Kitchener Rangers on palannut Ontarion juniorikiekon huipulle. OHL-jääkiekkoliigassa pelaava, Toronton lähistöllä sijaitsevan kaupungin perinteikäs seura voitti Suomen aikaa sunnuntain vastaisena yönä OHL:n läntisen konferenssin mestaruuden ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008. Samalla Rangers juhli seurahistoriansa kolmatta konferenssimestaruutta.
Ratkaisu nähtiin välieräsarjan viidennessä ottelussa, jossa Kitchener kaatoi Windsor Spitfiresin jatkoajalla Dylan Edwardsin maalilla lukemin 5–4. Päävalmentaja Jussi Ahokas sai nähdä joukkueensa venyvän vaikeasta tilanteesta finaalipaikkaan.
– Totta kai tunnelmat ovat tällä hetkellä hyvät. Läntisen konferenssin voitto on koko organisaatiolle iso asia. Olimme ratkaisevassa ottelussa jo 0–3-häviöllä, mutta joukkue näytti vielä kovaa luonnetta tulemalla takaa tasoihin ja lopulta voittoon. Olemme tosi tyytyväisiä tulokseen, mutta matkamme on vielä kesken, suomalaisluotsi kommentoi Vuohelle aikaisin sunnuntaiaamuna Suomen aikaa.
Rangers on voittanut OHL-mestaruuden neljä kertaa aiemmin, vuosina 1981, 1982, 2003 ja 2008. Sarjaa voidaan pitää Kanadan mittapuulla juniorisarjoista suurimpana ja tunnetuimpana. Nyt finaalipaikka avaa Rangersille mahdollisuuden palata mestaruuskantaan lähes kahden vuosikymmenen tauon jälkeen.
Ahokkaalle finaalipaikka on merkittävä askel myös henkilökohtaisesti. Kyseessä on hänen kolmas kautensa OHL:ssä, ja kehityskaari on ollut nousujohteinen.
– Onhan tämä hieno asia. Aina kun päästään pelaamaan finaaleihin, ollaan tehty asioita hyvin. Olemme menneet koko ajan eteenpäin viimeisen kolmen vuoden aikana ja se antaa luottoa jatkoon. Viime kaudella ylsimme myös välierävaiheeseen, mutta silloin finaalin esteenä oli jatkoon päässyt London Knights.
– Toivottavasti nyt tarvitse ei hävitä finaaleja ja yrittää ensi vuonna taas uudestaan. Meillä on hyvä joukkue, mahtava valmennustiimi ja johtoryhmä. Olen nauttinut ajastani täällä.
Matkamme on vielä kesken.
Oululaislähtöinen Jussi Ahokas valmentaa OHL-liigassa nyt kolmatta kauttaan. Kitchener Rangers/Tiffany Luke
Rangersin syyskausi sujui vaihtelevissa merkeissä, mutta tammikuussa alkanut kahdeksan ottelun voittoputki käänsi suunnan. Sen jälkeen Kitchener pelasi tasaisesti ja nousi lopulta runkosarjan ykköseksi läntisessä konferenssissa.
– OHL:ssä pelataan paljon ja tiiviissä tahdissa. Ainakin tässä oppii sen, että peleihin pitää pystyä valmistautumaan hyvin. Tämä on ollut tähän mennessä oikein hieno matka ja eihän sen parempaa olekaan kuin saada valmentaa jääkiekkoa vielä toukokuussa, 45-vuotias Jussi Ahokas tunnelmoi.
Välieräsarjassa Windsor kaatui ennen kaikkea kokonaisvaltaisella suorittamisella.
– Erikoistilanteet olivat suurin asia, johon ottelusarja ratkesi. Alivoimapelaamisemme oli todella hyvää ja myös ylivoimamme oli tehokasta. Pystyimme olemaan jokaisella osa-alueella vastustajaa parempi. Pelaajien sitoutuminen yhteiseen tekemiseen oli myös yksi sarjavoiton avaintekijöistä.
Ahokkaan ansiokas työ on noteerattu jo aiemmin, kun hänet valittiin OHL:n kauden 2024–2025 vuoden valmentajaksi. Matt Leyden Trophy ojennettiin tuolloin ensimmäistä kertaa eurooppalaiselle valmentajalle, ja valinnan tekivät sarjan joukkueiden general managerit.
– Koen kehittyneeni näiden vuosien aikana todella paljon. Tietenkin tässä kehittyy pakostakin joka vuosi, kun pitää silmät auki ja korvat höröllään. Opin koko ajan uusia asioita pelistä ja johtamisesta. Ulkomailla eri kulttuurissa valmentaminen kehittää automaattisesti, mutta toki itsekin haluan kehittyä koko ajan paremmaksi valmentajaksi.
