– Huomenta, vaari, oletko sä kaatunut yöllä? Sinulla on verta paidassa.
Merituuli Nylund, 31, auttaa Arvid-vaarinsa ylös sängystä. Niin hän tekee joka aamu.
Kevätaamu läikähtää makuuhuoneeseen, kun hän kiskaisee verhot auki.
Mäntymaisema ja valkoisia kerrostaloja. Ollaan Helsingin Vuosaaren vanhalla asuinalueella.
Arvid Nylund, 85, sairastaa pitkälle kehittynyttä Parkinsonin tautia ja siihen liittyvää dementiaa. Lisäksi hänen toinen jalkansa on halvaantunut.
Tyttärentytär Merituuli on ollut hänen virallinen omaishoitajansa kolmen vuoden ajan.
Avaa kuvien katselu
Merituuli ja Arvid Nylund. Kuva: Katriina Laine / Yle
Merituuli hoivaa vaariaan aamuin illoin: auttaa vessaan, vaihtaa vaipan ja käyttää suihkussa. Yöllä tullut ruhje hoidetaan. Parta ajetaan ja hampaat harjataan.
Yhdessä he lukevat päivän lehden ja syövät aamiaisen. Joinakin aamuina he ehtivät myös jumpata yhdessä.
Merituuli käy päivätöissä, mutta on järjestänyt työnsä niin, että pystyy nopeasti lähtemään vaarin luokse. Hän on jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
– Olen ottanut vastuun vaarin hoidosta, koska rakastan isovanhempiani, hän sanoo.
Nylund korostaa, että omaishoitajuus on hänen oma valintansa.
Jääkö vanhusten hoitaminen perheiden vastuulle?
Perheiden vastuu vanhusten hoivasta on herättänyt vilkasta keskustelua viime aikoina. Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtajan Risto Murron mukaan aikuisten lasten on pakko varautua siihen, että ikääntyvien vanhempien hoiva jää tulevaisuudessa heidän harteilleen.
Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että he käyvät töissä, maksavat veroja, ja yhteiskunta hoitaa vanhukset.
Murto ei usko, että Suomella on enää varaa ylläpitää nykyisenlaista hyvinvointivaltiota. Samoilla linjoilla on ollut myös valtiovarainministeriön budjettipäällikkö.
Onko perheiden vastuun kasvattaminen taloustilanteen aiheuttama pakko? Vai onko se sittenkin päättäjien arvovalinta vanhusten määrän kasvaessa?
Näitä asioita pohditaan tässäkin artikkelissa.
Avaa kuvien katselu
Arvid ja Merituuli jumppaavat viikoittain. Britten-mummo ja Osman-koira seuraavat tilannetta. Kuva: Katriina Laine / Yle
Avaa kuvien katselu
Kuva: Katriina Laine / Yle
Merituuli Nylund muutti yhdeksänvuotiaana isovanhempiensa luokse, koska hänen äitinsä sairasti syöpää.
Hänellä on aina ollut läheinen suhde isoisänsä kanssa.
– Vaari toi kultaisella tarjottimella minulle aamupalat, kun katselin piirrettyjä, Merituuli muistelee.
Lapsena Merituuli pääsi usein mukaan töihinkin, varsinkin uimastadionille, jossa Arvid oli huoltomiehenä.
Nuorta ja vanhaa Nylundia yhdistää myös elämä Arvidin rakentamalla mökillä. Enää vaari ei pysty liikkumaan mökkimaisemissa tai mustikkametsässä. Se surettaa.
– Vaari on ollut aina se aktiivinen toimija ja minä se vaarin palveltava. Me on vaihdettu nyt kokonaan rooleja.
Uusi Perjantai-dokkari: Vaarin tyttö seuraa nuoren omaishoitajan kiirettä oman elämän ja Arvidista huolehtimisen välissä.
Ulko-ovi käy tiuhaan Arvidin ja isoäiti Britten Nylundin kotona. Ihmisiä ja koiria tulee ja menee. Puheensorina täyttää keittiön.
Nylundien perhe on värikäs, äänekäs ja rakastava. Epätyypillinen suomalainen perhe, voisi kai sanoa.
Merituuli asuu miehensä ja tyttärensä kanssa samassa pihapiirissä kuin isovanhempansa ja oma äitinsä.
Yhteydenpito on päivittäistä ja turvaverkko lähellä.
– Ihana, kamala perhe, hän huokaa.
Merituuli on vastuussa Arvid-vaarin hoidosta, mutta apuna hänellä on mummonsa, joka käy kaupassa ja huolehtii lääkkeistä. Vaari tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa ja läsnäoloa.
– Haluan, että mummo voi olla ennen kaikkea vaimo, Merituuli korostaa.
