84-vuotiaan naisen kasvot olivat tapaturman jäljiltä ruhjeilla, silmät näyttivät muurautuneen umpeen. Tyttären mukaan äiti ei silti saanut tarvitsemaansa hoitoa. Hän korostaa, että kysymys ei ole vain hänen äidistään, vaan ongelmat koskevat monia muitakin.
Puhelu tuli marraskuussa 2025. Hoivakodin hoitaja soitti ja kertoi omaisille, että 84-vuotias äiti oli pudonnut pesulavetilta lattialle.
Tytär koki, että hoitaja suhtautui tapaturmaan vähätellen ja jopa naureskeli, että äidistä joulujuhlassa otetut kuvat olisivat ”hassuja”.
Kun poika meni seuraavana päivänä katsomaan äitiään, näky oli järkyttävä. Vanhuksen silmät näyttivät muurautuneen umpeen. Turvonneet kasvot olivat ruhjeilla, tytär kertoo.
Omaiset vaativat, että äiti vietäisiin lääkäriin. Tytär kertoo soittaneensa asiasta palvelukodin johtajalle, mutta tyrmistyneensä vastauksesta. Hän ymmärsi saamansa vastauksen siten, että hoitamisesta kieltäydyttiin, koska äidillä on elvytyskielto.
– Olin aivan kauhuissani, perheen keskimmäinen tytär Anne Andersson kertoo.
Tyttären tietojen mukaan hoitajat olivat tapaturman jälkeen vain pukeneet äidille vaatteet, antaneet kipulääkkeeksi Panadolia ja laittaneet tämän vuoteeseen omaan huoneeseensa.
Äidin kohtalo nousi esiin, kun Ilta-Sanomat pyysi aiemmin tänä keväänä lukijoilta uutisvinkkejä vanhustenhoidon ongelmista.
Vastauksia tuli toistasataa. Andersson oli yksi heistä, jotka kertoivat kokemastaan.
Vakavia ongelmia vaikutti vastausten perusteella olevan monessa paikassa.
– Jokainen tietää, että jos naama on tuossa kunnossa, se ei voi olla kivuton, tytär sanoo. Kuva: haastateltujen kotialbumikuva
Ilta-Sanomat on nähnyt Mehiläisen omistaman Mainiokoti Raisiontorin yksikönjohtajan ja Terveystalon lääkärin vastaukset Anderssonin äidin tapaturmasta tehtyyn muistutukseen.
Vastausten mukaan potilas on ollut kivuton, eikä häntä ole haluttu siirtää pois tutusta ympäristöstä.
– Se ei voi pitää paikkaansa. Jokainen tietää, että jos naama on tuossa kunnossa, se ei voi olla kivuton, Andersson kritisoi.
Äiti sairastaa Parkinsonin tautia ja on liikuntakyvyttömänä ”täysin muiden armoilla”, tytär sanoo.
Mehiläisen sosiaalipalvelujen johtava lääkäri Mikko Purhonen ei kommentoi Anderssonin äidin tapausta suoraan, koska asiakastiedot ovat salassa pidettävää tietoa. Hän toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että vastaavat tapaturmat ovat heillä harvinaisia.
Purhosen mukaan elvytyskielto ei koskaan rajaa pois muuta hoitoa.
– Elvytyskielto koskee ainoastaan tilanteita, joissa potilas menee elottomaksi, johtava lääkäri sanoo.
Purhosen mukaan hoidon tarpeen arvio tehdään yksiköissä paikan päällä. Lääkäriä konsultoidaan herkästi, hän sanoo.
– Selvitämme tilanteet huolellisesti prosessiemme mukaisesti – tarvittaessa yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Keräämme niistä opin, jotta pystymme estämään mahdollisia vastaavia tilanteita jatkossa.
Andersson korostaa, että kysymys ei ole vain hänen äidistään, vaan ongelma on laajempi. Kuva: Jussi Vierimaa
Äidin hoivakodissa on Anderssonin mukaan myös muita ongelmia. Yksi niistä on paha ulosteen haju. Hän arvostelee myös laitoksessa tarjottavaa ruokaa.
