Jalkapallo | Alkukauden perusteella HJK on kaukana KuPSin ja FC Interin tasosta, mutta ottanut silti horjuvia kehitysaskelia kahteen edelliskauteen verrattuna.
Mistä on kyse?
Monissa kausiennakoissa Suomen mestariksi arvioitu HJK on pelannut kuusi veikkausliigaottelua uuden päävalmentajansa Joonas Rantasen komennossa. HJK otti selkeät voitot SJK:sta ja IF Gnistanista, sitkutteli kaksi vierastasapeliä, kärsi kotitappion AC Oululle ja voitti FC Lahden heikolla peliesityksellä.
Onko HJK:n alkukausi onnistunut?
Tulosten valossa kokonaissuoritus yltää hyväksytyn puolelle. Peli on kuitenkin kaukana valmiista.
Kahteen edelliskevääseen verrattuna HJK on ottanut huteria askelia eteenpäin. Viime kaudella HJK hävisi kolme ensimmäistä sarjaotteluaan, ja päävalmentaja Toni Korkeakunnas sai lähteä jo viiden ottelun jälkeen. Keväällä 2024 pelillisen prosessin johtaja Ferran Sibila kesti pestissään kahdeksan peliä.
Kahden edelliskauden alkumetreille mahtui myös useita tappioita päävastustajille. Nyt HJK venyi tasapeliin kahdessa pahimmassa paikassa, KuPSin ja FC Interin vieraana. Nämä tulokset voivat osoittautua kauden mittaan arvokkaiksi.
HJK:n pelin monen osa-alueen täytyy kuitenkin kehittyä lähikuukausina valtavasti. Arvokkaista pisteistä huolimatta HJK oli sekä KuPSia että FC Interiä vastaan pahasti köysissä ja näytti niitä selvästi keskeneräisemmältä.
Missä asioissa Joonas Rantanen on onnistunut?
Joukkueen pallollisen pelin rakenne näyttää edelliskausia kirkkaammalta. Kun HJK pääsee pallon kanssa keskikentälle, se kykenee luomaan riittävästi maalintekouhkaa.
Pelaajat sijoittuvat leveyssuunnassa porrastetusti useille eri kaistoille, mikä mahdollistaa eri syöttövaihtoehtoja ja siten pallonhallinnan kautta etenemisen. HJK pystyy etenemään sekä laidoilta että keskustasta.
Toteutus on jäänyt viime otteluissa piippuun, mutta punainen lanka on olemassa. Rantasen jo Ilveksessä toteuttama monipuolinen hyökkäyspeli kehittyy varmasti kauden aikana.
Rantanen ansaitsee sulan hattuunsa myös pelintekijä Lucas Lingmanin valjastamisesta isoon rooliin. Viime vuosina ailahtelevasti esiintynyt Lingman on loistokunnossa ja pelannut vahvan alkukauden. Hän on päässyt käyttämään vahvuuttaan, vastustajan linjoja murtavaa syöttötaitoaan.
HJK:n fanipääty oli FC Lahtea vastaan tyhjä. Kuva: Kimmo Räisänen
Eniten HJK on kehittynyt oman rangaistusalueensa puolustamisessa. Enää jokainen vastustajan hönkäys HJK:n boksin suuntaan ei tuota vaarallista maalipaikkaa. Maalivahti Matej Marković puolustaa boksia aggressiivisesti, kookas laitapuolustaja Leonel Montano tuo lisää kamppailuvoimaa ja keskikenttäpelaajat auttavat puolustuslinjaa tunnollisesti.
HJK:n kolme päästettyä maalia kuuteen otteluun on mainio puolustussuoritus.
Mitkä ovat HJK:n pelin kipukohdat?
HJK:n isoimmat kysymysmerkit ilmaantuivat juuri KuPSia ja Interiä vastaan. Vaikka ottelut pelattiin vieraskentillä vain kolmen vuorokauden sisään toisistaan, HJK:n olisi pitänyt pystyä haastamaan päävastustajiaan paremmin.
