Saksan liittopresidentin Frank-Walter Steinmeierin Suomen-vierailu osuu hetkeen, jolloin Saksan vanha turvallisuuden, vaurauden ja vakauden malli on murtumassa kolmesta suunnasta. Sitä repivät Venäjä, Trumpin Yhdysvallat ja oma talouskriisi.
Steinmeierin tehtävä on edustaa, kun taas liittokansleri Friedrich Merzin juuri vuoden täyttänyt kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien hallitus tekee likaiset työt. Tosin Merz aiheuttaa itsekin sotkua. Hänen saksalaisessa koulussa pitämänsä puhe sai Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin reagoimaan.
Merz arvosteli viime viikolla Yhdysvaltojen iskuja Iraniin. Vaikka Merz vaihtoi nopeasti sävyn sovittelevammaksi, Trump vastasi kuin kostamalla. Trump ilmoitti vetävänsä Saksasta vuoden sisällä 5 000 amerikkalaissotilasta. Saksaan ei myöskään näillä näkymin oltaisi sijoittamassa keskipitkän kantaman ohjuksia.
Ilmoitusta amerikkalaissotilaiden vetämisestä Euroopasta on osattu odottaa. Trumpin linjaus ei ole kovin dramaattinen. Kyse on samasta määrästä sotilaita kuin mitä Yhdysvallat toi Eurooppaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Euroopalla on kuitenkin todellinen tarve sille, että joukkoja pysyy Euroopan tukikohdissa. Amerikkalaisten läsnäolo tarkoittaa, että mahdollinen sota Euroopassa olisi myös Yhdysvaltojen sota.
Ohjuspäätös on nyt akuutisti merkittävämpi, ja ohjukset sitovat Yhdysvallat Naton ydinpelotteeseen. Venäjä on vahvistanut aseistustaan muun muassa Kaliningradissa. Euroopan ohjuskykyä on ollut tarkoitus paikata sijoittamalla Saksaan yhdysvaltalaisia ohjuksia. Nyt päätös on ainakin viivästynyt mahdollisesti myös siksi, että Iranin sota tyhjensi Yhdysvaltojen varastot.
Trumpin ja Merzin vastakkainasettelu ei ole vain henkilökohtaista, vaan koskee Naton uskottavuutta, Euroopan strategista autonomiaa ja myös Saksan talousmallia.
Merz ei yritä voittaa riitaa, vaan selvitä siitä.
Merzin puheen jälkeen Trump uhkasi myös nostaa eurooppalaisen autoteollisuuden tulleja. Saksan teollisuuden kriisi syvenee. Jo entuudestaan Saksan taloudelta vie kasvua Iranin sodan seurauksena nouseva energian hinta. Lisäksi kiinalaiset sähköautot kilpailevat yhä vakavammin automarkkinoista.
Merz ei yritä voittaa riitaa, vaan selvitä siitä. Saksasta kuullaan nyt asioita, joita Trump haluaa kuulla. Samaan aikaan irtaantuminen Yhdysvalloista kiihtyy.
Saksa julkaisi huhtikuussa puolustusvoimiensa eli Bundeswehrin ensimmäisen sotilasstrategian. Sen julkinen osa korostaa Venäjää keskeisenä uhkana, Saksan uudenlaista johtoroolia Natossa ja tavoitetta tehdä Bundeswehristä Euroopan vahvin armeija 2030-luvun loppuun mennessä.
Saksan lupaus koskee muutakin kuin rahaa ja yksittäisiä asejärjestelmiä. Saksa aikoo rakentaa sotilaallista kapasiteettia, reserviä, droonitorjuntaa sekä avaruus- ja kyberkykyä. Vuosikymmeniä kestänyt alibudjetointi ja supistaminen ovat ohi.
Suomessa vieraileva Steinmeier edustaa Saksan ulkopoliittista pitkää linjaa: transatlanttisuutta, eurooppalaisuutta ja konsensushakuista varovaisuutta.
Steinmeier oli aikanaan ulkoministerinä rakentamassa sitä Venäjä-politiikkaa, jonka varaan Saksa pitkään laski. Kylmän sodan jälkeisen Saksan synteihin kuului liiallinen Venäjän ymmärtäminen ja usko talouden vakauttavaan voimaan. Myöhemmin Steinmeier on myöntänyt ajattelun olleen virhe.
Suomi on usein kulkenut ulkopolitiikassaan Saksan rinnalla. Kumpikaan ei ole nopeasti normalisoimassa suhteita Venäjään, ainakaan, jos valta Saksassa pysyy perinteisillä puolueilla. Samalla linjalla ollaan myös siitä, että Yhdysvaltojen Venäjä-politiikka on irtaantunut Euroopan intresseistä. Saksaa ja Suomea yhdistää halu vahvistaa Eurooppaa, mutta silti pitää Yhdysvallat mukana. Se vaatii ristiriitojen sietämistä.
Merziä arvostellaan samaan aikaan sekä liiasta varovaisuudesta että liiasta suorapuheisuudesta. Tasapainoilu on vaikeaa myös Suomessa. Euroopan johtajat ovat yrittäneet miellyttää Trumpia, mutta mukautumisessa on riskinsä. Kyky arvioida Trumpin vallankäytön seurauksia voi heiketä juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.
Euroopassa kasvaa paine kovempaan Trump-linjaan.