Westendin taloprojekti ei mennyt, kuten Jare Tiihonen toivoi.

Jare Tiihonen toteutti pitkäaikaisen haaveensa vuonna 2017, kun hänen rap-uransa Cheekinä oli päättymässä. Tiihonen hankki ranskanbuldoggi Otuksen.

Töölössä kattohuoneistossa asunut Tiihonen keksi, että Otus tarvitsee oman pihan. Tämä oli alkusysäys Tiihosen taloprojektille. Kun sopivaa taloa ei löytynyt, Tiihonen päätti rakennuttaa sellaisen Westendistä löytämälleen tontille. Tarkemmin sanottuna hän päätti rakennuttaa kolme taloa, joista yhteen hän jäisi itse asumaan. Kaksi muuta taloa hän myisi.

Tiihonen arveli jäävänsä reilusti voitolle. Toisin kävi. Kustannukset kohosivat paljon yli budjetoidun. Tiihonen avaa taloprojektiaan Oskari Saaren kirjoittamassa uutuuskirjassa JHT – Missio vai mielenrauha (WSOY 2025).

– Olin laskenut, että koko hanke maksaa minulle noin 6,5 miljoonaa euroa. Jälkeenpäin ajateltuna sekin olisi ollut aivan liian iso projekti minulle. Silloin ei kuitenkaan tuntunut siltä, Tiihonen sanoo kirjassa.

Tiihonen makseli urakasta koituneita laskuja sen tarkemmin miettimättä. Häntä tosin ihmetytti, miksi rakennustyömaalla ei tuntunut tapahtuvan mitään. Tiihonen luuli tehneensä kiinteähintaisen urakkasopimuksen, mutta sopimusta tarkistaessaan hän huomasi, että kyseessä onkin tuntityöperusteisesti tehty sopimus.

– Miten saatanan tyhmä ihminen voi olla? Siinä kohtaa, kun ensimmäistä kertaa kiinnitin asiaan kunnolla huomiota, oli rahaa palanut jo melkein kolme kertaa enemmän kuin koko urakan oli pitänyt omasta mielestäni maksaa, hän kertoo kirjassa.

– Tämä oli vasta alkua. Koko ajan joku asia maksoi enemmän kuin piti, ihan pelkästään huonon sopimisen takia. Kenen takia? Minun takiani.

Talot laitettiin myyntiin vähän ennen niiden valmistumista. Tiihonen arveli niiden menevän nopeasti kaupaksi pyyntihintaan, ja että hän tekisi miljoonan euron tilin.

Tiihonen muutti omaan Westendin taloon joulukuussa 2020. Hän laski olevansa velkaa olevan kahdesta rannassa seisovasta asunnosta noin neljä miljoonaa euroa.

– Ruoskin itseäni oikein huolella. Miten olin voinut ajaa itseni tähän tilanteeseen? Ja ennen kaikkea miksi? Minunhan piti urani päätyttyä rauhoittua ja nauttia entistä tasapainoisemmasta elämästäni, mutta yhtäkkiä olin taloudellisesti aivan sillassa.

Lopulta talot menivät kaupaksi, kun Marko-niminen henkilö ilmoitti ostavansa ne.

Tiihonen sanoo jääneensä kaupoista 300 000 euroa miinukselle miljoonan euron voiton sijaan.

– Miettikää nyt, että joku helvetin räppäri Lahdesta lähtee näin kalliiseen ison riskin rakennusprojektiin vailla mitään kokemuspohjaa rakentamisesta. Yhteensä pelasin siinä sen parin vuoden aikana noin yhdellätoista miljoonalla eurolla. Aivan liian isoja riskejä ja panoksia omaan varallisuuteeni nähden.

Ystävät pettivät luottamuksen

Taloprojekti ei ole ainoa investointi, joka Tiihosella on mennyt taloudellisesti mönkään. Hän kertoo kirjassa myös huijauksesta. Hän jäi 300 000 miinukselle, kun hän sijoitti mobiiliapplikaatioon.

Tiihonen oli käynyt treenaamassa eräällä töölöläisellä kuntosalilla, jossa hän tutustui sen omistajaan.

Tiihonen sai käsityksen, että omistaja on varakas. Tiihonen sijoitti tämän hehkuttamaan applikaatioon 300 000 euroa, ja mikäli idea ei lähtisi tuottamaan, Tiihonen saisi sijoituksensa takaisin kahdeksan prosentin vuosittaisella korolla.

Jare Tiihonen haaveilee nyt talon rakentamisesta saareen. Jenni Gästgivar

Aluksi kaikki sujui kuten pitikin, mutta toisen vuoden jälkeen rahoja ei kuulunut. Tiihosen silmät avautuivat eräissä polttareissa. Tiihosen ystävä kysyi, mistä tämä tietää, että kuntosalin omistajalla on rahaa.

– Niinpä. En ole kovin usein tuntenut itseäni niin hölmöksi kuin tämän lyhyen keskustelun jälkeen. Mistäs minä sen tosiaan tiesin? En yhtään mistään.

Tiihonen kyseli aikansa asian perään, mutta rahat jäivät saamatta. Lopulta hän vei asian oikeuteen, jossa kuntosalin omistaja todettiin varattomaksi.

Tiihonen sanoo halunneensa kertoa tapauksesta, koska nykyään hän osaa käsitellä asioita aivan eri tavalla kuin nuorena poikana Lahdessa. Nuorempana hän olisi egon saatua kolauksen halunnut vain kostaa. Nyt hän halusi ulkoistaa kokemansa vääryyden viemällä asian oikeuteen. Samalla Tiihonen pohti, miksi hän oli toiminut kuten oli toiminut.

– Olin ollut aivan uskomattoman naiivi ja leväperäinen. Tein isoja päätöksiä puhtaasti siltä pohjalta, mikä tunne minulla oli.

Ullakkoprojekti mönkään

Ystävä petti Tiihosen luottamuksen myös toisessa tapauksessa. Tiihonen oli vuonna 2014 tutustunut Linkku-nimiseen mieheen, ja pian kaksikko ystävystyi. Rakennusalalla työskentelevä Linkku ja Tiihonen saivat, että jos jostain löytyisi ullakko, siitä voisi tehdä asuntoja. Tiihonen rahoittaisi ja Linkku rakentaisi.

Sopiva kohde löytyi Pursimiehenkadulta. Tiihonen sijoitti projektiin kaksi miljoonaa euroa, ja saisi voittoa miljoonan. Tiihonen otti hanketta varten lainaa.

Projekti lähti käyntiin, ja Tiihonen makseli laskuja sitä mukaa, kun niitä tuli. Laina oli pian käytetty mutta projekti oli edelleen pahasti keskeneräinen.

– Kun saimme kirjanpidon haltuumme, oli se aikamoinen šokki. Paperia oli varmaan tuhat liuskaa. Skannasimme paperit itsellemme ja ryhdyimme tutkimaan asiaa. En ollut uskoa korviani, kun kirjanpitäjämme kävi läpi kaikkia niitä kupruja, joita papereista löytyi: ihan suoranaisia kusetuksia alkaen olemattomista työtunneista ja jollekin toiselle työmaalle tilatuista materiaaleista ja niin edelleen.

Tiihonen vei asian oikeuteen, ja Linkku tuomittiin ehdolliseen vankeuteen. Tiihonen sai korvauksia hieman yli 100 000 euroa, ja asuntojen valmistuttua hän sai omansa takaisin.

Kursivoidut kohdat ovat otteita Oskari Saaren kirjasta JHT-Missio vai mielenrauha, (WSOY). Kirja ilmestyy 3.9.