”Kuusivuotias lapsi ei tiedä tuon taivaallista tähteydestä tai musiikkiurasta. Lapsi joko laulaa tai ei laula, ja minä olin laulava lapsi”, Eeva-Leena Pokela kuvailee.
”Sain lapsuudenperheessäni paljon musiikkivirikkeitä. Isoäitini oli klassinen laulajatar, ja molemmat vanhempani ja perheemme ystävät soittivat ja lauloivat. Opin laulamaan ennen kuin opin puhumaan.
Vanhempani olivat esiintyviä taiteilijoita, eivätkä he osanneet ajatella esiintymishalustani oikein mitään. Esiintymishaluista lasta on vaikea estää esiintymästä.”
Televisio muutti julkisuuden luonnetta
”Päädyin radioon niin sanotusti keittiön kautta. Vanhempani kuulivat tutulta toimittajalta, että radioon etsittiin lapsiääniä, joten he järjestivät minut koelauluihin.
Vanhempani olivat viisaita ja halusivat suojella minua julkisuudelta, joten he antoivat minulle taiteilijanimen Eveliina. Sain kasvaa ensimmäiset kouluvuoteni rauhassa, sillä harvat tiesivät, että ääneni saattoi kuulla radiossa.
Vielä 1960-luvun alkupuolelle saakka radio oli valtamedia, mutta televisio teki tuloaan. Kukaan ei arvannut, kuinka paljon se muutti julkisuuden luonnetta. Minulla oli kokemusta mikrofonin kanssa työskentelystä, joten minut haluttiin myös television puolelle. Sitä kehityskulkua oli vaikea pysäyttää.
Onneksi veljeni pitivät minut maan pinnalla. Olin perheen kuopus, joka sai kiertää vanhempien mukana keikkamatkoilla. Kotiin palatessa veljeni jaksoivat aina kiusoitella perheen lellikkiä.”
Eeva-Leena Pokela esiintyi lapsena taiteilijanimellä Eveliina.
© Eeva-Leena Pokelan kotiarkisto
Lue myös: Eeva-Leena Pokela opetti suloisen mopsinsa laulamaan – ”Pontus on arjen ilostuttaja”
”Jouduin arviointiryöpyn silmään”
”Ymmärsin, että teen jotain, mitä kaikki lapset eivät tee. Jouduin aikamoisen arviointiryöpyn silmään. Minua ei koskaan arvosteltu julkisuudessa, mutta ikätovereiden asenne minua kohtaan muuttui.
Ystävät säilyivät ystävinä, mutta tunnistin ikäisissäni myös toisenlaista kaveruutta. Jotkut hakeutuivat juttusille vain julkisuuden vetäminä, koska olin Eveliina. Lapsikin vaistoaa sen.
Minua suojeli turvallinen koulupiiri. Viisaat opettajat eivät nostaneet minua koulussa valokeilaan. Suoritin laulukokeet kuten kaikki muutkin. Joulu- ja kevätjuhlissa sain olla taustakuorossa, kukkana tai kivenä taka-alalla.
Onneksi vanhempani eivät suostuneet kaikkiin esiintymisiin ja lehtijuttuihin. Elämäni olisi silti muodostunut aivan toisenlaiseksi, jos olisin saanut kasvaa rauhassa. Se tuntui vaikealta etenkin murrosiässä.”
Julkisuus ei ole terve kasvuympäristö
”Julkisuuden valokeila vaikutti persoonani kehitykseen. Koska olin jatkuvasti arvioitavana, oli vaikeaa muodostaa käsitys, kuka oikeasti olen. Maailmalla on surullisia tarinoita siitä, kun lapsitähdet palavat loppuun. Julkisuus ei ole normaali kasvuympäristö.
Minulle kävi onneksi hyvin, mutta murrosiässä halusin ravistaa Eveliina-myytin harteiltani. Olin suurin piirtein 12-vuotias, kun kasvoin fyysisesti ulos lapsitähteydestä. En ollut enää söpö, pienikokoinen tyttö, ja se tuntui kamalalta. Ajattelin, että en suosittele sellaista elämää kenellekään.
Jatkoin kuitenkin musiikin opiskelua. Sitä kautta ymmärsin, ettei pelkkä lahjakkuus riitä, koska ympärilläni oli niin paljon ihmisiä, jotka osasivat laulaa ja soittaa erinomaisesti. Pelimanniperinteestä opin, että musiikin taika syntyy yhdessä soittamisesta.”
Lapsitähteys antoi eväitä elämään
”Lapsitähteydestä jäi käteen myös hyviä muistoja. Sain viettää keikkamatkoilla aikaa vanhempieni kanssa. Ulkomailla esiintyminen tuntui erityiseltä, sillä siihen aikaan matkustelu ei ollut tavanomaista, varsinkaan lapselle.
Lapsitähteys antoi tärkeitä eväitä elämään. Sain tavata mielenkiintoisia taiteilijoita, laulajia ja soittajia. Löysin rakkauden kulttuureihin, ja aloin harrastaa kieliä. Varsinainen lapsitähteys oli silti turhaa.
Musiikista tuli minulle ura, mutta en olisi tarvinnut lapsena julkisuutta.”
Eeva-Leena Pokela, 71
Muusikko, musiikkikasvatuksen maisteri, Sibelius-Akatemian eläköitynyt lehtori ja professori.
Kirja Pokelat – Soiva suku (Otava) ilmestyi huhtikuun lopussa. Otava kuuluu samaan konserniin kuin Seuraa julkaiseva Otavamedia.