Kieksi-dokumenttisarjassa perehdytään jalkapallomatseihin liitettyihin ultrakannattajiin, huligaaneihin ja metsätappelijoihin.
Sami Kieksin dokumenttisarjassaan haastattelema HJK:n kannattaja ei halua tulla tunnistetuksi. Theofanis Kavvadas, Yle
Sami Kieksi tapaa dokumenttisarjassaan miehen, joka kuvailee itseään jalkapalloseura HJK:n kannattajaksi.
– Ulkopuolelta minut määritellään varmasti ultrakannattajaksi, hän otaksuu tv:ssä.
Nimettömäksi jäävän miehen mukaan ultrakannattamisella tarkoitetaan sitä, että hän menee katsomoon perheen tai kavereiden kanssa ja kannustaa suosikkijoukkuettaan vain äänihuuliaan käyttämällä – ei koskaan väkivaltaisesti tai muuten laittomasti.
– Minut luokitellaan varmasti riskikannattajaksi tällä hetkellä. Olenko riskikannattaja, jos menen muksuni kanssa tsiigaamaan matsia? mies kyseenalaistaa.
Miestä ei voi Kieksi-sarjan haastattelusta tunnistaa. Hänen äänensä on muutettu, minkä lisäksi hän on vetänyt päähänsä hiihtomaskin ja aurinkolasit, vaikka on hämärää.
Ohjaaja Sami Kieksi kysyy, miksi mies haluaa pysytellä tällä tavalla tunnistamattomana.
– En halua, että kaikki tunnistavat minut. Minut vietäisi suoraan huligaanilaariin enkä halua sitä, mies perustelee.
Sami Kieksin dokumenttisarjan toinen tuotantokausi löytyy kokonaisuudessaan Areenasta. Harri Hinkka, Yle
Jalkapallo-otteluihin haastateltava ei sonnustaudu samalla tavalla. Kannattajien päädyssä hänet nähdään avoimesti omilla kasvoillaan.
– Kaikki klubipäädyn kannattajat mielletään riskikannattajiksi. Se ei pidä paikkaansa, hän huomauttaa ja haluaa tehdä pesäeroa riskikannattajiin ja jalkapallohuligaaneihin, joista osa osallistuu myös metsätappeluihin.
Nämä tappelut sovitaan syrjäiseen paikkaan anonyymeissä somekanavissa, kuten Telegramissa. Kieksi haastattelemalla miehellä ei ole mitään niitä vastaan, vaikkei hän tappeluihin itse osallistukaan.
– Tätä ei saa julkisesti varmaan sanoa, mutta minulle on aivan sama, jos jätkät menevät metsään keskenään tappelemaan. Tapelkoot. Jos he pysyvät metsässä, he ovat poissa muiden päältä, mies järkeilee.
Mitä mieltä mies sitten on matseissa näkyvistä soihduista?
– Minua ei häiritse. Rehellisesti sanoen kyllä se tuo fiilistä. En ole ikinä mennyt soihdun kanssa pyörimään, mutta minusta se on magea juttu. Tiedän, että se ei ole sallittua, mutta kyllä se on mageaa, mies alleviivaa.
– Bängerit ovat vähän hanurista. Ne voivat aiheuttaa jotain. Osa ei diggaa yhtään, mutta siinäkin ongelma on lähinnä se, että ne saattavat välillä keskeyttää pelin, mies väittää dokumentissa.
Mies on vakuuttunut siitä, ettei soihduista ja bängereistä aiheudu riskiä esimerkiksi lapsille.
Kuvituskuva jalkapallofaneista katsomossa. Markus Ånäs
Poliisi on kuitenkin täysin toista mieltä. Kieksi haastattelee komisario Johanna Sinivuorta, joka työskentelee Helsingin poliisin hälytys- ja valvontayksikössä.
– Bängeri pamahtaa kerran ja aiheuttaa äärettömän kovan äänen. Siitä voi tulla tinnitus tai pysyvä kuulovaurio, jos se pamahtaa vieressä. On hirveä riski, että niitä salakuljetetaan sisälle ja poltetaan isossa väkijoukossa. Se palava materia on suunnilleen tuhat asteista, Sinivuori huomauttaa.
Jos huonosti käy, ongelmana ei ole lähinnä se, että bängeri ”saattaa välillä keskeyttää pelin”.
– Räjähderikos on kovin rikosnimike, johon siinä voi syyllistyä. Maailmalla on ollut kuolemantapauksiakin, Sinivuori kertoo tv:ssä.
Kieksi tänään TV1:llä kello 19.55 & Areenassa. Katso kaikki TV-ohjelmat ja lähetysajat Telkun TV-oppaasta.