”Aluksi kaikki oli helppoa. Ihmiset eivät olleet koskaan nähneet muurahaiskäpyjä televisiossa, ihmiset eivät olleet koskaan ennen nähneet laiskiaisia tai Uuden Guinean keskiosaa”.
Näin muistelee tänään sata vuotta täyttävä Sir David Attenborough – kenties aikamme suurin kertojaääni ja luontodokumentaristi – uransa alkuvaiheita vuonna 2020 julkaistussa dokumentissa Sir David Attenborough: Elämä Planeetallamme.
Kun Attenborough aloitti 1950-luvulla, kukaan ei todella ollut nähnyt, noh, juuri mitään.
Televisio oli vasta rantautumassa ihmisten koteihin. Kyse oli täysin uudesta teknologiasta. Uutta olivat myös luontodokumentit ja Attenborough oli yksi niiden ensimmäisistä tekijöistä.
Nyt, reilut 70 vuotta myöhemmin, BBC:n luontodokumentti ja Attenborough’n ääni on käsite. Ne ovat arkkityyppi, jota parodioidaan ja johon kaikkia muita verrataan.
Avaa kuvien katselu
Sir David Attenborough’n sarjoihin musiikkia säveltänyt George Fenton on sanonut Attenborough’lle tarvitsevansa selostuksen ennen säveltämistään, sillä ”äänesi on niin musikaalinen”. Kuva: Marinepics Ltd/Shutterstock/All Over PressKaikkien tuntema ääni
Attenborough’n merkitystä luonnon popularisoinnissa suurelle yleisölle on vaikea liioitella.
Hän on ollut tekemässä kansainvälisesti katsotuimpia luontodokumentteja, joissa on näytetty monia luonnon tapahtumia kameralle ensimmäistä kertaa.
Malliesimerkki on vuoden 1979 luontodokumenttisarja Elävä Maa, joka sinkosi Attenborough’n kansainvälisesti tunnetuksi kasvoksi. Sarjaa katsoi arviolta yli 500 miljoonaa ihmistä.
Iso osa dokumenttien menestystä on Attenborough’n läsnäolo ja ääni. Kun Sir David puhuu, sitä kuuntelee.
Alla olevassa dokumentissa kuullaan 99-vuotiaan David Attenborough’n ääntä. Ääniraita pitää asettaa Areenassa englanniksi.
– Sehän on aivan ilmiömäinen se hänen innostuksensa! Sellainen koulupoikamainen ja oikeastaan haltioitunut.
Näin kuvailee Attenborough’n lukemista Suomen rakastetuimmaksi ääneksikin kuvailtu, Avara Luonto -dokumentteja yli 40 vuotta suomeksi lukenut Jarmo Heikkinen.
Heikkisen mielestä Attenborough’lla on etenkin vanhemmissa dokumenteissa poikkeuksellinen kyky olla montaa asiaa yhtä aikaa.
– Kun hän jonkun matelijan tai leguaanin viereltä nostaa yhtäkkiä päänsä, niin se on yhtä aikaa koomista, hauskaa ja vaikuttavaa. Hän on niin innostunut, Heikkinen kuvailee.
Innostus on tarttuvaa.
Avaa kuvien katselu
Attenborough ja tummaruskotiira Australiaan sijoittuvassa Valliriutan salattu elämä -dokumentissa (2015).
Kun Attenborough istuu veneessä sinivalaan kyntäessä merta hänen vierellään, kuten vuoden 2003 Nisäkkäiden Elämä -sarjassa, tuntuu Attenborough’n energia tunkevan televisioruudusta läpi.
Ja toisaalta ”haltioitumisensa” ja vilpitön vaikuttuneisuutensa, kun hän ihastelee samaa nisäkästä kertojaäänenä Sinisessä planeetassa.
Attenborough on toistuvasti äänestetty merkittävimmäksi eläväksi brittiläiseksi.
Kahdesti ritariksi lyödyn ja Britannian suurimmaksi kansallisaarteeksikin kuvatun Attenborough’n brittienglannin lausuntaa tai ”BBC-englantia” (englanniksi received pronunciation), pidetään priimaesimerkkinä siitä miltä oppikirjaenglannin tulisi kuulostaa. Hänen ääntämisestään on tehty jopa kielitieteellisiä tutkimuksia.
Attenborough’sta on tullut niin ikoninen, että hänen äänestään on haluttu pitää kiinni tähän päivään saakka.
Viimeisimmät esiintymiset löytyvät tältä ja viime vuodelta – Netflixin julkaisema Gorillojen tarina, National Geographicin tuottama Ocean With David Attenborough sekä Yle Areenassakin nähtävillä oleva Avara Luonto: Laakson valtiaat.
Jälkimmäisen osuudet Attenborough luki ensimmäistä äänityssessiota lukuun ottamatta 99-vuotiaana.
Heikkisen sanoja lainaten:
– Uskomatonta.
Lontoon esikaupungista BBC:n kasvoksi
Attenborough ei päätynyt luontodokumenttien pariin aivan sattumalta. Hän valmistui 1940-luvun lopulla arvostetusta Cambridgen yliopistosta opiskeltuaan geologiaa ja eläintieteitä.
Taustalla vaikuttavat opinnot ja tietämys kuuluvat Heikkisen mukaan brittidokumentaristin äänessä ja olemuksessa.