– Pelikuorma tässä sarjassa on kova ja se tulee myös valmentajan ymmärtää. On tärkeää saada pelikokemuksen ja harjoittelun tasapaino kohdalleen. Pelaajia täytyy pystyä kehittämään ja samalla joukkueena tulee myös pärjätä.
Ahokas myöntää, että suomalaisesta kiekko- ja valmennuskulttuurista Pohjois-Amerikkaan siirtyminen on vaatinut sopeutumista.
OHL on todella arvostettu sarja, jossa pelaa lukuisia huippulahjakkaita jääkiekkoilijoita.
– Tänne kun tulee, niin silloin täytyy elää kanadalaista kulttuuria. Se tuo omat mausteensa peliin, mutta kulttuuria itsessään ei voi muuttaa. Pohjois-amerikkalaista jääkiekkokulttuuria täytyy oppia elämään.
– Joukkueenjohtamisessa olen onnistunut mielestäni hyvin ja saanut pelaajat sitoutumaan ja tekemään laadukkaasti töitä yhteisen tavoitteen eteen. Mutta pohjimmiltaan jääkiekko on kuitenkin jääkiekkoa, pelattiinpa sitä missä päin maailmaa tahansa.
OHL:n arvostus on Ahokkaan mukaan Ontariossa ja koko Pohjois-Amerikassa poikkeuksellisen korkea.
– OHL on todella arvostettu sarja, jossa pelaa lukuisia huippulahjakkaita jääkiekkoilijoita. Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että tämä on maailman paras junioriliiga.
Sarja tunnetaan erityisesti pelaajakehityksestä, ja tiiviin ottelutahdin aikana tasapaino yksilöiden kehittämisen ja tuloksen välillä korostuu.
– Playoffit ovat tietysti aina oma maailmansa, mutta jos puhutaan runkosarjasta, niin siellä harjoitellaan todella kovaa. Pelaajat kehittyvät paitsi sitä kautta, niin myös pelaamisen kautta. Tässä sarjassa täytyy pelata paljon, jotta kehittyy. Yleisökeskiarvomme pyörii 6900–7400 välillä, joten nuoret pelaajat joutuvat myös tekemään kaukalossa ratkaisevia asioita kovan paineen alla. Myös se vie pelaajakehitystä eteenpäin.
Jussi Ahokkaalla on taustaa Lahden Kiekkoreippaasta, Espoo Bluesista, juniorimaajoukkueista sekä Turun Palloseurasta ja Liigan finaaleissa pelaavasta Kouvolan KooKoosta. Kansainväliset juniorimaailmanmestaruudet vuosilta 2016 ja 2019 ovat osa kokemuspohjaa, joka näkyy myös OHL-arjessa.
– Totta kai ne näkyvät. Minulla on paljon valmennusuraa takana ja se on ollut matka, joka on kehittänyt minua jatkuvasti. Joka vuosi toivon kehittyväni valmentajana ja meneväni asioissa eteenpäin. Kokemusten kautta pystyn tunnistamaan asioita, mitkä toimivat ja mitkä eivät toimi. Täälläkin olen pyrkinyt tuomaan asioihin kädenjälkeäni niistä asioista, jotka ovat matkan varrella osoittautuneet toimiviksi.
Ulkomailla eri kulttuurissa valmentaminen kehittää automaattisesti, mutta toki itsekin haluan kehittyä koko ajan paremmaksi valmentajaksi.
Kokonaisuutena kuluva kausi tuntuu vahvistavan suuntaa, johon Ahokas on urallaan menossa.
– Kun miettii asioita taaksepäin, niin tiedän että olen tehnyt monia asioita oikein. Joka vuosi olemme joukkueena pystyneet pelaamaan paremmin ja kyenneet kehittämään pelaamistamme. Yksi merkittävistä asioista tähän liittyen on myös se, että olemme vuosi toisensa jälkeen onnistuneet sijoittumaan runkosarjassa aina edelliskautta paremmin.
Ontariolaisjoukkueen peräsimessä ensi kaudellakin jatkava Ahokas kääntää katseensa ensi keskiviikkona käynnistyvään finaalisarjaan ja korostaa jatkuvan kehittymisen merkitystä.
– Loppuottelusarjasta tulee taatusti todella kova, tuli sieltä vastaan sitten kumpi tahansa. Pudotuspeleissä täytyy pystyä kehittymään ja olemaan joka päivä parempi, ja siihen mekin tähtäämme.
Kummalla tahansa Ahokas tarkoittaa joko Brantford Bulldogsia tai Barrie Coltsia. Joukkueet pelaavat pudotuspelisarjan kuudennen ottelunsa lauantaina. Brantford johtaa sarjaa voitoin 3–2 ja on voiton päässä loppuottelupaikasta.