Sami Sykön arki on työntäyteinen. Muotiasiantuntijana tunnettu Sykkö toimii LUT-yliopistossa työelämäprofessorina, jonka ohella häntä työllistävät erilaiset juontokeikat, esiintymiset ja seminaarien moderoinnit. Keväälle on suunnitteilla useita ulkomaille suuntautuvia työmatkoja, hän kertoo Avecmedialle.
Arkea rytmittää viikoittain ilmestyvä Sami & Jorma -podacst, jota hän tekee Jorma Uotisen kanssa. Hektisen arjen keskellä Sykkö rentoutuu kahviloissa.
Käytkö usein ravintoloissa?
Käyn ravintoloissa lähes päivittäin, sillä en kokkaa kotona ollenkaan.
Mitkä ovat suosikkiruokiasi ravintolassa?
Rakastan Engelin punajuuripihvejä, Kosmoksen täytettyjä lehtipihvejä ja wieninleikettä, Kolmen kruunun kasviskääryleitä ja pyttipannuja sekä Sea Horsen täytettyjä silakkapihvejä. Basbasissa syön ihan mitä vaan, ja erityisen mieluusti sitruunapastaa, jos sitä on listalla. Myös Café Savoyn hummeripasta on ihanaa.
Käyn myös paljon etnisissä ravintoloissa, pidän nepalilaisesta, intialaisesta ja thaimaalaisesta ruoasta – melko yksinkertaisista annoksista.
En ole missään nimessä fine dining -ihminen. Niissä ravintoloissa saatetaan illan aikana tarjota 15 ruokalajia, mutta minä en meinaa jaksaa niistä puoliakaan. Fine dining -ravintolat ovat kuin laboratorioita, joissa syntyy uusia ruokamaailman innovaatioita, ja ne tekevät parhaimmillaan ruokataidetta, ja sitä kyllä arvostan.
Sami Sykkö on nuorena työskennellyt risteilylaivoilla tarjoilijana. Olga Viljakainen
Minne palaat aina asiakkaaksi?
Kaikkiin edellä mainittuihin. Engel, Kosmos, Kolme Kruunua, Sea Horse, Basbas ja Café Savoy ovat kaikki sellaisia paikkoja, missä käyn tosi mielelläni. Ateljé Finnessä olemme syöneet vuosikymmenien ajan vappulounasta.
Jos ruoassa on jotain pielessä, kerron sen heti.
Kauan sitten Australian Sidneyssä paikallinen ruokaa ja kokkausta harrastava ystäväni vei minua ravintoloihin syömään aina jotain tiettyä yhtä ruokaa – tai jopa kastiketta. Se oli ensimmäinen kerta, kun menin ravintolaan yksittäisten annosten takia enkä ravintolan takia. Siitä opin, että niinkin voi toimia. Nykyään teen sitä paljon, ja menen ravintolaan siellä tarjottavan annoksen perässä.
Mihin viet kaverisi syömään?
Kosmoksessa käymme usein syömässä lehtipihvit herra Uotisen kanssa, kun olemme olleet jossain esiintymässä. Käymme myös Café Savoyssa ja Basbasissa. Jos siellä ei ole muuten tilaa, niin Kalle Kiukaisella on keittiössä pöytä, johon hän ottaa minut syömään.
Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka ovat hyvin innostuneita kokeilemaan uusia ravintoloita. Menen kyllä mukaan, jos joku ehdottaa, mutta en itse aktiivisesti seuraa yhtä innokkaasti, mitä ravintolakentällä tapahtuu. Saan tietää uusista paikoista ystävieni ansiosta.
Päivittäin ravintoloissa käyvä Sami Sykkö arvostaa sitä, että henkilökunta muistaa hänen toiveensa. Olga Viljakainen
Millainen asiakaspalvelu sytyttää?
Kaipaan lämmintä, kivaa ja aitoa asiakaspalvelua. Huumori auttaa aina. Viihdyn sellaisissa paikoissa, joissa on kivoja tyyppejä, ja kiireessäkin jaksetaan olla ystävällisiä kaikille.
