Tutkimus | Uurastus kylvettää aivot aineessa, joka tehostaa mielihyvän äärimmilleen.
Maisema tunturilta näyttää paremmalta, jos huipulle on noussut lihasvoimalla. Kuva: Esa ja Siru Kauppisen arkisto
Lue tiivistelmä
Uusi tutkimus osoittaa, miksi ponnistelu tekee palkinnosta nautinnollisemman.
Stanfordin yliopiston aivotutkija Neir Eshelin ryhmä havaitsi hiirillä, että vaivannäkö lisää asetyylikoliinia aivojen palkkiojärjestelmässä.
Asetyylikoliini tehostaa dopamiinin eritystä palkinnon saapuessa, mikä selittää ponnistelujen jälkeisen mielihyvän.
Tutkimus on julkaistu Nature-lehdessä.
Haluamme luontaisesti säästää energiaa ja välttää vaivannäköä, mutta ihmislaji ei olisi päässyt kovin pitkälle tällä asenteella.
Niinpä evoluutio on luonut mekanismin, joka palkitsee vaivannäöstä.
”Jos saavutat jotakin ponnistelujen kautta, se tuntuu usein paremmalta kuin jos saisit saman palkinnon ponnistelematta. Näkymä vuoren huipulta näyttää erilaiselta, jos olet kiivennyt sinne vaivaa nähden kuin jos olisit mennyt köysiradalla”, sanoo Stanfordin yliopiston aivotutkija Neir Eshel Nature-lehden podcastissa.
Ilmiö on havaittu paitsi ihmisillä myös linnuilla, jyrsijöillä ja jopa muurahaisilla.
Eshel ja kumppanit ovat aiemmin osoittaneet, että motivaatioon liittyvää aivojen välittäjäainetta dopamiinia erittyy enemmän ponnistelujen jälkeen saadusta palkinnosta kuin samanlaisesta palkinnosta, joka on saatu vähällä vaivalla.
Mutta mistä dopamiini tietää, että palkinnon eteen on tehty työtä?
Uudessa Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan ryhmä osoittaa hiirillä, että asialla on toinen aivojen välittäjäaine asetyylikoliini.
Kun hiiret joutuvat tekemään enemmän työtä sokeriherkun eteen, asetyylikoliinin määrä lisääntyy ponnistelujen edetessä accumbens-tumakkeessa, joka on osa aivojen palkkiojärjestelmää.
Pitkän ponnistelun jälkeen tumake suorastaan kylpee asetyylikoliinissa. Se taas käynnistää voimakkaan dopamiinin erityksen, kun palkkio lopulta lankeaa.
Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2026.