Osa yksityisistä metsänomistajista mieluummin hakkaa vanhan metsänsä kuin suojelee sen. Laillista estettä vanhan metsän hakkuulle harvoin on.
Avaa kuvien katselu
Kuva on Kärsämäen Latvakankaalta, jossa seurakunnan hakkuut ovat aiheuttaneet kiistoja. Kuva: Juhani Saarikoski
20:15•Päivitetty 21:04
Kärsämäen Latvakankaalla alkoivat tällä viikolla hakkuut, jotka kiteyttävät erinomaisesti suomalaiset metsäkiistat. Tätä kirjoitettaessa hakkuut ovat keskeytyneet aktivistien paikalla olon vuoksi.
Vanhat metsät käyvät vähiin. Syy on yksinkertainen: niitä ei suojella vaan hakataan.
Kärsämäelläkin seurakunnan 120-vuotiaaseen metsään tehdään avohakkuu, vaikka osa paikallisista ja ympäristöliikkeet vastustavat. Köyhä seurakunta tarvitsee rahaa uuteen ruumishuoneeseen, mikä on hyvin ymmärrettävä syy.
Nykyisessä suomalaisessa metsämaisemassa 120-vuotias metsä on jo erittäin vanhaa ja siksi myös arvokasta. Latvakankaalla on todettu paljon uhanalaisia lajeja.
Silti hakkuissa ei ole yhtään mitään laitonta.
Suomalaisia voi yllättää seuraava totuus: vaikka suomalainen metsä olisi tuhatvuotiasta ja siellä eläisi tuhat uhanalaista lajia, hakkuut olisivat silti lähtökohtaisesti lailliset.
Oikeasti metsä ei yleensä edes kasva tuhatvuotiaaksi, mutta pointti on, että yksityinen metsänomistaja saa tehdä metsälleen mitä haluaa. Laki ei estä hakkuita paitsi poikkeustapauksissa – esimerkiksi joitain luontotyyppejä ei saa hakata eikä joidenkin eläinten pesiä hävittää.
Yksin se, että metsä on vanhaa ja siksi nykyisellään harvinaislaatuista, ei Suomen lain mukaan ole mikään este hakkuille.
Suomi on luvannut EU:lle suojella vanhat ja luonnontilaiset metsänsä. Suomi on tosin määritellyt vanhan ja luonnontilaisen metsän kriteerit niin korkeiksi, että siihen pääsee vain harva metsä. Yksityisten maanomistajien metsien osalta suojelu perustuu siihen, että omistajat haluaisivat suojella metsänsä.
Näin ei kuitenkaan läheskään aina käy, kuten Kärsämäen tapaus osoittaa.
Latvakangas ei ole edes vanhimmasta päästä hakattavia metsiä. Yleensä vanhojen metsien puille löytyy myös ostaja.
Kaikki eivät halua myydä metsäänsä suojeltavaksi
Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi suojelu ei houkuttele maanomistajia kaikissa tapauksissa.
Tämä kysymys onkin olennainen, kun mietitään, miten vanhojen metsien hupenemisen saisi pysäytettyä.
Kärsämäen seurakunnan osalta kukaan muu kuin seurakunnan päättäjät eivät tiedä, miksi Latvakangasta ei ole haettu suojeluun. Seurakunta on ollut haluton kommentoimaan aihetta. Seurakunta on kyllä suojellut muita metsiään.
Niin köyhällä seurakunnalla kuin monella muullakin metsänomistajalla on varmasti rahalle käyttöä.
Kuitenkin Metso-ohjelman kautta suojelusta saa saman summan kuin hakkuistakin saisi. Yksityiselle metsänomistajalle diili voi olla jopa hakkuita rahakkaampi, koska Metso-rahoista ei tarvitse maksaa veroja.
Monen tiedossa kuitenkin on, että metsää on vaikea saada suojeluun. Metso-ohjelmassa ei ole toistaiseksi ollut riittävästi rahaa suojella kaikkia suojeluun kelpaavia metsiä, eli suojelua voi joutua odottamaan.
Lisäksi Metson kautta saatavat rahat ovat kertaluonteisia: siinä omistusoikeus yleensä siirtyy valtiolle. Seurakunnan tai kenen tahansa muunkin metsänomistajan voi olla järkevää miettiä myös sitä, että metsästä saisi rahaa tulevinakin vuosikymmeninä.
Yksi keskeinen syy metsien suojelematta jättämiseen on ideologia. Osa suomalaisista ajattelee, että tehokas metsätalous on paras tapa hoitaa metsiä.
Kärsämäelläkin kirkkovaltuuston puheenjohtaja on aiemmin paikallislehdessä arvostellut nykyistä ilmasto- ja luontopolitiikkaa ja todennut, että metsää pitää hoitaa ”asiallisella hoidolla, ei ideologialla”.
Omistaja saa toki tehdä metsälleen mitä haluaa, ja hyvä niin. Jo pelko pakkosuojelusta aiheuttaisi luultavasti laajat aavistushakkuut, kun maanomistajat laittaisivat sileiksi kaikki vähänkään arvokkaammat metsät.
Jos vanhojen metsien häviäminen halutaan pysäyttää, keskeinen kysymys on, miten vapaaehtoisesta suojelusta saadaan nykyistä kiinnostavampi vaihtoehto.
Katso arkistovideo Kärsämäen seurakunnan metsistä, joiden hakkuuaikeet ovat herättäneet kritiikkiä:
Videolla on ensin Hallanperän metsä, sitten Latvakangas. Latvakangasta hakataan tällä hetkellä, Hallanperän hakkuuaikataulusta ei ole tietoa. Video on kuvattu vuonna 2025. Video: Rami Moilanen / Yle