Valtiovarainministeriö on saanut asiantuntijoilta liudan ehdotuksia, joilla julkista taloutta saataisiin sopeutettua ensi vaalikaudella. Muun muassa kiinteistöveron korotus ja eläkkeisiin puuttuminen saavat kannatusta.
Seuraavalla vaalikaudella on edessä kova julkisen talouden sopeuttamisurakka. Tämänhetkisen arvion mukaan julkisen talouden tuloja pitäisi kasvattaa tai menoja leikata yhteensä 8–11 miljardia euroa.
Suomen rahakirstun vartija eli valtiovarainministeriö valmistelee parhaillaan menokartoitustaan. Sitä varten VM pyysi neljältätoista asiantuntijataholta ehdotuksia julkisen talouden sopeuttamiseksi ja velkaantumisen taittamiseksi.
Iltalehti kävi lausunnot läpi. Kymmenen miljardin euron listaa niistä ei saa kasaan, mutta lausuntojen pohjalta saa osviittaa siitä, mitkä sopeutustoimet ovat todennäköisimmin seuraavan hallituksen ohjelmassa.
Kiinteistöverot ylös
Monet lausunnonantajat korostivat, että ensi vaalikauden sopeutuskokonaisuuden tulisi koostua veronkiristysten ja menoleikkausten yhdistelmästä. Poliitikkojen arvovalinnaksi jää, millainen kokonaisuus erilaisista keinoista luodaan.
– Taloustieteellisesti ei siis ole mahdollista yksiselitteisesti määritellä sitä, miten sopeutuspaketissa pitäisi painottaa veronkiristyksiä ja menoleikkauksia, koska hyvinvointivaikutukset riippuvat sekä keinojen täsmällisestä valinnasta että siitä miten eri tuloryhmille koituvia kustannuksia ja hyötyjä painotetaan, Verotutkimuksen huippuyksikön lausunnossa arvioidaan.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) nostaa lausunnossaan esiin, että verotuksessa pitäisi siirtyä kohti vähemmän kasvua haittaavia veroja. Sama huomio toistuu useissa muissakin lausunnoissa.
Lausunnonantajien kesken vaikuttaa vallitsevan melko vahva yksimielisyys siitä, että vähiten haitallisiin veroihin lukeutuu ainakin kiinteistövero.
– Kiinteistövero ja erityisesti maapohjaverotuksen vahvistaminen on varteenotettava vaihtoehto. Kiinteistöveron haitat ovat moneen muuhun veroon verrattuna rajallisia ja että erityisen hyviä ominaisuuksia on juuri maapohjaan kohdistuvalla verolla, joka ei lähtökohtaisesti vääristä taloudenpitäjien päätöksiä samalla tavalla kuin työn tai investointien verotus, Etlan lausunnossa arvioidaan.
Työn verotus jakaa kantoja
Myös työn verottaminen tietyin rajoituksin saa kannatusta. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (Vatt) katsoo lausunnossaan, että ansiotuloveron kiristäminen prosenttiyksiköllä toisi mekaanisesti noin 1,2 miljardia euroa lisää verotuloja.
– Siten sopeutustoimena ansiotuloverojen kiristämistä on vaikea jättää huomiotta sen suuren verokertymävaikutuksen vuoksi, Vattin lausunnossa linjataan.
Samoilla linjoilla on myös Verotutkimuksen huippuyksikkö. Lausunnossa huomautetaan, että suuren sopeutustarpeen vuoksi ansiotuloverotusta voidaan kiristää maltillisesti.
– Erityisesti keskituloisten veronkorotuksilla ei ole tutkimusten mukaan merkittäviä vaikutuksia työn tarjontaan tai verotulojen raportointiin. Maltillisella yleisellä ansiotuloveron korotuksella voitaisiin saada merkittävästi lisää verotuloja laajan veropohjan vuoksi. Yleisen ansiotuloverotuksen vaikutuksista talouskasvuun innovaatioiden tai kouluttautumisen kautta ei ole vahvaa näyttöä, ja vaikutus maastamuuttoon on tuoreen suomalaisen tutkimuksen perusteella pieni, verotutkijoiden lausunnossa linjataan.
Etlassa sen sijaan ei innostuta ansiotulojen verottamisesta. Lausunnossa huomautetaan, että korkeimmat marginaaliveroasteet ovat ”hyvin haitallisia” ja ylimmissä tuloprosenteissa niiden laskeminen olisi perusteltua.
Hallituksen päättämä ja ensi vuonna voimaantuleva yhteisöveron alennus saa ristiriitaisen vastaanoton. Osa katsoo, että se pitäisi peruuttaa, koska se aiheuttaa lähinnä veroeurojen menetyksiä ilman merkittävää vaikutusta talouskasvuun. Sen sijaan Etlan lausunnossa pelätään, että jo alennuksen perumisella spekulointi on myrkkyä toivotuille investoinneille.
