Suomen ensimmäinen arkkitehtuurikilpailu ratkesi 150 vuotta sitten. Silloin Pietarissa syntynyt saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt voitti Suomen Pankin talosta järjestetyn avoimen arkkitehtuurikilpailun. Talo seisoo yhä paikallaan Helsingin Kruununhaassa.
Kilpailujen ansiosta Suomeen on rakennettu merkittäviä julkisia rakennuksia, kuten kirkkoja ja päiväkoteja. Monet arkkitehdit ja toimistot ovat tulleet tunnetuiksi kilpailujen kautta. Esimerkiksi Eliel Saarinen sai niiden ansiosta kansainvälistä mainetta jo uransa alussa.
Suomessa järjestetään nykyään noin seitsemän arkkitehtuurikilpailua vuodessa: esimerkiksi Oulussa käynnistyy toukokuussa yliopiston uuden kampuksen suunnittelusta käytävä kilpailu.
Suomessa on järjestetty yli kaksituhatta arkkitehtuurikilpailua vuodesta 1876 lähtien. Ne ovat tuottaneet tuhansia suunnitelmia, joita ei koskaan toteutettu. Niitä on syntynyt merkittäville paikoille myös ilman kilpailuja. Valitsimme tähän juttuun neljä pilviä hipovaa suunnitelmaa ja herätimme ne henkiin tekoälyn avulla.
Eliel Saarisen Tähtitorninmäelle suunnittelema eduskuntatalo olisi näkynyt kauas merelle.
Arkkitehti: Eliel Saarinen
Suomalaisille avautui tuhannen taalan paikka, kun isäntämaa Venäjä oli ajautunut kriisiin muun muassa Japanille hävityn sodan seurauksena syksyllä 1905. Maassa virisi ajatus omasta parlamentista. Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1907, ja arkkitehdit enteilivät jo tulevaa.
Kaksisataa kansanedustajaa pitäisi nostaa rakennuksella kansakunnan kaapin päälle. Nyt uudet kansanedustajat sahasivat Säätytalon ja VPK:n talon väliä väliaikaisissa tiloissa. VPK:n talo sijaitsi Ateneumin vieressä.
Samaan aikaan Eliel Saarisella meni kovaa. Hän oli voittanut hiljattain Helsingin rautatieaseman suunnittelukilpailun kansallisromanttisella ehdotuksellaan.
Kun eduskunta tilasi arkkitehti Gustaf Nyströmiltä ehdotuksen Säätytalon laajennuksesta, Saarinen haukkui sen julkisuudessa pystyyn. Nyström oli Saarisen opettaja, ja hieman yli kolmekymppisen arkkitehdin syytökset maistuivat todennäköisesti karvailta.
Alla olevia kuvia klikkaamalla näet ne isompana:
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
”Piirustuskilpailu” eduskuntatalosta järjestettiin vuonna 1908, ja talon paikaksi oli määrätty kovan väännön jälkeen Tähtitorninmäki. Paikalla sijaitsi Helsingin yliopiston observatorio, joka oli tarkoitus jyrätä uudisrakennuksen tieltä.
Itse kilpailuun tuli lähes kaksikymmentä ehdotusta, ja tuomaristo ihastui niistä Saarisen suunnitelmaan.
Suomen suuriruhtinaskunta kaipasi omaa vallan linnaketta, joka olisi kurkottanut taivaisiin Tähtitorninmäen huipulla. Helsinkiin matkattiin maailmalta laivalla, ja matkailijoita olisi ollut ottamassa vastaan graniittinen eduskuntatalo. Talon torni olisi näkynyt merelle asti.
Kohteessa oli vakavuutta ja mahtavuutta.
Pietarissa oltiin toista mieltä. Tsaari Nikolai II piti ajatusta pienen suuriruhtinaskunnan näyttävästä eduskuntatalosta mahdottomana. Hän torppasi suunnitelman tammikuussa 1910, ja monumentaalinen, kansallisromanttinen rakennus jäi toteuttamatta.
Eduskuntatalo nousi lopulta Arkadianmäelle vuonna 1931. Sen suunnitteli J. S. Sirén.
Arkkitehti Sigurd Frosterus suunnitteli Stockmannin tavarataloon tornin. Se jäi rakentamatta.
