Kiinalaisen Feier Fanin tapaus saa pohtimaan, saako työtön tehdä yhtään mitään menettämättä tukiaan, kirjoittaa Aamulehden uutispäällikkö Vesa Laitinen.
Feier Fan kouluttautui muusikoksi ja muutti Suomeen, ja Kela katsoi vapaaehtoistyönä vanhainkodissa tehdyt keikat yrittäjyyden harjoittamiseksi. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen
Aamulehti
Mitä työtön saa tehdä menettämättä työttömyyskorvaustaan?
Tätä joutuu miettimään puolitoista vuotta sitten Kiinasta Suomeen muuttanut Feier Fan, joka joutui työvoimaviranomaisten hampaisiin soitettuaan kerran kuussa kitaraa seniorikeskuksen asiakkaille. Feier Fanin tapauksen nosti esille Helsingin Sanomat perjantaina julkaistussa jutussaan.
Koska Fan on koulutukseltaan ja ammatiltaan muusikko, työvoimaviranomainen tulkitsi hänet tietysti yrittäjäksi. Eipä siinä mitään. Fan päätti sitten ryhtyä yrittäjäksi ja haki yrityksen perustamiseksi starttirahaa. Sitä ei myönnetty, koska hän oli jo viranomaisen silmissä yrittäjä, ja starttiraha on tarkoitettu ainoastaan aloitteleville yrittäjille.
Suomalainen viranomainen osaa tosiaan yllättää. Miksi tämä ei kuitenkaan naurata?
Vapaaehtoistyö oli ollut Fanille henkireikä ja keino integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan sekä oppia suomen kieltä. Ei käy, vastaa suomalainen yhteiskunta.
Nykyisessä ilmapiirissä tuntuu siltä, että työtön on valtakunnan vihollinen numero yksi. Hän joutuu olemaan koko ajan varpaillaan.
Menepä auttamaan naapuriasi kesärenkaiden vaihdossa, niin huomaat kohta olevasi autokorjaamoyrittäjä. Omaa pihaa saa kaiketi haravoida rauhassa, mutta osallistupa taloyhtiösi pihatalkoisiin, niin huomaat pian olevasi työvoimaviranomaisen silmissä ammatiltasi puutarhuri. Entä uskaltaako työtön käydä edes ongella? Miten sitten, jos sattuukin tärppäämään ja saa särjen? Tuleeko hänestä sillä silmänräpäyksellä ammattikalastaja?
Kitaristi Feier Fan sen parhaiten sanoo:
”Tärkeintä työttömänä on ollut todistaa, että istun kotona tekemättä mitään.”
Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.