Avaa kuvien katselu
”Hetkittäin minulla on tosi hyvä olo mummin ja vaarin luona.” Kuva: Katriina Laine / Yle
Hoivan pitää olla turvallista
Merituuli Nylund on pitkään hoitanut vanhuksia myös ammatikseen. Tänä keväänä hän aloitti uuden työn vanhusten sosiaaliohjaajana.
Nylund pitää väistämättömänä, että vanhusten hoiva jää yhä enemmän omaisten harteille. Yhteiskunnan pitäisi kuitenkin tukea omaisia nykyistä enemmän.
Hänen mielestään ei ole vanhuksen eikä hoitajan etu, jos perheenjäsen joutuu hoitajaksi vasten tahtoaan.
THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa arvioi, että omaisten osuus auttamisesta voi kasvaa silloin, kun apu on arjen keinoin hoidettavissa. Hän kuitenkin muistuttaa, että suuri osa hoivattavista vanhuksista on muistisairaita
– On yhteiskunnan velvollisuus varmistaa, että näiden sairaiden elämä on turvallista, ja että he saavat tarvitsemansa hoidon myös silloin, kun hoitajan taidot eivät riitä.
Suurin osa hoivasta jo nyt omaisten vastuulla
Kehitys, jossa osa ihmisistä jäisi kotiin hoitamaan omaa vanhempaa, ei olisi Suomen talouden kannalta toivottava asia. Tätä mieltä on tutkimuslaitos Laboren johtava tutkija Ohto Kanninen. Hän pitää sitä suorastaan myrkkynä talouskasvulle.
Kannisen mielestä kyse on ennen kaikkea arvovalinnoista.
– Oli arvovalinta rakentaa pohjoismainen hyvinvointivaltio tänne, ja yhtä lailla on arvovalinta purkaa se. Etelä-Euroopassa sitä ei rakennettu eikä Yhdysvalloissa. Sekin oli arvovalinta.
Avaa kuvien katselu
Arvid ei halua pyörätuoliin. “Annan hänelle aikaa liikkua omaan tahtiinsa. Siinä tulee niitä stop-vaiheita ja tärinää, mutta siinäpä sitten täristään. Hän on kuitenkin se, joka päättää elämästään.” Kuva: Katriina Laine / Yle
Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen muistuttaa, että 80 prosenttia kaikesta hoivasta on jo nyt omaisten ja läheisten vastuulla.
– Jos tätä osuutta vielä halutaan kasvattaa, se näkyy myös työmarkkinoilla työvoiman saatavuutena.
Tervosen mukaan perheiden lisääntyvä vastuu edellyttäisi omaishoitomyönteisiä asenteita myös työnantajilta ja joustavuutta työjärjestelyihin.
Hän muistuttaa, että lasten päivähoito on aikanaan saatu ratkaistua niin, että naisetkin pääsivät töihin. Nyt tarvitaan samanlaista yhteistä tahtoa järjestää vanhusten hoiva.
Merituuli Nylund kannustaa vanhuksia barrikadeille.
Merituuli Nylund saa alinta omaishoidon tukea, noin 500 euroa kuukaudessa. Päivätyössään hän tekee 80-prosenttista työaikaa.
Hän hoitaa vaariaankin ammattilaisen ottein, mikä saa työn näyttämään helpommalta kuin se on.
Erityistä tässä hoivasuhteessa on tietysti se, että hoitaja tuntee niin hyvin hoivattavan vanhuksen. Hän tunnistaa ihmisen sairauden takaa.
Ilman omaishoitajaa Arvid tuskin pystyisi enää kotona asumaan. Tätä mieltä ovat sekä Merituuli, Britten-mummo että Arvid itse.
Merituuli haki hiljattain nykyistä korkeampaa hoitopalkkiota Arvidin raskaaksi käyneen hoidon takia.
Hänen mielestään yhteiskunta ei tue vanhuksen kotona pärjäämistä, vaikka toisin väitetään.
Avaa kuvien katselu
”Olemme yhdessä päättäneet, että päivä kerrallaan mennään.” Kuva: Katriina Laine / Yle
Lomaviikosta voi vain haaveilla
Merituuli Nylund myöntää, ettei ole ehtinyt elää ihan tavallista nuoren aikuisen elämää.
– En minä voi lähteä viikoksi lomamatkalle, koska olen sidottu tänne, hän toteaa.
Välillä väsyttää ja harmittaa. On päiviä, jolloin kaikkia vain itkettää.
Merituuli purkaa stressiä kuntosalilla ja terapiassa.
Omaishoitajuutta hän pitää kuitenkin tärkeänä elämäntehtävänä.
– Olen oppinut paljon ihmisyydestä, elämästä ja kuolemasta. Minulla on hetkittäin tosi hyvä olo täällä mummin ja vaarin kanssa.
Avaa kuvien katselu
Onko sinulla hyvä aihe Perjantai-dokkariksi? Kerro se meille!
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen santtu.natri@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme voi luvata jokaiselle henkilökohtaista vastausta.