Arkkitehti: Sigurd Frosterus
Vuonna 1914 puhjennut ensimmäinen maailmansota hermostutti Stockmannin johtoa. Inflaatio laukkasi, ja ulkomainen tuontitavara jäi jumiin maailmalle tai katosi. Vaikeuksista huolimatta johto uskoi kotimaisen kaupan voimakkaaseen kasvuun.
Senaatintorin laidalla oleva ”mannermainen tavaratalo” oli käynyt pieneksi, ja yhtiö päätti julkistaa arkkitehtuurikilpailun uuden tavaratalon suunnittelemiseksi vuonna 1915. Se oli tarkoitus rakentaa eri vaiheissa Aleksanterinkadun päähän.
Kilpailuun tuli lähes kolmekymmentä ehdotusta, muutama myös ulkomailta.
Kisan voittivat Thomén arkkitehtiveljekset Valter ja Ivar, mutta toteutus annettiin toiseksi tulleelle Sigurd Frosterukselle. Kilpailuohjelmassa todettiin, että ”kilpailijat kilpailevat palkinnoista, eivät toteutuksesta”.
Stockmannin johto ihastui Frosteruksen ”selväpiirteiseen ja hyvin suunniteltuun pohjapiirrokseen”. Arkkitehti ihaili monumentaalirakennuksia ja ajatteli, että tavaratalot, rautatieasemat ja vesivoimalaitokset ilmaisivat parhaiten modernia aikaa.
Stockmannin tavaratalo oli mittava projekti, ja Frosterus perusti sitä varten arkkitehtitoimiston Ole Gripenbergin kanssa. New Yorkin pilvenpiirtäjät kiehtoivat Frosterusta, ja Stockmannin tavaratalon suunnitelmaan ilmestyi monumentaalinen torni 1920-luvun alussa. Tavaratalon johto piti 70-metristä tornia liian suurena kaupallisena riskinä, ja tornisuunnitelma pantiin jäihin.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
”Liikepalatsin” ensimmäinen osa, 4-kerroksinen City-talo, vihittiin käyttöön keväällä 1926, ja Frosterus lähti opintomatkalle Eurooppaan tutustumaan kaikkein uudenaikaisimpiin tavarataloihin kehittääkseen suunnitelmaansa.
Rakennustöitä jatkettiin Helsingissä, ja Frosteruksen suunnittelema 8-kerroksinen tavaratalo valmistui ilman tornia vuonna 1930, vuosi New Yorkin pörssiromahduksen jälkeen.
Torni säilyi Stockmannin laajennussuunnitelmassa, kunnes se haudattiin lopullisesti 1950-luvun puolivälissä. Yhtiö päätti rakentaa silloin tavaratalon Tampereelle. Tampereen Stockmann avattiin vuonna 1957.
Monumentaalirakennus olisi muuttanut dramaattisesti Helsingin siluettia.
Monumentaalirakennus, 1920-luku
Arkkitehdit: Sigurd Frosterus & Ole Gripenberg
Suomeen syntyi fuusion seurauksena uusi liikepankki vuonna 1919. Se sai nimekseen Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP). Pankki tarvitsi uudet toimitilat ja alkoi etsiä niitä Helsingin keskustasta.
Suunnitelmat eivät edenneet, sillä inflaatio oli korkealla ja rahamarkkinat näyttivät epävarmoilta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sigurd Frosterus ja Ole Gripenberg seurasivat PYP:n suunnitelmia toimistossaan. Frosterus oli saanut jo nimeä tavaratalo Stockmannin arkkitehtina.
On mahdollista, että Frosterus ja Gripenberg suunnittelivat monumentaalirakennuksen 1920-luvun puolivälissä PYP:n tilauksesta. Suunnittelun vaiheista tiedetään melko vähän.
Monumentaalirakennuksesta säilyneiden luonnosten perusteella kohteen oli tarkoitus palvella mitä ilmeisemmin liiketalona. Se käy ilmi sisäperspektiiveistä. Ne kuvaavat kolmen kerroksen korkuisia lasikatteisia, katettua kävelykatua muistuttavia tiloja.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Rakennus olisi muuttanut dramaattisesti Helsingin siluettia. Kuusikerroksisen korttelin keskeltä olisi noussut 14-kerroksinen monumentaalinen massa. Rakennus olisi alistanut perin pohjin C. L. Engelin empire-keskustan.
