Taysissa ja WHO:ssa työskennellyt Eero Lehtinen uskoi vahvasti toisten ihmisten auttamiseen ja arvostamiseen.
Lääkäri Eero Lehtinen pelasi mielellään tennistä ja osallistui tenniskilpailujen talkootehtäviin. Hän oli myös Kissanmaan Rotaryklubin aktiivinen jäsen.
8.5. 18:30
Isämme Eero Tapani Lehtinen syntyi 16.9.1934 maatalon poikana Käkisalmessa, Karjalan kannaksella. Lapsuus keskeytyi talvisodan lähestyessä, ja Eero lähetettiin vanhemman siskonsa kanssa kaksin junalla evakkoon sukulaisperheeseen Pohjois-Hämeeseen. Loput lapsuuden perheestä tulivat myöhemmin sodan jaloista perässä. Perheelle onnistuttiin hieman myöhemmin hankkimaan uusi koti ja maatila Jämsästä, jossa isämme nuoruutensa vietti.
Eeron vanhemmat olivat sen verran edistyksellisiä, että perheen pojat pistettiin oppikouluun ja heitä kannustettiin opiskelemaan. Isällämme oli sopivasti lukupäätä, ja hän kirjoittikin ylioppilaaksi Jämsän yhteiskoulusta vuonna 1954. Karsintakurssin jälkeen hän pääsi opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon. Aktiivisen opiskelijaelämän lomassa Eero löysi myös lääketiedettä opiskelevan nuoren nokialaisneidon Marjan, jonka kanssa yhteinen taival alkoi avioliiton merkeissä vuonna 1958. Avioliitto kestikin sitten isämme kuolemaan saakka eli lähes 68 vuotta.
Ruuhkavuosina opiskelun, jatko-opintojen ja työuran aloituksen ohella perheeseen syntyi kaksi poikaa: Timo vuonna 1959 ja Jussi vuonna 1963. Jatko-opinnot röntgendiagnostiikan parissa johtivat tohtorinväitökseen vuonna 1968. Nuorten lääkärien perhe muutti töiden perässä useamman kerran, kunnes vuonna 1968 tuore yliopistosairaala Tampereella (TAYS) valitsi Eeron Sädediagnostiikan yksikön ylilääkäriksi. Perhe juurtui Tampereelle.
Isämme luonteeseen kuului vahvasti toisten ihmisten auttaminen ja arvostaminen. Paljolti sen takia hän oli pidetty ja arvostettu esimies, kollega ja työkaveri. Auttamishalu ja avoin maailmankatsomus johti siihen, että vuonna 1982 Eero valittiin Maailman terveysjärjestö WHO:n Chief Medical Officeriksi Geneveen, joten edessä oli muutto Sveitsiin. Siinä tehtävässä isämme tavoitteena oli parantaa kehittyvien maiden terveydenhuollon saatavuutta ja vaikuttavuutta kehittämällä kustannustehokkaita ja haastavissa olosuhteissa toimintavarmoja kuvantamispalveluita.
Työ vaati paljon matkustamista ja oli sekä raskasta että haastavaa. Vuonna 1986 isämme terveys ei enää sitä kestänyt, vaan vakavien sydänvaivojen takia hän joutui palaamaan Tampereelle. Sairausloman jälkeen Eero palasi virkaansa TAYS Kuvantamisen ylilääkäriksi, josta jäi eläkkeelle 1994.
Kissanmaan Rotaryklubin aktiivisena jäsenenä Eero myös verkostoitui ja sai laajan ystäväjoukon eri alojen ihmisiä. Ystäväkaarti kasvoi myös isämme rakkaan harrastuksen eli tenniksen kautta. Eero oli vuosikausia tuttu näky pelikenttien lisäksi myös tenniskilpailujen talkootehtävissä, muun muassa Tampereen ammattilaisturnauksen lääkärinä ja myöhemmällä iällä vaikkapa tulostaulun hoitajana. Nelipelitkin sujuivat tenniskeskuksen Huru-ukkojen ryhmässä niin kauan kuin jalat kantoivat. Kaveria ei siinäkään lajissa jätetty.
Arvojaan, esimerkkiään ja myös tennisharrastustaan Eero siirsi tietoisesti seuraaville sukupolville. Lastenlasten kanssa vietetty aika oli hänelle tärkeää. Usein yhteinen aika kulminoitui jälkipolvien kanssa puuhailuun rakkaalla saarimökillä Ruovedellä. Neljän lapsenlapsen lisäksi isämme ehti nähdä suvun jatkuvan neljän lapsenlapsenlapsen kautta.
Eeron viimeinen vuosi sujui Viola-koti ry:n Pellavakodissa, josta isämme matkasi taivaallisille tenniskentille 8.4.2026 rakkaan vaimonsa Marjan ja poikiensa saattelemana.
Timo Lehtinen, poika
Jussi Lehtinen, poika