman jälkeen. Toimenpiteen tulee tekemään joku Husin Silmäpankista.
Kun yhden ihmisen elämä on päättynyt, mutta hänen ruumiinsa voi vielä auttaa toista näkemään.
Omaiset käyvät usein hyvästelevät vainajan, kun hänet on puettu ja siirretty arkkuun. Pikkaraisen mukaan omaiset voivat kohdata hänet mahdollisimman levollisessa tilanteessa.
Pikkaraiselle uudet tilat merkitsevät ennen kaikkea sitä, että kuoleman jälkeinen välivaihe ei ole pelkkää säilyttämistä ja siirtämistä. Se on myös aikaa, joka kuuluu vainajalle ja hänen läheisilleen.
“Tämä on kaikille vainajille mahdollisimman arvokas ja yhdenvertainen tila odottaa hautausta”, Pikkarainen sanoo.
Malmilla sijaitseva keskitetty vainajatila on tunnelmaltaan rauhallinen ja sen pihakin on suunniteltu huolella. Kuva: Rio Gandara / HS