Sara Salvén on tehnyt paljon töitä kehonsa rakastamisen ja ulkonäkönsä eteen, eikä siksi halua tänä päivänä peitellä itseään: ”Hyvinvoinnin lisäksi ulkonäkökin saa olla merkittävä asia.”Sara Salvénin kotialbumi
Sara Salvén kärsi vuosia ahmintahäiriöstä. Yksi oivallus käynnisti pitkän toipumisen.
Sara Salvén, 26, muistaa tarkasti tunteen, joka tuli jo varhain: minä en riitä.
Päiväkoti-ikäisenä hän vertasi itseään televisiossa näkemäänsä ja upeaksi mieltäväänsä juontajaan ja mietti, miksi hän ei voi näyttää samalta kuin tämä.
Ajatus jäi. Se kasvoi mukana alakouluun, jossa Sara kuvitteli vatsansa olevan liian iso – vaikka todellisuudessa hän oli hoikka lapsi.
Lue myös Kotiliesi.fi: Vinoutuneesta kehonkuvasta kärsivä katsoo itseään inhoten – näin erotat terveen itsekriittisyyden kehonkuvanhäiriöstä
Murrosiässä Sara alkoi hakea lohtua syömisestä
Vaikka muuten nuoruus oli Saralle ihanaa aikaa, murrosiän muutokset aiheuttivat vaikeita tunteita. Sara alkoi hakea lohtua pahaan oloonsa syömisestä.
”Syöminen tuotti minulle yhtäkkiä paljon mielihyvää. Samalla halusin olla sirompi, joten elämäni alkoi vähitellen pyörimään kehoon ja ruokaan liittyvien ajatusten ympärillä.”
Vuosien ajan Sara kärsi ahmintahäiriöstä (BED). Hänen painonsa nousi. Hän ahmi yksin, mutta saattoi sosiaalisissakin tilanteissa syödä esimerkiksi neljä isoa annosta ruokaa – eli määriä, jotka varmasti huomattiin.
Sara peräänkuuluttaa ruoka- ja kehorauhaa kaikille. Mutta muunlainen puuttuminen olisi hänen mukaansa saattanut olla tarpeen.
”Uskon, että minusta näki ulospäin, etten voinut hyvin. Silti kukaan ei kysynyt, miten voin.”
Sara uskoo, että syömisongelmaan liittyi vahvasti hänen kokemansa yksinäisyys. On jopa haastavaa määritellä, kumpi oli muna ja kumpi kana.
”On vaikea sanoa, oliko yksinäisyys syömisongelmani syy vai seuraus. Kumpikin ylläpiti toista.”
Sara Salvén haluaa levittää viestiä siitä, että meillä jokaisella on oikeus olla esillä sellaisina kuin olemme, kehoon katsomatta. ”Kehorauha kuuluu ihan kaikille.”
© Sara Salvénin kotialbumi
Ahmintahäiriöstä toipuminen alkoi oivalluksesta
Toipuminen ei alkanut yhdestä päätöksestä vaan oivalluksesta.
”Tajusin, että en tule palautumaan viikossa terveeseen kehooni. Edessä on pitkä prosessi, joka vaatii sekä ajatustyötä että konkreettisia tekoja.”
Sara alkoi rakentaa suhdettaan ruokaan uudelleen. Hän söi jälleen säännöllisesti viisi kertaa päivässä – aluksi jopa normaalia runsaammin ja vaikka hänellä ei olisi ollut nälkä.
”Ymmärsin, että kehoni tarvitsee aikaa muutoksessa. Luovuin siitä ajatuksesta, että jotkut ruoat ovat pahoja. Omaksuin takaisin kohtuullisen ajattelun siitä, että mikään ruoka ei ole kielletty.”
Vähitellen keho rauhoittui. Mieli seurasi perässä.
”Muistan, kuinka 19-vuotiaana sain nautintoa kävelystä auringossa. Se oli iso juttu. Mielihyvämekanismini olivat tuolloin eheytyneet sen verran, etten kaivannut nautintoon enää mässäilyä.”
“Rakensin itseni uudelleen”
Niin kuin aina, elämä ei kuitenkaan sujunut vain hyvin, vaan takapakkejakin tuli. Yksi ihmissuhde romutti Saran jo kohentunutta itsetuntoa.
”Sen jälkeen jouduin rakentamaan itseni perustavalaatuisesti uudelleen. Hiljalleen pääsin masennuksesta ja ahdistuksesta aivan uuteen kukoistukseen.”
Terapia ja oma jatkuva ajatustyö sekä itsensä haastaminen pienin askelin olivat niitä asioita, jotka kantoivat.
Sara alkoi tehdä asioita, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta: ilmoittautua avustajaksi televisio- ja elokuvatuotantoihin, tanssia kameran edessä ja kuvata itseään someen.
”Mitään ei tapahdu, jos jää vain kotiin makaamaan. Mutta maailmaa ei myöskään tarvitse valloittaa päivässä.”
Katso alta Saran Instagram-päivitys, jossa hän kertoo, miten pitkään on tehnyt töitä kehonsa rakastamisen ja ulkonäkönsä eteen.
Seksuaalineuvojaksi ryhtyminen oli pitkäaikainen haave
Ajatus seksuaalineuvojan työstä oli kytenyt pitkään.
”Se oli haave, jonka olin piilottanut alitajuntaani. Olin vuosia kiinnostunut seksuaalisuudesta, kuunnellut aiheesta podcasteja ja lukenut siitä paljon. Jossain vaiheessa tajusin, että nämä asiat ovat minulle tosi helppoja, jopa itsestäänselvyyksiä.”
Silti päätös kouluttautua vaati rohkeutta. Vuonna 2024 Sara aloitti seksuaalineuvojakoulutuksen, jonka aloittamiseen hän sai tukea äidiltään.
”Kaikki loksahti sinä vuonna paikoilleen”, Sara kuvaa koulutuksen antia itselleen.
Nyt hän pitää etävastaanottoa ja auttaa asiakkaita muun muassa kehosuhteen, läheisyyden ja seksuaalisuuden kysymyksissä.
Syksyllä on suunnitteilla aloittaa gradun tekeminen terveystiedon oppikirjojen tyttöjen nautintoa ja sukuelimiä käsittelevästä seksuaalikasvatuksesta. Tuo aihe on sama, joka Saralla oli kandityössäänkin.
Tänä päivänä Sara on itsevarma seksuaalineuvoja. Asia ei kuitenkaan ole yksioikoinen. Edelleen hän tekee töitä sen eteen, että terve tasapaino kehon ja mielen välillä säilyy. Ajatustyö ja konkreettinen tekeminen kulkevat käsi kädessä.
”Huolehdin perusasioista: unesta, liikunnasta, ihmissuhteista ja merkityksellisestä tekemisestä. Ajatuksissani tiedostan haavani ja työstän niitä. Olen hyväksyn sen, että meillä kaikilla on epävarmuuksia, kehostamme riippumatta.”