Hanna Vartia istui läppärin kanssa pakettiautossa, joka oli hänen uusi kotinsa. Vuosi oli 2017, ja parkkipaikka kreikkalaisen saaren kivikkoinen ranta.
Vasta edellisenä päivänä Hanna oli matkustanut Kefalonian saarelle. Perillä häntä odottivat silloinen poikaystävä ja pakettiauto, jonka pari oli aiemmin ostanut. Kumppani oli kausitöissä saarella ja työskenteli myös etänä kiipeilysovellusfirmassa, josta Hannakin oli saanut paikan.
Hanna yritti opetella juuri aloittamaansa työtä samaan aikaan kun harjoitteli uutta, askeettista elämäntapaa.
– Piti ratkaista ongelmia, joita tavallisessa arjessa ei tarvitse miettiä: mistä löytyy vettä, miten varmistaa sähkön riittävyys ja netin toimivuus, missä pestä pyykit – ja missä saa parkkeerata ja nukkua.
Samalla kaikki oli hirvittävän hyvin – juuri niin kuin Hanna oli haaveillut. Työpäivän saattoi rytmittää mielen ja sään mukaan niin, että iltapäivällä ehti kiipeilemään tai surffaamaan. Yöksi kömmittiin pakun takaosaan nukkumaan.
Suoraan surffirannalle
Ennen pakuun muuttamista Hanna oli töissä tapahtumia järjestävässä start up -järjestössä, jossa työtahti oli niin kova, että kolmessa vuodessa hän oli burnoutin partaalla.
– Olin jatkuvasti kireä, enkä pystynyt enää nauttimaan asioista, jotka ennen olivat tuottaneet iloa. Kun tapasin kavereita tai kävin kiipeilemässä, mieli huusi, että pitäisi olla töissä.
Hanna oli aina haaveillut välivuodesta ja pidemmistä reissuista, jossa yhdistyisivät kiipeily, luonto ja yhteisöllisyys. Kesälomalla hän kokeili lainatulla pakettiautolla matkustamista poikaystävänsä kanssa.
– Tajusimme, miten huikeaa oli reissata autolla: pääsimme suoraan kiipeilykallioiden juurelle ja surffirannoille.
Ei tarvinnut ottaa lomaa sen takia, että pääsisi Espanjaan kiipeilemään.
Loman jälkeen he ostivat 11 000 eurolla Belgiasta pakettiauton, jonka taidokkaasti tehdyt sisätilat olivat kuin matkailuautossa.
Seuraavana kesänä he tajusivat, että autoon voisi muuttaa vakituisesti asumaan ja elää liikkuvaa elämää.
Kuuden pakuvuoden aikana Hanna matkusti Kreikasta Ranskaan ja Espanjaan, Kroatiasta Sloveniaan ja Marokkoon. Pari talvea hän vietti Sisiliassa ja Sardiniassa, missä on hyvä leijasurffata. Kuva: Hanna Vartian kuvakokoelma
Työskentele, kiipeile, toista
Pakettiautoon muutettuaan Hanna eli työn, harrastusten ja paikasta toiseen siirtymisen rytmissä monta vuotta.
– Usein syksyllä menimme esimerkiksi Sveitsiin ja Pohjois-Ranskaan, missä kelit olivat vielä hyvät kiipeilyyn. Talveksi menimme etelämmäs.
Hannan jaksamista työssä ja arjessa edisti se, ettei mitään itselle tärkeää jäänyt tekemättä työn takia.
– Ei tarvinnut ottaa lomaa sen takia, että pääsisi Espanjaan kiipeilemään.
Vuosien varrella pakuelämä kasvatti suosiotaan, joten tien päällä kohtasi yhä enemmän samanhenkisiä ihmisiä, joista moni oli lähtenyt pakoon pohjoisen Euroopan koleita kelejä.
– Iltaisin saatoimme istua nuotiolla tai ahtautua jonkun pakun sisälle pelaamaan lautapelejä. Usein vain istuskelimme ja juttelimme ulkona.
Selviytymistä ja säätämistä
Arki pakussa vaati kuitenkin omanlaisiaan veroja. Vessa-asiat piti joskus hoitaa metsikössä lapion kanssa. Suihkun virkaa toimitti retkisuihku: suihkupäällä ja letkulla varustettu pussi, johon laitettiin kylmää ja kaasulevyllä kiehautettua vettä.
Parkkipaikka pakulle piti valita usein sen perusteella, mihin aurinko paistoi päivän aikana eniten, jotta aurinkopaneeleista saatiin sähköä.
– Sähkön riittävyyden varmistaminen oli aika säätöä talvella, jolloin päivät ovat Etelä-Euroopassakin lyhyitä ja aurinko paistaa matalammalta.
Lisäksi veden riittävyydestä piti koko ajan kantaa huolta, sillä juomavettä ei saanut Hannan ja hänen kumppaninsa suosimista epävirallisista puskaparkeista.
”Ajattelin, että ulkomailla asumista oli kiva jatkaa niin kauan kuin se olisi mahdollista. Ehkä pakuelämästä oli myös jo tullut tapa.” Kuva: Hanna Vartian kuvakokoelma
Kun oli aika käydä kaupassa tai pestä pyykkiä, toinen ei voinut jäädä ”kotiin” tekemään töitä, sillä koti liikkui kauppaan tai pesulaan. Jos pyykkikoneita ei ollut heti vapaana, pesulassa saattoi kulua tunteja.
