Suurten jäsenmaiden johtajien kannatus on pohjalukemissa harvinaisen huonolla hetkellä.
Ranskan Emmanuel Macron ja Saksan Friedrich Merz määrittävät pitkälti, mihin suuntaan EU:n pitäisi kehittyä Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI
Pääkirjoitus
Tapio Nurminen
Luxemburgin pitkäaikainen pääministeri Jean-Claude Juncker puki taannoin sanoiksi EU-maiden johtajien mielenmaiseman, kun he tekevät yhdessä vaikeita päätöksiä.
”Me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten voimme tulla valituksi uudelleen sen jälkeen, kun olemme sen tehneet”, Juncker lohkaisi.
Tällainen vaalikarjaa paimentavien johtajien epäröinti on myrkkyä varsinkin nyt, kun EU yrittää pitää puoliaan meneillään olevassa geopoliittisessa myllerryksessä.
Vaalikarjaa paimentavien johtajien epäröinti on myrkkyä EU:lle.
27 maan unioni tarvitsee selvästi suuremman budjetin. Yhteistä puolustusta pitäisi vahvistaa. Ukrainaa olisi tuettava ja Venäjän hyökkäystä yli neljä vuotta torjunut maa pitäisi muljauttaa EU:n jäseneksi pikavauhtia.
EU-johtajien pitäisi yhdessä pystyä panemaan kampoihin USA:n presidentti Donald Trumpille, jonka siirrot muuttuvat päivä päivältä arvaamattomammiksi. Kuva: Timo Filpus
Odotuksia ei kuitenkaan ole syytä virittää liian korkealle. Pikemminkin on varauduttava jonkinasteiseen päätöksenteon halvaantumiseen, koska suurten jäsenmaiden johtajat ovat kotimaissaan poikkeuksellisen huonossa huudossa.
You Gov -tutkimuslaitoksen tuoreen kyselyn mukaan vain 22 prosentilla saksalaisista on myönteinen näkemys liittokansleri Friedrich Merzistä ja 74 prosenttia suhtautuu vasta vuoden hallinneeseen kansleriin kielteisesti.
Espanjan pääministeri Pedro Sánchez ja hänen italialainen kollegansa Giorgia Meloni eivät ole yhtä syvällä suossa
Se tarkoittaa, että Merzin ”nettosuosio” on 52 prosenttia pakkasen puolella. Ranskan presidentti Emmanuel Macronilla vastaava luku on 49 prosenttia miinuksella, mutta hän on hallinnut pitkään ja jättää paikkansa ensi keväänä.
Espanjan pääministeri Pedro Sánchez ja hänen italialainen kollegansa Giorgia Meloni eivät ole yhtä syvällä suossa, mutta ei heidänkään kansansuosiossaan ole hurraamista.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan António Costan työtä vaikeuttaa se, että Saksan Friedrich Merzin ja Ranskan Emmanuel Macronin kansanuosio on pohjalukemissa. Kuva: Alexandros MICHAILIDIS
Mielipidemittausten tylyn viestin vuoksi EU-johtajilta on kuluvan vuoden huippukokouksissa turha odottaa suuria suuntaa antavia kompromisseja. Päätöksiä puristettaessa ratkaisevaa on se arvioidaanko kannatuskäyrien kääntyvän kohti koillista vai kaakkoa.
Kokonaisuuden kannalta huolestuttavin tapaus on Saksan Merz.
Päätöksiä puristettaessa ratkaisevaa on se arvioidaanko kannatuskäyrien kääntyvän kohti koillista vai kaakkoa.
Hän on jo yrittänyt muiden muassa todistaa, että liiallinen EU-sääntely on keskeinen syy Saksan talousahdinkoon, vaikka tosiasiassa ongelmien ytimessä ovat maan omat energiapoliittiset virheet.
Tasavallan presidentti Alexander Stubbilla on yksi suuri etu, kun hän johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hänen ei tarvitse kantaa huolta sisäpoliittisista ongelmista ja niiden vaikutuksesta kansansuosioon. Kuva: Timo Filpus
Kun yhteisten EU-rahojen keräämisestä ja käytöstä päätetään loppuvuoden huippukokouksissa, Merzin linja on taatusti tiukka.
Suuri nettomaksaja vetää kukkaron nyörit kireälle. Silloin haaveet nykyistä suuremmasta EU:n rahoituskehyksestä, jolla voidaan tehdä enemmän ja paremmin, on syytä unohtaa sekä Brysselissä että jäsenmaiden pääkaupungeissa.