KuPS painoi HJK:n ottelun viimeiseksi puoleksi tunniksi syvälle tämän omaan päätyyn. Myös Turussa valtaosa ottelun toisesta jaksosta meni samoissa merkeissä. KuPS ja Inter vyöryttivät, HJK sinnitteli juuri ja juuri tasapeleihin. Myös sarjanousija FC Lahti painoi HJK:n pitkiksi ajoiksi puolustusasemiin.
HJK:lla on sellainen määrä pallollista taitoa, että ikuisuuden kestävät selviytymisjaksot omassa päässä eivät vetele. Matalassa blokissa voi piipahtaa hetkellisesti, mutta ei puolta tuntia. Jokainen minuutti kilpikonnamuodossa on pois HJK:n suurimmasta vahvuudesta, pallonhallinnan kautta rullaavasta hyökkäämisestä.
Jotta HJK pääsisi pois omasta kenttäpäädystään, sen täytyisi aloittaa prässääminen nähtyä rohkeammin heti, kun vastustaja syöttää pallon alaspäin.
Silloin, kun HJK voittaa pallon omassa kenttäpäädyssään, sen on kestettävä vastustajan korkeaa vastaprässiä kylmäpäisemmällä pallonhallinnalla. KuPSia ja Interiä vastaan pallo kenkäistiin liian herkästi pitkänä takaisin vastustajalle.
Eniten HJK:n pallollinen peli onkin sakannut, kun se yrittää avata alhaalta asti. Vastustajien korkea prässi on tuottanut suuria vaikeuksia. Oman, ja hyvin suuren, kysymysmerkkinsä soppaan tuo maalivahti Marković, joka on kaukana mukavuusalueeltaan syöttäessään palloa kovan prässin alla.
Puolustussuuntaan HJK on haavoittuvimmillaan, kun se menettää pallon keskikentällä ja vastustaja pääsee hyökkäämään sitä vastaan avoimella kentällä. AC Oulu paljasti heikkouden karusti. Näissä tilanteissa näkyy, kuinka kipeästi HJK olisi kaivannut kutospaikan rikkovaa keskikenttäpelaajaa.
Myös tämän heikkouden vuoksi pidempikestoiset pallonhallintajaksot ovat HJK:lle elintärkeitä. Niillä se saa vietyä hyökkäykset syvemmälle vastustajan päätyyn, eikä ole pallonmenetysten hetkillä niin avoimena.
Joonas Rantanen on saanut kirkastettua HJK:n pelaamista. Kuva: Rio Gandara / HS
Miltä HJK:n mestaruusmahdollisuudet näyttävät?
HJK:n peli on ollut kaukana mestaritasosta. KuPS on sen sijaan näyttänyt heti kauden alusta yllättävän vahvalta ottaen huomioon lähes koko joukkueen ja päävalmentajan vaihtumisen. Interillä on paha maalinteko-ongelma, mutta sarjan paras puolustus antaa sille joka ilta mahdollisuuden voittoon.
HJK:n alkukauden voitto on olla häviämättä mestaruutta juhannukseen mennessä. Se ei kuulosta resurssikuninkaalle sopivalta puheelta, mutta realiteetit on hyvä muistaa: kaksi edellistä kautta HJK on ollut naurunaihe. Suora hyppäys Veikkausliigan dominointiin on utopiaa.
HJK:n kohtalo lepää kahden asian varassa. Pelinavaaminen on saatava rullaamaan mahdollisimman pian. Lisäksi, urheilujohtaja Petri Vuorisen täytyy saada laadukkaan kutospaikan hankinta maaliin heinäkuussa avautuvassa siirtoikkunassa – hinnalla millä hyvänsä. Jos topparien loukkaantumissuma jatkuu alkukauden kaltaisena, sekkivihkoa pitää raottaa myös sinne suuntaan.
TPS–HJK perjantaina kello 18.