Tammikuussa Kangasniemen lukion toisen vuoden opiskelija Martta Partti oli viikon verran käyttämättä puhelintaan lukion alueella.

Syynä oli Jyväskylän yliopiston pro gradu -tutkielma, jossa tutkitaan fyysisen aktiivisuuden, älypuhelimen käytön ja opiskeluhyvinvoinnin yhteyksiä. Siihen liittyen lukio-opiskelijat yrittivät olla ilman puhelimiaan koulussa kaksi viikkoa.

– Kiinnosti, mitä se tekee minulle.

Kokeilu sujui hyvin, kunnes toisella viikolla Partille tuli eteen muun muassa vanhojen tansseihin liittyviä asioita, jotka vaativat puhelinta.

Partti ei ollut poikkeus. Tutkimukseen osallistui reilu puolet lukion opiskelijoista, ja lopulta heistä vain neljä oli ilman puhelintaan täydet kaksi viikkoa.

Osalla kokeilu loppui alkuunsa. Opiskelija Inka Pietarinen kertoo olleensa ilman puhelinta pari päivää, Hermanni Vehmala taas kertoo, ettei oikeastaan yrittänytkään. Osasyynä oli, ettei osa kavereista ollut mukana myöskään.

Motivaatiota ei oikein ollut, myöntävät myös Elias Rainio ja Emma Pylvänäinen.



Enemmistö viisikosta myöntää, että yritys olla ilman puhelimia loppui alkuunsa. Martta Partti (oikealla) oli ilman puhelinta pisimpään. Tommi Ollikainen

Koulu- ja opiskeluikäisten ruutuaika koostuu kahdesta asiasta: vapaa-ajan viihteellisestä käytöstä sekä siitä opiskeluajasta, jolloin käytössä on läppäreitä tai muita laitteita.

Jälkimmäisen määrä vaihtelee oppilaitoksesta toiseen. Mikkelin lukiossa opiskelumateriaalit ovat olleet käytännössä täysin digitaalisia jo useamman vuoden. Yksittäisiä paperisia luokkakappaleita tosin löytyy.

Kangasniemen lukiossa taas suurimmassa osassa kursseja käytössä on läppärien lisäksi paperiset kirjat, kertoo lukion liikunnan ja terveystiedon opettaja Hanna Kiviaho.

– Esimerkiksi terveystiedossa todellakin haluan, että siellä on ne konkreettiset kirjat. Opiskelijat kyllä tykkäävät niistä. Jos joku haluaa, tarjoan myös vihkoja muistiinpanoja varten, Kiviaho kertoo.

Kun Kiviaho opettaa, läppärinkannet avataan vasta tehtäviä varten.

– Muuten opiskelijan huomio on jossain muualla kuin siinä opetettavassa asiassa.

Kiviahon metodia tukeekin tutkimustieto: painetusta kirjasta oppii paremmin.

Suhtautuminen koulujen digilaitteisiin onkin osin muuttunut. Ensin oli 2010-luvun puolenvälin koulujen ”digiloikka”, silloisen hallituksen kärkihanke. Vuonna 2020 tuli koronapandemia ja seuraava, pakotettu digiloikka.

Sittemmin alkuhuuma on laantunut ja esiin on nostettu esimerkiksi vähäinen tutkimustieto digilaitteiden vaikutuksesta oppimiseen.



Kangasniemen lukiossa päätettiin lukuvuoden alussa, että sielläkään ei tunneilla käytetä omaa puhelinta. Välituntien aikana puhelinta voi käyttää. Tommi Ollikainen

Ennen kuin Kangasniemellä alettiin tutkia nuorten älylaitteiden käyttöä, Hanna Kiviaho piti aiheesta opiskelijoille infotilaisuuden.

– Kerroin esimerkiksi aivoterveydestä ja siitä, miksi päivällä pitäisi olla taukoja aivoille. Ja että totta kai olisi hyvä, jos vähän liikahtaisikin opiskelupäivän aikana, niin oppiminen olisi varmasti helpompaa, hän kertoo.

Puhelinten käyttämistä opiskeluun hän ei pidä ongelmallisena, vaikka parempi olisi, että vapaahetki käytettäisiin johonkin muuhun. Somen selailuun hän ei vapaahetkillä kannusta ketään.

Viime vuosina onkin alettu huolestua lasten ja nuorten omien puhelinten käytöstä kouluissa. Elokuussa 2025 perusopetuslaki kielsi oppilailta mobiililaitteiden käytön oppitunneilla, poikkeuksina oppiminen ja terveydelliset syyt. Opetushallitus suosittelee kieltämään laitteiden käytön myös välitunneilla. Tuolloin myös Mikkelissä puhelimet kiellettiin peruskoulussa kokonaan.

Yläkouluikäisten Kankaisten koulussa Kangasniemellä omat puhelimet kiellettiin kokonaan jo kaksi vuotta sitten. Viime elokuussa myös lukiossa kiellettiin omat älylaitteet oppituntien aikana.



Lukiolaisten omissa tiloissa lukion pohjakerroksessa on tekemistä lautapeleistä biljardin ja kortin pelaamiseen. Tommi Ollikainen

Yläkoulun puolella muutos on Kiviahon mukaan ollut silminnähtävä kännykkäkiellon jälkeen. Vuorovaikutus on lisääntynyt sekä oppilaiden välillä että henkilökunnan ja nuorten välillä.