Nuorena olin amerikkalaisella luksusristeilijällä tarjoilijana. Sielläkin arvostettiin välitöntä, ystävällistä ja huomaavaista palvelua: sellaista, että henkilökunta ei tee numeroa itsestään, mutta he huomaavat kaiken ja lukevat ajatukset.
Olen ollut tarjoilijana myös Silja Linella laivan buffetissa. Siellä oli usein valtavasti matkustajia ja hirveän kiireistä. Siksi kiinnitän heti huomiota, jos tarjoilija jaksaa pysyä kiireessäkin rauhallisena ja jokaisen toiveet toteutetaan. Arvostan tosi paljon ihmisiä, jotka kykenevät siihen.
On koskettavaa, jos henkilökunta muistaa toiveeni. Juon espressoni kantapaikoissani tietyllä tavalla. Fazerilla espressoni tarjoillaan keskikokoisesta kupista, ja sen viereen tulee lämmitettyä rasvatonta maitoa pienessä kannussa. Café Clessä juon aina cortadon, johon tulee kaksi espressoa ja vähän vähemmän maitoa. Fazerilla minulla on myös kesäjuoma: espresso ja jäitä kristallilasissa, johon lisään itse kylmää maitoa. Jos olen oikein villillä päällä, lasiin saatetaan lisätä myös hiukan karamellisiirappia.
Millaisissa kahviloissa viihdyt?
Rakastan kahviloita. Asun yksin, ja kahvilat ovat minulle sosiaalisia paikkoja, joissa on aina paljon ihmisiä ja puheensorinaa. Kahvilat ovat paikkoja, jotka tuovat ihmisiä yhteen.
Käyn paljon Fazer Caféssa ja Engelissä. Yksi kantapaikoistani on Café Cle, joka on ihan minun kulmillani. Siellä on välitön ja hauska palvelu, ja sisustus on jotain muuta kuin missään muussa kahvilassa Helsingissä. Omistajilla on juuret Brasiliassa, ja se näkyy sisustuksessa ja värimaailmassa.
Viikonloppuisin saatan herkutella Clen brunssilautasella. Siinä on tuttuja elementtejä, mutta uusilla tavoilla toteutettuna. Välillä tilaan avokadoleivän, joka maistuu erilaiselta kuin missään muualla.
Sami Sykkö pitää Café Clen persoonallisesta sisustuksesta ja välittömästä palvelusta. Olga Viljakainen
Oletko joskus pettynyt ravintolassa?
Pettymyksiä tulee harvoin, sillä yritän aina korjata tilanteen heti paikan päällä. Laivalla työskennellessäni opin asiakkailta, että annoksen voi lähettää takaisin keittiöön, jos pihvi ei ole oikein paistettu tai lautasella ei ole tarpeeksi kastiketta.
Jos ruoassa on jotain pielessä, kerron sen heti. Olisi epäreilua ravintolaa kohtaan, että asiakas lähtee tyytymättömänä pois, ei kerro syytä eikä anna mahdollisuutta korjata virhettä, eikä palaa koskaan.
Hyvästä palvelusta pitää myös muistaa kiittää. Kun lomailin Thaimaassa, hotellin aamupalalla munakkaita paistoi nuori harjoittelija. Kun kerroin hänelle, että toivon munakkaani sisältä juoksevana, hän muisti sen joka aamu. Kiitin häntä siitä, ja viimeisenä päivänä jätin hänelle erikseen tippiä hotellin aulaan, kun hän ei ollut itse työvuorossa.
Hotellivirkailija kertoi, että tämä harjoittelija oli maininnut, että joku vieraista oli kehunut hänen munakkaitaan ja hän oli tullut siitä todella iloiseksi. Se on hienoa, mutta samalla hiukan surullista, että vain yksi kaikista asiakkaista oli häntä kehunut ja kiittänyt. On paljon ihmisiä, jotka pitävät itsestään selvänä sitä, että kaikki onnistuu aina toiveiden mukaisesti.
Mitä kokeilet seuraavaksi?
En ole koskaan päässyt käymään Luovuus kukkii kaaoksesta -ravintolassa. Lontoossa haluan päästä uudelleen Simpson’s in the Strandiin, ja Pariisissa olisi ihana mennä Ritziin aamiaiselle – jos minulla on siihen vielä joskus varaa. Parasta aloittaa heti säästäminen!