Ruoan hintaan korotusta
Arvonlisäveron kautta valtion kirstuun kertyy tänä vuonna arviolta 23,7 miljardia euroa. Useassa lausunnossa huomautetaan, että yksi tehokas tapa lisätä valtion tuloja olisi poistaa alennettuja arvonlisäverokantoja.
Yksi alennettu verokanta koskee elintarvikkeita. Se on 13,5 prosenttia, kun yleinen alv-kanta on 25,5 prosenttia. Verotutkimuksen huippuyksikkö ehdottaa, että nimenomaan ruoan arvonlisäverokantaa voisi korottaa. Sen vaikutukset tulisi kuitenkin kompensoida pienituloisimmille.
Samalla linjalla on myös Vatt, jonka lausunnossa katsotaan, että alennetut verokannat syövät valtion alv-kertymää noin 4 miljardilla eurolla. Elintarvikkeiden ja ravintola- ja ateriapalvelujen alennettu alv-kanta kattaa summasta 2,8 miljardia euroa.
Vattin lausunnossa nostetaan myös esiin, että tutkimuskirjallisuuden perusteella arviot kulutusverojen haitoista talouteen ovat vaihtelevia.
– Yhtenä selittävänä tekijänä on se, kuinka helppoa vero on välttää muuntamalla kulutusta johonkin läheiseen mutta kevyemmin verotettuun kulutuskohteeseen. Arvonlisäveron alennettujen alv-kantojen kohdalla ei usein löydy tällaista läheistä korvaavaa kulutuskohdetta, joten alennettujen alv-kantojen nosto pääkannalle ei etukäteisarviona aiheuttaisi suurta kulutuksen vähenemää, Vattin lausunnossa kerrotaan.
Vatt suosittelee alennettujen alv-kantojen noston kompensoimista pienituloisille. Kompensoinnin kulut ovat vain pieni osa alv-kannan korottamisen tuomasta verotulojen kasvusta.
Haitat verolle
Lausunnoissa haitallisiksi katsottujen kohteiden eli alkoholin, tupakan ja nikotiinin tiukempi verotus saa kannatusta. Niistä saatavat tuotot ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi ruoan alv:n korotuksessa. Yhtenä ehdotuksena lausunnoista nousee tupakka- ja alkoholiveron sitominen elinkustannusindeksiin.
THL:n lausunnossa mennään askel pidemmälle ja ehdotetaan terveysperusteista veroa, joka pohjautuisi elintarvikkeiden ravintosisältöön. Vero kohdentuisi runsaasti sokeria, suolaa tai tyydyttynyttä rasvaa sisältäviin elintarvikkeisiin.
Verotutkimuksen huippuyksikön ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) lausunnoissa tuodaan lisäksi esiin ympäristöverotus. Syken lausunnossa esitellään verotuottoja useille eri veroille. Ehdotusten yhteissumma nousee lähelle miljardiluokkaa. Satoja miljoonia euroja olisi saatavissa lentoveron käyttöönotosta, puupolttoaineiden energiakäytön verottamisesta, vedenottoveron käyttöönotosta.
Eläkekertymille saksia
Osassa lausunnoista käsitellään pitkällisesti erinäisiä talouden kasvuun tähtääviä toimia ja panostuksia, jotka eivät kuitenkaan tuota verotuloja kovin nopeasti. Näiden rinnalla lausunnoista löytyy myös suoria leikkauksia julkisiin menoihin.
Monessa lausunnossa toistuu ehdotus työeläkkeiden huomioimisesta sopeutuskeinona.
– Työeläkkeet ovat suurin yksittäinen sosiaaliturvan menoerä, mutta se on säästynyt säästöiltä tällä vuosikymmenellä. Kaksi ilmeistä leikkausvaihtoehtoa ovat työeläke- ja palkkaindeksin väliaikainen jäädytys ja rakenteelliset säästöt, Etlan lausunnossa ehdotetaan.
Helsinki GSE:n Roope Uusitalo katsoo, että konkreettisin keino sopeuttaa ilman välittömiä vaikutuksia kokonaiskysyntään olisi eläkevastuiden pienentäminen tulevia eläke-etuja leikkaamalla. Näin julkiseen talouteen syntyisi tilaa eläkemaksujen alentamiseksi.
Samaa metodia suosittelee myös Helsingin yliopiston vieraileva tutkija, valtiotieteiden tohtori Vesa Vihriälä lausunnossaan. Hän ehdottaa tulevista eläkkeistä säästämistä maksussa olevien eläkkeiden sijaan.