Tytär puhuu julkisesti äitinsä tilanteesta, koska toivoo muutosta vanhustenhoitoon Suomessa.
Andersson korostaa, että kysymys ei ole vain hänen äidistään, vaan ongelma on laajempi.
– Vanhuksilla ei ole mitään ihmisarvoa tässä yhteiskunnassa.
– Vanhustenhoitolaitokset ovat nykyään kuin vankiloita, joissa on omat sääntönsä, eikä omaisilla ole sananvaltaa, Andersson sanoo.
Vastaavanlaiset tapaturmat ovat Mehiläisen hoivakodeissa harvinaisia, sanoo Mehiläisen sosiaalipalvelujen johtava lääkäri. Kuva: Eeva Valtokari / IS
Kokemus on saanut Anderssonin pelkäämään sitä päivää, kun hän joutuu itse laitokseen.
Edes omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen ei välttämättä auta, jos sairastuu vakavasti, tytär huomauttaa. Myös hänen äitinsä oli aktiivinen ja liikunnallinen nainen, kunnes sairastui Parkinsonin tautiin.
Andersson on pohtinut, että ainoa tapa välttää äidin kohtalo olisi palkata oma hoitaja. Se olisi tietenkin hyvin kallista eikä siksi ole kaikille mahdollinen vaihtoehto.
Tyttären mielestä hoitajilla ei hoivakodeissa ole tarpeeksi aikaa huolehtia vanhuksista, koska lakisääteinen hoitajamitoitus on liian pieni. Hän pitää epäeettisenä sitä, että säästösyistä vanhustenhoitoa pyöritetään niin pienellä hoitajamäärällä kuin laki sallii.
– Haluan, että laki muuttuu.
Fakta
Hoitajamitoitusta laskettiin
Kuva: Rio Gandara / HS
Nykyisen vanhuspalvelulain mukaan ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitajamitoitus on 0,6 työntekijää asiakasta kohden.
Henkilöstömitoituksen on kuitenkin oltava tätä korkeampi, jos asiakkaiden palvelutarpeet sitä edellyttävät. Näin voi olla, jos ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on paljon asukkaita, jotka ovat esimerkiksi vaikeasti muistisairaita, liikkumisessa apua tarvitsevia, käytösoireisia tai väkivaltaisia.
Hoitajamitoitus laski vuoden 2025 alusta. Aiemmin se oli 0,65 työntekijää asiakasta kohden.
Henkilöstömitoituksen muutos sai jotkin hyvinvointialueet vähentämään työntekijöitä ikääntyneiden palveluista. Taustalla on myös hoitajapula, joka on vaikeuttanut riittävän henkilökunnan saantia.
Tytär kokee, että hoivakodissa hänen äitinsä putoamisesta on pyritty vaikenemaan. Muillekaan epäkohdille, kuten huonolle hygienialle, ei tyttären mukaan ole tehty mitään.
Tytär haluaisi, että hänen äitinsä siirrettäisiin hoitoon toiseen paikkaan. Vahinko on vienyt omaisten luottamuksen äidin nykyiseen hoitopaikkaan.
Tytär asuu itse Sauvossa, ja hänen äitinsä nykyinen hoitopaikka on noin 40 minuutin ajomatkan päässä Raisiossa.
– Haluaisimme, että äiti siirrettäisiin lähemmäs meitä, jotta voisimme käydä hänen luonaan useammin. Mutta hän on kuin vanki, eikä Varsinais-Suomen hyvinvointialue suostu tekemään sisäisiä siirtoja. On julmaa sanoa näin, mutta äitini tulee kuolemaan sinne.
Anderssonin äidin kohtalo nousi esiin, kun Ilta-Sanomat pyysi aiemmin tänä keväänä lukijoilta uutisvinkkejä vanhustenhoidon ongelmista. Kuva: Jussi Vierimaa
Äidin tilanne kalvaa tytärtä päivittäin. Yöunet ovat monesti menneet.