Monumentaalirakennus unohtui lopulta arkkitehtien pöydälle. PYP:n pääkonttorista julistettiin kutsukilpailu vuonna 1928, ja Frosterus ja Gripenberg voittivat sen ehdotuksellaan Festina Lente. Hankkeen edetessä arkkitehtien tiet erosivat.
PYP:n raskas, rationalistinen pääkonttori valmistui Aleksin ja Unioninkadun kulmaan Gripenbergin suunnittelemana vuonna 1936. Talon julkisivussa käytettiin suomalaista punagraniittia. Tiloissa toimi viimeksi Nordea.
Suomi-Filmin uusi pääkonttori olisi ollut aikalaisten silmissä pilvenpiirtäjä.
Arkkitehti: Väinö Vähäkallio
Sanomalehti Uusi Suomi uutisoi maaliskuussa 1928, että Helsinkiin suunnitellaan ensimmäistä pilvenpiirtäjää. Pilvenpiirtäjät herättivät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, ja suunnitelma tuli yllätyksenä arkkitehtikunnalle.
Kaiken huipuksi pilvenpiirtäjää kaavailtiin Pohjoisesplanadille Stockmannin viereen. Suunnitelman oli tilannut kotimaisen elokuva-alan voimahahmo, tuottaja, ohjaaja ja liikemies Erkki Karu. Elokuvissa käymisestä oli tullut koko kansan huvia, ja ala eli 1920-luvulla jatkuvan kasvun aikaa.
Karu oli ollut perustamassa elokuva-alan yritys Suomi-Filmiä, joka hallitsi kotimaisen elokuvan tuotantoa, elokuvateatteritoimintaa ja ulkomaisten elokuvien maahantuontia.
Suomi-Filmin uuden pääkonttorin suunnitteli arkkitehti Väinö Vähäkallio. Saman tontin sisäosassa, Keskuskadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa, sijaitsi yksi Helsingin hienoimmista elokuvateattereista, Kino-Palatsi, joka oli valmistunut vuonna 1911.
Se oli tarkoitus laajentaa suunnitelmassa Pohjoismaiden suurimmaksi elokuvateatteriksi.
Uusi Kinopalatsi olisi 16-kerroksinen pilvenpiirtäjä, jonka ylimpään kerrokseen oli suunniteltu Karun työhuone. Siellä olisi mukava tuprutella sikareja. Katon terassiravintolasta aukeaisivat hulppeat näkymät Helsingin ylle, ja 1 500-paikkaisen elokuvateatterin lisäksi rakennuksessa olisi sekä liike- että konttoritiloja.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Vähäkallion suunnitelma herätti närää. Se oli syntynyt lisäksi ilman arkkitehtuurikilpailua.
Kritiikin seurauksena hän madalsi rakennusta. Vähäkallio laati uuden suunnitelman vuonna 1930. Siinä pilvenpiirtäjästä oli leikattu viisi kerrosta, ja julkisivu oli muuttunut radikaalisti. Nyt rakennuksen kulman yli kaartuivat nauhaikkunat.
Uutta Kinopalatsia ei koskaan rakennettu. Suunnitelma kaatui lopullisesti Suomi-Filmin taloudellisiin vaikeuksiin. Äänielokuva teki tuloaan, ja niitä varten oli tehtävä mittavia investointeja elokuvateattereihin ja äänitystekniikkaan. Lisäksi New Yorkin pörssiromahdus oli syössyt maailman syvään lamaan.
- Jutun videot luotiin yhdistämällä vanhoja rakennuspiirustuksia ja havainnekuvia nykypäivän Helsingistä otettuihin valokuviin.
- Piirustukset yhdistettiin valokuviin tekoälyn avulla.
- Videot rakennusten paikoista on luotu kokonaan tekoälyllä.
- Tekoäly on saattanut muuttaa aidon ympäristön sekä toteutumatta jääneiden rakennusten yksityiskohtia ja mittasuhteita.
Jutun teossa ovat auttaneet Arkkitehtuuri- ja designmuseo, Petri Kentala ja Pirjo Sanaksenaho.