Illan ja yön aikana kaasu tiivistyi kylmälle teräspinnalle.
Siellä aine kohtasi vapaaksi radikaaliksi kutsutun ylimääräisen elektronin sisältävän atomin tai molekyylin, joka oli todennäköisesti oli peräisin jostain pullon epäpuhtaudesta.
Vapaa radikaali murtautui yleensä kestävään kahden hiiliatomin sidokseen kaasumolekyylissä.
”Avautunut” kaasumolekyyli toimi sitten itse vapaana radikaalina, joka mursi seuraavan molekyylin, sitoutui siihen ja mursi taas uuden molekyylin.
Miljardeista erillisistä molekyyleistä koostuvan kaasun sijasta pullossa oli polymeeriä, jota oli syntynyt, kun hiiliketjuun oli liittynyt fluoriatomeja.
Ketjureaktion tuloksena tetrafluorieteenistä oli muodostunut polytetrafluorieteeniä (PTFE).
Teflon haluttiin pitää salassa
Kun Plunkett ja Rebok avasivat seuraavana aamuna painepullon venttiilin, ei tapahtunut mitään. Kaasu ei tullut ulos.
Miehet käänsivät pullon ylösalaisin ja koputtelivat ja lämmittivät sitä. Koska mikään ei auttanut, he päättivät rikkoa pullon.
Kun pullo oli leikattu auki, kävi ilmi, että sisäpuoli oli valkoisen vahamaisen aineen peitossa.
Plunkett tajusi, että pullossa oli tapahtunut kemiallinen reaktio, ja ryhtyi selvittämään, millaista ainetta oli syntynyt.