– Hän on aidosti syvällä näissä asioissa, toisin kuin minä. Hän on täydellisen vihkiytynyt ja haltioitunut tästä aiheesta, se on ihan aitoa, Heikkinen jatkaa.
Avaa kuvien katselu
Luontodokumentaristi ja prinsessaparatiisilintu ohjelmassa Avara luonto: Attenborough’n lempilinnut (2013). Kuva: Copyright Gavin Thurston 2013
Attenborough’n ura BBC:llä käynnistyi 1950-luvun alussa.
Hänestä tuli nopeasti brittien tuntema kasvo, kun hänen sekä Lontoon eläintarhassa työskennelleen Jack Lesterin ideoima Zoo Quest -ohjelma alkoi pyöriä.
Ohjelman ensimmäisessä jaksossa matkustettiin Länsi-Afrikkaan Sierra Leoneen etsimään eläintarhaan pyydystettävää ja tuotavaa lintua – keltapääkaljukasta (Picathartes gymnocephalus).
Ohjelma oli tienraivaaja siinä, että se oli yksi ensimmäisistä televisioon tehdyistä luontodokumenteista, joissa kamerat vietiin luontoon. Sitä ennen luonnosta oli kerrottu lähinnä studio-olosuhteissa.
David Attenborough Nairobissa vuonna 1960. Lähde: Reuters.
Attenborough’n oli alun perin tarkoitus olla vain ohjelman tuottaja, mutta aisapari Lesterin sairastuttua – ja myöhemmin kuoltua – trooppiseen sairauteen täytyi Attenborough’n hypätä myös luonnossa kameran eteen.
Nykypäivän eettistä tarkastelua ohjelma ei kestäisi. Zoo Questin idea oli matkustaa ympäri maailmaa ja vangita villieläimiä Lontoon eläintarhaa varten. Attenborough on myöhemmin itsekin myöntänyt toiminnan ongelmallisuuden.
Mutta aika oli toinen.
Kuvaavaa on, että legendaarinen merta dokumentoinut ranskalaistieteilijä Jacques Cousteau räjäytteli tahollaan vielä vuonna 1956 dynamiitilla koralliriuttoja, dokumentoi kameralla mitä elotonta nousi pintaan ja mitä jäi pohjalle, ja voitti tästä sekä parhaan dokumenttielokuvan Oscarin että Cannesin pääpalkinnon Kultaisen Palmun.
Luonnon äimistely uran johtoajatuksena
Koko luontodokumenttigenren sekä Attenborough’n suuri kansainvälinen läpimurto oli vuoden 1979 sarja Elävä maa (Life On Earth).
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun gorillat nähtiin rauhanomaisina, hellinä luontokappaleina.
Se oli ensimmäinen kerta, kun suuri yleisö näki hidastettuna kolibrin suunnistavan kukkaan, kun yleisö näki nopeutettuna kuvana kasvien kasvavan ja kukkien avautuvan, kun eläinten näytettiin tässä mitassa elävän luonnollisessa ympäristössään.
Elävä maa oli edelläkävijä niin teknologian kuin luontodokumentteihin sijoitetun ajan ja rahan osalta. Sarja maksoi yli miljoonaa puntaa, nykyrahassa noin 7–8 miljoonaa euroa. Summa oli luontodokumenttien saralla ennennäkemätön.
Sir David Attenborough’n ja hänen tekemiensä dokumenttien johtava ajatus on ollut luonnon äimistely. Uusinta teknologiaa ja kekseliäitä visuaalisia ratkaisuja on käytetty näyttämään luonnosta jotain ihmeellistä.
David Attenborough vieraili Suomessa vuonna 1992. Dokumentaristia haastatteli Mika Lavonen.
Aktiivinen luonnonsuojelun puolestapuhuja hänestä tuli 2000-luvulla.
Yksi näkyvimpiä esimerkkejä tästä oli Sininen Planeetta II -sarjan merten tulevaisuutta ja muoviroskaa käsittelevä päätösjakso.
Sekä jakso itsessään että Attenborough’n loppukaneetit eivät jättäneet mitään epäselvää sen suhteen, että ihmisen tuottama muoviroska on suora ja vakava uhka mereneläville.
”Meillä ei ole koskaan ennen ollut nykyisenkaltaista ymmärrystä mitä me teemme planeetta Maalle. Eikä meillä koskaan ennen ole ollut nykyisenkaltaista mahdollisuutta tehdä sille jotakin. On varmasti meidän vastuullamme välittää sinisestä planeetastamme”, Attenborough toteaa sarjassa.
Avaa kuvien katselu
Attenborough puhumassa YK:n ilmastokokouksessa Glasgowssa vuonna 2021. Kuva: AOP
Sarjasta tuli Britannian vuoden katsotuin ja se vaikutti suoraan Britannian muovilainsäädäntöön. Sarjan suosio oli niin räjähdysmäistä myös Kiinassa, että Britannian entinen pääministeri Theresa May antoi signeeratun kopion sarjasta lahjaksi Kiinan presidentti Xi Jinpingille heidän tavatessaan.
Vuonna 2021 Attenborough puhui Glasgow’n ilmastokokouksen avajaisissa. Hän tähdensi planeetan tilan surkeutta, mutta halusi päättää sanat myös toivoon.
”Elinaikanani olen todistanut hirveää alamäkeä. Teidän elinaikananne voisitte – ja teidän pitäisi – todistaa upeaa toipumista.”