Kolmen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen mummo on ollut ”eläväinen ja puhelias karjalaisnainen”. Hän teki kovan uran liikemaailmassa, tytär kertoo. Työkseen hän toi maahan lastenvaunuja ja lastentarvikkeita.
Tytär suree sitä, ettei pysty ottamaan äitiään hoidettavaksi omaan kotiinsa eikä hänellä ole äidin loppuelämän ajaksi muuta paikkaa tarjottavana.
– Äitini on antanut minulle parastaan, ja sitä samaa haluaisin nyt antaa hänelle. Tämä on erityisen raastavaa, koska kyse on omasta rakkaasta äidistä.
– Nyt hän viruu sängynpohjalla.
Hoivakotien ongelmat ovat herättäneet tänä keväänä laajaa keskustelua.
IS julkaisi tiistaina laajan reportaasin turkulaisesta Parkinmäen palvelukodista. IS:n toimittaja, joka on koulutettu sairaanhoitaja, pestautui töihin palvelukotiin. Hän todisti palvelukodissa karua arkea, jossa kuolevan vanhuksen yksinäisiin huutoihinkaan ei ehditty reagoida.
Lue lisää: Toimittaja meni töihin palvelutaloon – näki arjen, jota ei pysty unohtamaan
Joulukuun alussa toimittaja Ella Kannisen täti kuristui kuoliaaksi hoivakodissa Turussa.
Poliisi tutkii myös tammikuulta tapausta, jossa muistisairas nainen kuoli hoivakodissa Ivalossa, kun toinen asukas oli tullut makaamaan osittain hänen päälleen.
Tammikuussa espoolaisen hoivakoti Attendon Olarinpuiston asukas kuoli sen jälkeen, kun oli ensin yrittänyt hälyttää apua 11 kertaa tunnin aikana, mutta hälytykset eivät menneet perille tai niihin ei reagoitu. Puhelimet olivat olleet lataamatta useita tunteja.
Helsingin Sanomat uutisoi alkuvuodesta, kuinka vanhuksen kivut oli sivuutettu helsinkiläisessä Tilkan hoivakodissa. Naista pidettiin hankalana, kun tämä oli muun muassa vastustanut hoitoa.
Omaiset epäilivät, että oikeasti nainen on hädissään ja kivuissa. Kun nainen tutkittiin omaisten vaatimuksesta päivystyksessä, kävi ilmi, että naisen tekonivel oli poissa paikoiltaan ja lonkan alueella oli kaksi murtumaa.
Anderssonin mukaan hänen äitinsä on ”lempeä kuin lammas”. Hoitajat olivat hänen mukaansa kertoneet, että äiti oli säikähtänyt putoamista kovasti.
– Itsestäni voisi tulla vähän kiukkuinen tuollaisessa paikassa. Ei se ole ihme, että vanhuksillakin on tunteet ja he reagoivat asioihin. Eivät he ole mitään karjaa, jota yritetään vain pitää ja tienata sillä, tytär sanoo.
Tyttären mukaan äidin elämä hoivakodissa on myös pelottavaa. Tyttären mukaan äidin huoneeseen on jopa tullut muita muistisairaita, jotka ovat ottaneet äidin tavaroita.
– Äidin luota joutuu lähtemään aina sydän murtuneena. Joka ikinen kerta.
Ilta-Sanomat uutisoi viime vuoden huhtikuussa, että väkivallasta on tullut hoivakodeissa yleistä. Viime keväänä oikeudessa käsiteltiin tapausta, jossa aggressiivinen mies oli hakannut halolla kahta naista hoivakodissa. Toinen vanhus kuoli vammoihinsa.
Helsingin Sanomat kertoi viime maaliskuussa, että Attendon hoivakodeissa sattui pelkästään vuoden 2024 aikana yhteensä 710 väkivaltatapausta. Savon Sanomien selvityksen mukaan väkivaltatapaukset ovat lisääntyneet myös Pohjois-Savon hoivakodeissa.
Andersson tuntee empatiaa hoivakodeissa kuolleiden omaisia kohtaan.
