Näyttelijä Riitta Havukaisen Katariina-tytär on yksi Jumppatytöt-teatteriesityksen tekijöistä. Äiti on seurannut ylpeänä tyttären työtä.
Teksti:
Linda Martikainen
Näyttelijä Riitta Havukainen on seurannut Jumppatytöt-teatteriesityksen luomaa ilmiötä ylpeänä. Viimeisimpänä esityksen innoittama näyttely avautui Tahto-kulttuurikeskukseen Urheilumuseoon.
Havukaisen Katariina-tytär on yksi esityksen tekijöistä, ja äitinä hän muistaa hyvin tyttärensä voimisteluvuodet.
”Se oli tietysti samalla vähän kuin minunkin harrastukseni, kun olin kuski ja kukkaro. Kyllä sitä hommaa riitti: kuskaamista ja eväiden hankkimista”, Riitta Havukainen muisteli näyttelyn avajaisissa.
Jumppatyöt elinikäisiä ystäviä
Riitta ei tunnustaudu käsityöihmiseksi eikä ommellut pukuja.
”Kata ompeli niitä yötä myöten sitten itse. Elin kyllä vahvasti mukana. Oman työni takia minulla oli usein tietysti lauantait töitä. Harmillisen vähän pääsin mitään kisoja katsomaan, kun olin teatterissa.”
Jumppatyttöjä yhdistää sinnikkyys ja halu tehdä yhdessä.
”Heille muodostuu toisistaan oma perhe, yhteisö ja se viitekehys. He ovat usein elinikäisiä ystäviä keskenään. Kun treenataan ja hikoillaan yhdessä, se sitoo yhteen.”
Havukainen itse harrastaa ratsastusta, ja hänellä oli aikoinaan oma hevonenkin.
”Mutta siitä on jo yli 20 vuotta. Nyt käyn ihan huolettomasti ratsastuskoulussa.”
Mitä muille kuuluu?