– Asteittain voimaan astuvat eläkemenoja pienentävät uudistukset ovat sen sijaan mahdollisia ilman tällaisia hyvinvointitappioita. Tällöin puhutaan eläkeiän nostamisesta edelleen, karttumien pienentämisestä, indeksoinnin muuttamisesta, huonosti perusteltujen eläke-etuuksien lopettamisesta, Vihriälä kirjoittaa.
Säästöjä sotesta ja koulutuksesta
Lausunnoissa säästöjä ehdotetaan haettavaksi myös sosiaali- ja terveyspalveluista. Vihriälän mukaan pidemmällä aikajänteellä tekoälyn voi olettaa mahdollistavan ”radikaaleja toiminnan rationalisoinnin tapoja” ja helpottavan pätevien työntekijöiden saatavuusongelmia.
Hän muistuttaa myös siitä, että hyvinvointialueiden tulisi rahoittaa ainakin osittain itse oman toimintansa, jotta saataisiin kannustimet tehokkaaseen toimintaan. Se tarkoittaa verotusoikeutta hyvinvointialueille. Vihriälä ehdottaa lisäksi monikanavaisesti rahoitetun terveydenhuoltojärjestelmän muuttamista.
– Yksi luontevalta vaikuttava suunta olisi rajoittaa pakollisilla maksuilla rahoitettu työterveyshuolto työterveyttä ja -hyvinvointia ennakollisesti tukevaan toimintaan ja jättää varsinainen sairaanhoito julkisen järjestelmän ja asiakkaiden itsensä kokonaan maksaman yksityisen järjestelmän vastuulle.
Myös Vattin lausunnossa ehdotetaan hyvinvointialueiden rahoitusmallin korjaamista sekä verotusoikeutta. Vatt nostaa esiin myös lääketaksan leikkaamisen. Lääketaksaan puuttuminen on esillä myös THL:n lausunnossa osana lääkemarkkinoiden ja apteekkitalouden uudistuksia.
THL olisi valmis myös yksityisen terveydenhuollon korvauksista luopumiseen tai ainakin rajaamiseen niin, että ne eivät kohdentuisi kaikkiin yleislääkärikäynteihin nykyisessä laajuudessaan.
Soten ohella iso julkisen rahan potti menee koulutuksen järjestämiseen. Muutamat lausunnonantajat katsovat, että koulutuksesta on löydettävissä säästöjä, sillä ikäluokat ovat aiempaa pienempiä. Näin arvioi muun muassa Helsingin yliopiston Vihriälä. Hän nostaa esiin myös järjestelmän tehottomuuden.
– VM on arvioinut, että jos oppilasta koskeva rahoitus säilyisi entisellään, perus- ja toisen asteen ikäluokkien pieneneminen mahdollistaisi jopa noin miljardin euron vuotuisen säästön vuoteen 2031 mennessä ja 1,4 miljardin euron säästön 2030-luvun puoliväliin mennessä, Vihriälä kirjoittaa.
Hän ehdottaa myös maltillista, 1 000–2 000 euron lukukausimaksua korkeakouluopiskelijoille. Myös Vattin lausunnossa mainitaan lukukausimaksut. Vattin mukaan muutokset opiskelijoiden tukijärjestelmiin ja lukukausimaksujen käyttöönotto voivat ”vahvistaa sosioekonomisen taustan yhteyttä koulutuspäätöksiin”. Sillä viitataan koulutusasteen nykyistä vahvempaan periytymiseen.
– Kokonaisuutena koulutukseen kohdistuvissa toimissa keskeinen ristiriita on lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden välillä: lyhyellä aikavälillä voidaan saavuttaa menosäästöjä tai lisätä tuloja, mutta jos toimet heikentävät osaamista tai koulutustasoa, pitkän aikavälin julkinen talous voi heikentyä, Vattin lausunnossa summataan.
Kiinteät tavoitteet roskiin
Yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus nousee esille yhtenä kiistakysymyksenä. Vattin lausunnossa ehdotetaan säilyttävien yritystukien poistamista. Niiden katsotaan edistävän taloutta kahdella tapaa.
– Julkisen talouden tasapainottamisen näkökulmasta toimi on erityisen tehokas, koska menojen vähentymisen lisäksi talouskasvun lisääntymisestä seuraa valtiontalouden tulopuolen vahvistuminen, Vattin lausunnossa avataan.
Sen sijaan Teknologian tutkimuskeskus VTT:n koko lausunto keskittyy yritysten tukemiseen ja rahoittamiseen. VTT pitää tärkeänä, että Suomi on sitoutunut nostamaan tki-rahoituksen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.
Sen sijaan Verotutkimuksen huippuyksikön ja Helsinki GSE:n lausunnoissa katsotaan, että prosenttiperusteisia menositoumuksia, kuten tki-rahoitusta ja puolustusmenoja, pitäisi tarkastella kriittisesti. Molemmissa lausunnoissa nostetaan esiin, että tavoitteet hankaloittavat säästöjen löytämistä.