Yksi voimakas psykedeelikokemus voi jättää ihmiseen pitkäkestoisen vaikutuksen. Uusi Nature Mental Health -tiedelehdessä julkaistu tutkimus tarjoaa selitystä sille, miksi näin saattaa tapahtua. Tutkimuksesta uutisoivat muun muassa Science Alert ja The Guardian.
Tutkimuksen mukaan yksi annos psilosybiiniä – eli niin sanotuissa ”taikasienissä” esiintyvää psykedeeliä – voi ravistella aivojen vakiintuneita toimintamalleja tavalla, joka parantaa psyykkistä hyvinvointia jopa kuukauden kokemuksen jälkeen.
Aiemmissa psilosybiinitutkimuksissa on usein tarkasteltu potilasryhmiä, jotka ovat saaneet ainetta terapeuttisiin tarkoituksiin. Uudessa tutkimuksessa keskityttiin sen sijaan 28 terveeseen vapaaehtoiseen, jotka eivät olleet koskaan aiemmin kokeilleet psilosybiiniä.
Osallistujille annettiin 25 milligramman annos psilosybiiniä, joka riittää aiheuttamaan voimakkaan psykedeelisen kokemuksen eli niin sanotun ”matkan”. Tutkijoiden mukaan tulokset voivat auttaa selittämään, miksi psilosybiinistä on havaittu hyötyä muun muassa masennuksen, riippuvuuksien ja ahdistuksen hoidossa.
”Tiesimme jo ennestään, että psilosybiinistä voi olla apua mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Mutta nyt ymmärrämme paljon paremmin myös, miten se tapahtuu”, sanoo Kalifornian yliopiston neurologi Robin Carhart-Harris tiedotteessa.
Tutkimuksessa osallistujien kokemuksia arvioitiin useilla psykologisilla testeillä. Niillä mitattiin muun muassa kognitiivista joustavuutta, hyvinvoinnin tunnetta sekä psykedeelikokemuksen aikana syntyneitä oivalluksia.
Subjektiivisia kokemuksia verrattiin mittauksiin. Tutkijat seurasivat osallistujien aivojen toimintaa elektroenkefalografialla eli EEG:llä, diffuusiotensorikuvauksella sekä toiminnallisella magneettikuvauksella.
EEG-mittauksia tehtiin ennen psykedeelikokemusta sekä yksi, kaksi sekä neljä ja puoli tuntia annoksen jälkeen. Magneetti- ja diffuusiotensorikuvaukset tehtiin ennen psilosybiinikokemusta ja uudelleen kuukauden kuluttua.
Osallistujat kävivät läpi kaksi tutkimuskertaa. Heille kerrottiin kummallakin kerralla, että he saavat psilosybiiniä. Annoskokoa ei kuitenkaan paljastettu.
Ensimmäisellä kerralla kaikki saivat yhden milligramman annoksen, jota pidettiin käytännössä lumeannoksena. Kuukautta myöhemmin osallistujille annettiin 25 milligrammaa psilosybiiniä. Molempien annosten yhteydessä osallistujilla teetettiin samat psykologiset ja neurologiset testit.
Koska vaikutukset olivat voimakkaita, moni osallistuja arvasi helposti, kummalla tutkimuskerralla hän oli saanut varsinaisen annoksen. Tämä heikentää osittain tutkimuksen luotettavuutta.
Tulokset osoittivat kuitenkin yhteyden aivojen entropian eli hermotoiminnan vaihtelun lisääntymisen ja seuraavana päivänä raportoitujen psykologisten oivallusten välillä.
Osallistujat, joiden aivojen entropia kasvoi eniten psilosybiinin vaikutuksen aikana ja jotka kokivat voimakkaita oivalluksia seuraavana päivänä, raportoivat myös suurimpia parannuksia psyykkisessä hyvinvoinnissa kuukauden kuluttua. Entropiassa havaittiin kasvua erityisesti tunnin sisällä annoksen ottamisesta.
”Aineistomme osoittaa, että psykologiset oivallukset liittyvät aivotoiminnan entropiseen luonteeseen ja että molemmat näyttävät olevan mukana myöhempien mielenterveyden parannusten synnyssä”, Carhart-Harris sanoo.
Diffuusiotensorikuvaukset puolestaan viittasivat siihen, että jotkut hermoradat olivat tihentyneet ja vahvistuneet lääkkeen ottamisen jälkeen. Vaikka löydökset ovat alustavia, tutkijat sanoivat, että päinvastaista havaittiin ikääntymisessä ja dementiassa.
Tutkijoiden mukaan juuri oivalluksen kokemus näyttää olevan erityisen tärkeä pitkäaikaisten hyvinvointivaikutusten kannalta. Tieto voi auttaa kehittämään psilosybiinin kliinistä käyttöä esimerkiksi selvittämällä tarkemmin, millaiset annokset ja olosuhteet edistävät syvällisiä kokemuksia.
Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan pidä aivojen entropian kasvua luotettavana psykedeelitilan mittarina. Tuoreessa kriittisessä katsausartikkelissa kansainvälinen neurotieteilijäryhmä arvioi, että näkemys saattaa yksinkertaistaa ilmiötä liikaa. Tutkijat peräänkuuluttavat tarkempaa ymmärrystä siitä, miten entropia liittyy psykedeelikokemuksiin.
Carhart-Harrisin tutkimusryhmä myöntää, ettei käytössä välttämättä vielä ole riittävän herkkää menetelmää todellisten aivomuutosten havaitsemiseksi psilosybiinin käytön jälkeen. Silti sen havaitseminen, että yksi lääkeannos voi vaikuttaa ihmisen kokemaan hyvinvointiin vielä pitkään käytön jälkeen, on tutkijoiden mukaan merkittävä – etenkin kun siihen liittyy fyysisiä aivomuutoksia, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä subjektiivisiin oivalluksiin.
”Psilosybiini näyttää löyhentävän aivotoiminnan kaavamaisia malleja ja antavan ihmisille mahdollisuuden muuttaa syvälle juurtuneita ajattelutapoja”, sanoo London Imperial Collegen neurotieteilijä Taylor Lyons tiedotteessa.
New Yorkin Cornellin yliopiston neurotieteilijä professori Alex Kwan sanoo The Guardianille, että hiirikokeet ovat osoittaneet psykedeelisten aineiden voivan kytkeä uudelleen hermojen välisiä yhteyksiä. Suuri kysymys on, tapahtuuko samaa ihmisillä.
”Tämä tutkimus pääsee lähemmäs tätä kysymystä kuin useimmat muut, sillä se antaa näyttöä pysyvistä muutoksista aivojen rakenteessa psykedeelisten aineiden käytön jälkeen.” Hän kuitenkin muistuttaa, että tutkimukseen osallistui pieni määrä ihmisiä, ja DTI tarjoaa epäsuoran ja rajoitetun kuvan aivojen yhteyksistä.
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista! Saat ihmisen
kokoaman TM-uutiskirjeen joka arkipäivä.
Uutiskirjeet sisältävät myös mainontaa. Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä Otavamedia Oy:n
tietosuojaselosteesta.