Mitä hyötyjä MPR-rokotteella on?
MPR-rokotteen ansiosta tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkotapaukset ovat hävinneet Suomesta lähes kokonaan.
Yksittäisiä tuhkarokko- ja sikotautitautitapauksia on raportoitu ulkomailta tartunnan saaneilla henkilöillä ja heidän lähikontakteillaan vain noin 0–5 tapausta vuodessa.
Hävinneet ovat myös monet, aiemmin yleiset, tuhkarokon, sikotaudin ja vihurirokon aiheuttamat jälkitaudit kuten
- sairaalahoitoja vaatineet keuhkokuumeet
- aivokalvo- ja aivotulehdukset
- kivestulehdukset
- synnynnäiset vihurirokko-oireyhtymät
- muut lievemmät komplikaatiot
Mitä haittoja MPR-rokotteella voi olla?
MPR-rokotteen sisältämät elävät heikennetyt virukset lisääntyvät elimistössä. Ne herättävät vastustuskyvyn tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.
Mahdollista rokotuksen haittavaikutusten riskiä pitää aina verrata itse taudin sairastamisen sekä sen jälkitautien ja komplikaatioiden riskiin.
Tuhkarokko, sikotauti tai vihurirokko ovat tauteina huomattavasti hankalampia kuin lievä infektio rokotuksen jälkeen.
MPR-taudit voivat aiheuttaa vakavia jälkitauteja tai komplikaatioita. Niiden riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.
MPR-tautien kaltaiset oireet
Rokotetuista 5–15 prosenttia saa lieviä taudinkaltaisia oireita tyypillisesti ensimmäisen rokoteannoksen jälkeen.
Oireet alkavat 5–12 vuorokautta rokotuksen jälkeen ja häviävät yleensä muutamassa päivässä tai
Tavanomaisia oireita ovat
- kuume, yskä, nuha tai silmien punotus
- tuhka- tai vihurirokkomainen ihottuma
- ärtyisyys, levottomuus, päänsärky
- lievät nivelsäryt
- lyhytaikainen imusolmukkeiden suurentuminen
Hyvin harvoin rokottamisen jälkeen on kuvattu
- korvasylkirauhasten turpoamista
- kivesten turvotusta yksittäistapauksina
Tavanomaiset taudinkaltaiset oireet eivät estä jatkorokottamista. Haittavaikutuksia ei yleensä todeta enää toisen annoksen jälkeen.
Niveltulehdustyyppiset oireet ovat harvinaisia, etenkin lapsilla. Nykyisissä MPR-rokotteissa ei ole käytetty tiettyä vihurirokkoviruskantaa, jonka yhteydessä on ilmennyt niveltulehduksia.
Tuhkarokon ja sikotaudin sairastamiseen liittyy merkittävä aivokalvontulehduksen tai aivotulehduksen riski. Rokottamisen jälkeen vakavat neurologiset komplikaatiot ovat sen sijaan erittäin harvinaisia.
Kouristuskohtauksia havaitaan yleensä rokotuksen nostaman kuumeen yhteydessä. Varsinaiseen tautiin liittyvä kouristusvaara on kuitenkin huomattavasti suurempi.
Trombosytopenia eli verihiutaleniukkuus
Verihiutalepitoisuuden lasku aiheuttaa ihonalaisia mustelmia tai verenpurkaumia.
MPR-rokotteeseen liittyvä trombosytopenia on harvinainen ja paranee yleensä itsestään. Sen yleisyys MPR-rokotusten jälkeen on tutkimuksissa ollut 1 tapaus 50 000 rokotettua kohden.
Rokotuksen jälkeen trombosytopenian riski on huomattavasti pienempi kuin tuhkarokon tai vihurirokon sairastamisen jälkeen. Usein lapsi on samanaikaisesti sairastanut muun infektion, joka on myös saattanut aiheuttaa trombosytopenian.
Allergiset reaktiot
Allergiset reaktiot, mukaan lukien anafylaksia, ovat erittäin harvinaisia MPR-rokotuksen jälkeen.
Autismilla ei ole yhteyttä MPR-rokotteeseen
MPR-rokotteen ei ole todettu aiheuttavan autismia. Vuonna 1998 brittiläinen tutkija esitti teorian MPR-rokotteen yhteydestä autismiin. Tutkijan selvitys, käsitti yhteensä kahdeksan lapsen tiedot.
Rokotusten osuutta autismin syntyyn on tämän jälkeen tarkasteltu laajoissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa.
Tutkimustulokset osoittavat, että rokotuksissa ja autismissa on kyse kahdesta erillisestä tapahtumasta, jotka sattumalta ajoittuvat samaan ikäkauteen.
Useissa maissa ensimmäinen MPR-rokote annetaan lapsille 12–18 kuukauden iässä, jolloin myös ensimmäiset autismin oireet yleensä huomataan.
Nykyisillä menetelmillä voidaan kuitenkin tunnistaa jo 6–12 kuukauden ikäisten lasten aivoista autismiin viittaavia muutoksia. Autismin syntymekanismeja ei vielä täysin tunneta.
Lue lisää:
MPR-rokotteen historia rokotusohjelmassa
MPR-rokotukset aloitettiin vuonna 1982 kahden annoksen ohjelmalla, ensimmäinen annos 14–18 kuukauden ikäisille ja toinen annos 6-vuotiaille.
Vuonna 2011 ensimmäisen annoksen antoikää muutettiin annettavaksi 12–18 kuukauden ikäisille.
MPR-rokotetta on annettu myös
- vihurirokkovasta-ainenegatiivisille vastasynnyttäneille naisille 1982–1993
- sairaanhoito-oppilaitoksissa, jos rokotussuoja on ollut puutteellinen
- armeijassa vuosina 1986–2000 kaikille
- armeijassa vuodesta 2012 puutteellisen suojan omaaville ja
- vuonna 1988 koulussa 11–13- vuotiaille, jos toinen MPR-rokoteannos on puuttunut.
Yksittäistä tuhkarokkorokotetta annettiin neuvoloissa 1-vuotiaille 1975–1982.
Yksittäisellä sikotautirokotteella rokotettiin armeijassa vuosina 1960–1985.
Yksittäisen vihurirokkorokotteen ovat saaneet 11–13-vuotiaat tytöt kouluissa vuosina 1975–1988 ja vastasynnyttäneet naiset synnytyslaitoksella 1975–1988.