Valtteri Varpela

Euroopan kauhuskenaariossa lusikat menevät jakoon pikavauhdilla ja Yhdysvallat lähtee täältä ydinaseineen ja sotilaineen äkisti, kirjoittaa päätoimittaja Valtteri Varpela.
Tänään klo 19:32


Presidentti Alexander Stubb on tehnyt kovaa ja näkyvää työtä yrittäessään toimia liimana Trumpin, Yhdysvaltain ja Euroopan transatlanttisten suhteiden välissä. Niko Stenvall
Eurooppalaisten johtajien nuoleskeleva asenne presidentti Donald Trumpia kohtaan on ihmetyttänyt ja monia jopa ällöttänyt. Viime viikolla saatiin nähdä, miksi muun muassa presidentti Alexander Stubb ja Naton pääsihteeri Mark Rutte ovat näin koko ajan toimineet.
Seuraukset päinvastaisesta puheesta Trumpia kohtaan voivat osoittautua rajuiksi. Saksan liittokansleri Friedrich Merz möläytti ääneen sen, mitä moni johtaja varmasti on ajatellut: Iran nöyryyttää soitellen sotaan lähtenyttä Yhdysvaltoja ja Donald Trumpia. Pian kommenttien jälkeen Trump ilmoitti vetävänsä Saksasta 5000 amerikkalaissotilasta ja latasi vielä tylyt kommentit Merzistä.
Yhdysvallat oli kyllä jo valmistellut joukkojen vetäytymistä vuoden ajan ja kertonut aikeistaan julkisesti silloin. Itse ratkaisu ei tullut siis yllätyksenä, vaan sen tyyli ja ajankohta heti Merzin kommenttien jälkeen.
Natossa on riidelty ennenkin, mutta tällaisessa tilanteessa ei olla ennen oltu. Eurooppa ei voi laskea enää pitkäaikaiseen luottamukseen perustuvan kumppanuuden eikä sen varaan, että Yhdysvallat erimielisyyksistä huolimatta ei kyseenalaistaisi Euroopan puolustamista.
Hormuzinsalmen tilanne paljasti koruttomalla tavalla, miten liittolaisuussuhde on muuttunut. Trump odottaa eurooppalaisten Nato-maiden tukevan Yhdysvaltoja ehdoitta, hyökkäsipä maa minne vain ja ennalta liittolaisiaan varoittamatta. Eurooppalaiset pitävät Natoa puolustusliittona, joka auttaa asioissa, jotka sopivat jäsenmaiden arvoihin.
Trumpin kosto Merzille ja Saksalle on aiheuttanut Trumpin omissakin joukoissa tyrmistystä. Osa republikaanien johtavista puolustusasiantuntijoista julisti heti olevansa ”hyvin huolestuneita”, vastustavansa päätöstä joukkojen vetämisestä ja kehottavansa pikemminkin siirtämään joukot vielä lähemmäs Naton itärajaa, jos niitä johonkin Saksasta siirretään.
Kyse on paitsi poliittisesta kiristysviestistä Euroopalle, myös lahjasta hopeatarjottimella hyökkäysmoodissa olevalle Vladimir Putinille.
Suomelle ja Euroopalle tilanne on kylmäävä. Tutkija Henri Vanhanen kutsuu käsillä olevaa aikaa ”vaaran vuosiksi”: Miten Eurooppa voi puolustaa itseään Trumpin vaatimalla tavalla, jos kaiken kukkuraksi amerikkalaisten Eurooppaan lupaamat asetoimitukset ovat jumissa Atlantin takana? Jotain voi tapahtua pian, Venäjällä on nyt tilaisuus, totesi suomalaismeppi Mika Aaltola.
Trumpia oli jo kiitelty siitä, miten hän oli saanut Euroopan aikuistumaan ja ottamaan vastuuta itsestään. Eurooppalaiset on saatu lisäämään puolustusbudjettejaan tuntuvasti, mutta osa diiliä oli, että Yhdysvallat pitää ennallaan kriittiset kyvykkyydet Euroopassa ja turvaa selustan. Nyt tätä puolta sopimuksesta nakerretaan oikein kunnolla.
Tilanteen kärjistyminen henkilöityy vahvasti Trumpiin, mutta Euroopassa ei voida tuudittautua ajatukseen, että 2,5 vuoden päästä paha uni loppuisi, jos presidentiksi nousisi mukavampi kaveri.
Oli seuraava presidentti kuka tahansa, Eurooppa ei ole enää Yhdysvaltain prioriteettilistan kärkisijoilla, kuten kylmän sodan aikaan. Ensin tulee Yhdysvallat itse, sitten läntinen pallonpuolisko. Sen jälkeen listalla ovat Kiina ja indopasifinen alue. Vasta sitten on Lähi-idän ja Euroopan vuoro, viime aikojen perusteella tässä järjestyksessä.
Osa republikaaneista on yrittänyt herätellä Trumpia siihen, että liittolaisuus Euroopan kanssa ei palvele vain eurooppalaisia, vaan Yhdysvallat itse hyötyy siitä todella paljon, etenkin taistelussa Kiinaa vastaan. Republikaaniedustaja Don Bacon kutsui joukkojen vetämistä Saksasta ”omiin jalkoihin ampumiseksi” juuri tämän takia.
Foreign Policy -lehti maalasi maaliskuun numerossaan kolme skenaariota siitä, miltä maailma näyttää Trumpin kauden jälkeen. Ensimmäinen on kylmää sotaa muistuttava blokkien maailma, jossa vastakkain ovat Yhdysvallat ja Kiina. Toinen skenaario on maailma, jossa valta jakautuu kahden blokin sijaan useampaan alueelliseen vaikutuspiiriin. Yhdysvallat vetäytyy omaan kuoreensa ja Venäjälle jää tilaa vahvistaa otettaan Itä-Euroopassa, mahdollisesti verisestikin. Kolmannessa skenaariossa yksikään suurvalta ei enää puolustaisi vallitsevaa järjestystä, vaan instituutiot, kuten Nato ja EU tuhoutuisivat ja jokaisen maan olisi selvittävä omillaan.
Vaikka uusi kylmä sota kuulostaa karulta skenaariolta, se olisi näistä huonoista vaihtoehdoista Suomen kannalta paras.
Iltalehti paljasti tiistaina Suomen ja muiden Jef-maiden allekirjoittaneen salaisen aiesopimuksen uuden sotilaallisen joukon perustamisesta Venäjän-uhkaa vastaan. Jef-joukon aseistusta täydentävät tarvittaessa Britannian asevoimien taktiset ydinaseet, mikä takaa Suomelle ja kaikille Jef-maille ydinasepelotteen, joka ei ole suoraan sidoksissa puolustusliitto Natoon ja Yhdysvaltoihin.
Suomen uusi sopimus on oikeansuuntainen askel kaikkiin maalattuihin skenaarioihin, joissa maailmanjärjestys on ja tulee olemaan aivan eri kuin Suomen liittyessä Natoon.