Hän pitää kuitenkin hyvänä asiana sitä, että tapaukset ovat nousseet näkyvästi julkisuuteen.
– Tämä todistaa, miten järkyttävässä tilassa Suomen vanhustenhoito on. Tämä ei ikinä muutu, jos näistä ei puhuta. On varmasti myös paljon asioita, joista emme tiedä emmekä kuule koskaan.
Vastaus
Näin hoivakoti vastaa
Kuva: Jussi Vierimaa
Ilta-Sanomat pyysi Mainiokoti Raisiontoria kommentoimaan omaisten esiin nostamia huolenaiheita.
Mehiläisen sosiaalipalveluiden johtavan lääkärin Mikko Purhosen mukaan yritykselle on tärkeää, että asiat käsitellään avoimesti ja selkeästi.
IS kysyi muun muassa tyttären kokemuksesta, jonka mukaan hoitaja suhtautui äidin tapaturmaan vähätellen, jopa naureskelemalla.
– Meille olennaista on asukkaidemme kunnioittava kohtaaminen. Jos tästä ohjeesta poikkeavia tilanteita tulee ilmi, puutumme niihin välittömästi. Emme hyväksy epäasiallista käytöstä, Purhonen sanoo.
Omaisenkin huomaama ulosteen haju hoivakodissa on Purhosen mukaan havaittu ja toimiin ongelman korjaamiseksi on ryhdytty.
Purhosen mukaan hoivakodissa noudatetaan hyviä hygieniakäytänteitä, mutta yksikköä on ajoittain vaivannut sisäilman haju, joka liittyy hygieniajätteiden säilytykseen.
– Ongelma on siis havaittu ja sisäilman osalta on jo tehty korjaavia toimenpiteitä koneellisen ilmanvaihdon avulla. Tulemme myös parantamaan jätteiden keräysastioiden varastointia.
Purhonen vastasi myös tyttären kokemukseen siitä, että omaisilla ei ole sananvaltaa siihen, mitä heidän omaisilleen hoivakodissa tapahtuu.
– Jokaisessa yksikössämme kunnioitetaan asukkaidemme itsemääräämisoikeutta ja perusoikeuksia. Meille on ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset voivat elää arvokasta ja turvallista, omannäköistä arkeaan. Tässä myös läheisten kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä rooli, ja keräämme heiltä aktiivisesti palautetta eri kanavia pitkin.
Purhonen sanoo pitävänsä hyvin harmillisena sitä, jos omaiset ovat kokeneet myös hoivakodin ruuan huonoksi.
– On tosi harmillista, että yksikön ruuasta on jäänyt tällainen kokemus, sillä hyvä ruoka on meillä tärkeä osa arkea. Noudatamme valtakunnallista ikääntyneiden ravitsemussuositusta, ja ammattilaiset laativat ruokalistat, joissa otamme huomioon myös asukkaiden toiveet.
Purhosen mukaan hälytysrannekkeet ovat hoivakodissa aktiivisesti käytössä, mutta hän ei voi kommentoida yksittäisen asiakkaan asioita.
Ilta-Sanomat kysyi kommenttia myös siihen omaisen huoleen, että toiset hoivakodin asukkaat voivat tulla äidin huoneeseen.
Johtava lääkäri huomauttaa, että muistisairaus ei itsessään oikeuta liikkumisvapauden rajoittamiseen.
– Ovien sulkeminen tai liikkumisen estäminen ei ole mahdollista ilman tarkasti laissa määriteltyjä perusteita. Muiden omaisuuteen kajoamista emme tietysti hyväksy. Sellaisen tilanteen tullessa mahdollisesti eteen, asukkaiden turvallisuutta tuetaan henkilöstön läsnäololla, ohjauksella ja ympäristön selkeyttämisellä.
Purhosen mukaan poikkeavat tilanteet ja palautteet käsitellään yksikössä säännöllisesti.
– Niihin suunnitellaan tarvittavat kehitystoimet. Esimerkiksi asukkaiden tapaturmista ollaan yhteydessä läheisiin ja palvelun tilaajaan, eli hyvinvointialueeseen.