– Oppilaat hymyilevät enemmän, katsovat silmiin, juttelevat keskenään ja tekevät asioita yhdessä. Silloin kun puhelimet olivat käytössä, kaikki olivat aivan passiivisia käytävällä omalla laitteellaan, hän sanoo.

Kiviaho näkeekin hyvää kehitystä sitä mukaa, kun kännykättömään kouluun tottuneet yläkoululaiset siirtyvät lukion puolelle.

Yksi tärkeä asia Kiviahosta onkin, että puhelimen tilalle tuodaan muuta tekemistä. Yläkoulussa järjestetään toiminnallisia välitunteja, lukion opiskelijoilla on oma tila, josta löytyy esimerkiksi biljardipöytä, palapelejä ja muuta tekemistä.

Rajoittaminen on vaikeaa kaikenikäisille

Vuoden 2025 kouluterveyskyselyssä 11 prosenttia 8.–9.-luokkalaista koki, että oma netinkäyttö on liiallista, kertoo digitaalisen nuorisotyön asiantuntija Noora Lambert Mannerheimin lastensuojeluliitosta.

Lambert huomauttaa, että puhelimen käytön rajaaminen on vaikeaa kaikenikäisille.

– Se tarjoaa viihdykettä. Algoritmit ovat aggressiivisia ja ne on luotu siihen, että käyttäjä koukuttuu ja saa jatkuvaa dopamiinia. Kun puhelin laitetaan pois, nopeaa dopamiinia ei saakaan.

Kaikki ruutuaika ei kuitenkaan ole pahasta, Lambert muistuttaa. Puhelimesta löytyvät tärkeät vertaissuhteet ja vaikkapa piirtäminen tabletilla on luovaa ja kehittävää.

– Jos nuorella ei ole ystäviä paikallisesti tai ei löydä omaa yhteisöä, hän voi löytää turvapaikan [internetistä].

Juttuun on käytetty lähteenä myös näitä juttuja: Suomen Kuvalehti, Yle

Ruutuaika puheeksi nuoren kanssaMilloin puheeksi

MLL:n Noora Lambertin mukaan vanhemman kannattaa ottaa puhelimen tai muiden ruutujen käyttö puheeksi, jos se alkaa vaikuttaa nuoren muuhun elämään hallitsevasti. Ehkä uni kärsii, mieliala on huono ja keskittyminen vaikeutunut, elämä kotona jää sivu suun tai puhelimen liiallinen käyttö näkyy koulussa.

Tällöin nuoren kanssa voi keskustella siitä, mistä asia voisi johtua ja onko nuori itse huomannut asiaa. Syy voi löytyä myös jostakin muusta kuin puhelimesta.

Älä syyllistä

Tuomitsemisen sijaan keskustellaan ja ohjataan nuorta pohtimaan asiaa itse, yhdessä aikuisen kanssa.

Asian voi ottaa puheeksi kysymällä kysymyksiä. Esimerkiksi: Olen huomannut että menet myöhemmin nukkumaan. Mitä itse ajattelet tästä? Tuntuuko sinusta siltä, että puhelin vie joskus liikaa aikaa? Haluaisitko käyttää puhelinta vähemmän? Miten itse koet puhelimen tai tietokoneen käytön?

Ole kiinnostunut

Kannattaa kysyä, mikä saa aina palaamaan takaisin puhelimen tai vaikka pelin ääreen. Ovatko ystävät siellä vai onko kyseessä esimerkiksi stressin pakeneminen?

Sopikaa kotiin yhteiset pelisäännöt

Säännöt koskevat myös perheen aikuisia. Yksi sääntö voi esimerkiksi olla, että ruokailutilanteessa ei käytetä puhelimia.

Luokaa myös ajat, jolloin puhelinta saa käyttää.

Ole esimerkkinä

Aikuiset opettavat nuoria myös omalla esimerkillään. Puhelimen käytön rajoittamista ei kukaan opi syntyessään, vaan se pitää opettaa kuin mikä tahansa muu taito, Lambert muistuttaa.

Keksikää muuta tekemistä.

Keksikää yhteistä korvaavaa yhteistä tekemistä: se voi olla yhteiset lautapelit, jalkapallon potkiminen pihalla, kirpparikierrokset tai jokin muu kaikille mielekäs asia.

Rajoituksia voi tehdä

Sovellusten käyttöaikoja voi rajata esimerkiksi Familylinkillä ja muilla sovelluksilla. Tässäkin kannattaa ottaa asia puheeksi nuoren kanssa: perustella, miksi rajoittaminen olisi hyvä ja sopia säännöt yhdessä. Yhteisillä säännöillä ja kompromisseilla kaikkien on helpompi sitoutua asiaan.

Muiden kuin kodin rooli

Esimerkiksi joukkueharrastuksissa voidaan sopia yhteisesti säännöt, ettei puhelimia oteta harrastuksen pariin

Myös muut turvalliset aikuiset voivat tukea nuorta ja esimerkiksi kysellä somesta: mitä sovelluksia käytät, mitä olet nähnyt Tiktokissa viime aikoina?

Lähde: digitaalisen nuorisotyön asiantuntija Noora Lambert, MLL