– Olen jossain määrin tehokkuudesta nauttiva ihminen, joten arjen tehottomuus alkoi rasittaa.
Riitelyä parille tuli Hannan mukaan ihmeen vähän, vaikka monet arjen asiat piti tehdä yhdessä.
– Pidemmän päälle aloin kuitenkin kaivata myös enemmän yksinoloa.
Halusin jotakin pysyvämpää. Oman paikan, joka ei olisi paku.
Vaihtelua pakuelämään toi se, kun koronapandemian alun tienoilla Hanna ja hänen silloinen kumppaninsa asuivat melkein vuoden Suomessa kerrostalossa. He rakensivat uuden reissupakun netin video-ohjeilla. Tähän ajokkiin tehtiin suihku ja vessa, jotka helpottivat pakuelämän jatkamista.
– Uusi auto toi uutuudenviehätystä ja mukavuuksia.
Paku ei riitäkään
Kesäisin Hanna kumppaneineen pistäytyi Suomessa. Sukulaisten ja ystävien tapaaminen muuttui Hannalle vuosi vuodelta tärkeämmäksi.
– Olen huono soittelemaan.
Viiden vuoden reissuelämän jälkeen vanhempien talo ja mökki Suomessa eivät enää riittäneet Hannalle.
– Halusin jotakin pysyvämpää. Oman paikan, joka ei olisi paku. Oli kaipuu kodille.
Erillinen huone nukkumista varten tuntuu ihmeellisen tilavalta.
Hanna halusi Suomessa viettää aikaa nimenomaan Helsingissä, missä hän pystyi tapaamaan läheisiään. Niinpä syksyllä 2021 pariskunta hankki Helsingistä kesämajan. Hanna nautti suuresti tästä 12 neliön pesästä, jossa tilaa oli tuplasti verrattuna pakuun.
– Sinne saattoi kutsua kavereita vaikka pihalle grillaamaan. Puskaparkeissa ei yleensä ole sallittua leiriytyä niin, että levittää tavaroita pakun ulkopuolelle.
Kun seuraava kesä kääntyi syksyyn, Hanna halusi venyttää lähtöä entistä pidempään. Hän huomasi kaipaavansa kotia, pysyvyyttä ja läheisiään enemmän kuin pakuelämän tuomaa vapautta, seikkailua ja harrastusmahdollisuuksia.
Kesämajasta Helsingissä tuli Hannalle tärkeä tukikohta. 12 neliömetrin maja on tilava pakettiautoon verrattuna. Kuva: Susanna Kekkonen
Joulukuussa 2024 Hanna erosi kumppanistaan syistä, jotka eivät liittyneet pakuelämään. Oli selvää, että Hanna jäisi Helsinkiin. Hän sai pitää kesämajan, ex-kumppani pakettiauton.
Ihana pyykkikone
Maaliskuussa 2026 Hanna vastaa viestiin Filippiineiltä. Hän on siellä kuuden viikon reissussa nykyisen poikaystävänsä kanssa. Hänellä on yhä sama etätyö kuin pakussa asuessa.
– Pakuelämästä oli helpompi luopua, kun tiesi, että on vielä tämä etätyön tuoma vapaus.
Nykyisin pitkät reissut ovat hänelle poikkeus. Hän on viihtynyt Helsingissä jo puolitoista vuotta.
Kun on asunut useamman vuoden kuudessa neliössä, tavallinen kaksiokin on ensin ruhtinaallisen suuri, Hanna kertoo:
– Erillinen huone nukkumista varten tuntuu ihmeellisen tilavalta. Sitä lakkaa kuitenkin ajattelemasta jo muutamassa viikossa.
Nyt Hanna nauttii siitä, että voi laittaa kotona pyykkikoneen päälle ja tehdä samalla vaikka töitä, ja siitä, että suihkuun voi käyttää vettä enemmän kuin viisi litraa.
Edelleen hän hämmästelee välillä sitä, että arjessa jää niin paljon aikaa pelkkään oleiluun. Pakussa aika kului välttämättömiin arjen toimiin.
– Teen työt nyt mieluiten virka-aikaan, koska nautin siitä, että töiden jälkeen jää monta tuntia aivan vapaata aikaa.
Hanna on huomannut, että ennustettavassa arjessa säästyy aivokapasiteettia itsensä toteuttamiseen, kuten luovuuteen. Hän on innostunut esimerkiksi hopeakorujen tekemisestä.
– Helpommassa ympäristössä ajattelen kirkkaammin.
Hanna sanoo suorittaneensa ennen pakuun muuttoa kiltisti yhteiskunnan toivoman mallin mukaan: lukiosta suoraan yliopistoon ja yliopistosta suoraan työelämään. Poikkeuksellisen elämäntavan valitsemisesta jäi myönteinen kokemus.
– Nyt tiedän, että pystyn tekemään myös sellaisia valintoja, jotka rikkovat perinteistä kaavaa.
Nykyään Hannan aivokapasiteettia ei kulu sen miettimiseen, katkeileeko netti. ”Pakussa asuessa saatoimme joskus yömyöhällä ajella parikin tuntia etsien yöpymispaikkaa, jossa netti olisi riittävän hyvä aamuiseen työntekoon.” Kuva: Susanna Kekkonen