Britannia juhli perjantaina legendaarisen luontodokumenttien tekijän Sir David Attenborough’n satavuotisjuhlia. Sankarin kunniaksi nimettiin jälleen yksi eliölaji.
Lue tiivistelmä
Britannia juhli perjantaina Sir David Attenborough’n 100-vuotispäivää.
Legendaarinen luontodokumentaristi muistelee yhä vuoden 1978 kohtaamistaan Ruandan vuorigorillojen kanssa.
Attenborough’n kunniaksi nimettiin jälleen uusi eliölaji, kun Lontoon Luonnonhistoriallinen museo antoi ahmaspistiäiselle nimen Attenboroughnculus tau.
Satavuotias luonnontieteilijä pitää luonnon monimuotoisuuden kaventumista aikamme suurimpana tragediana.
Tshernobylin ydinvoimalan räjähdys on monen mielestä historian pahin ihmisen aiheuttama ympäristökatastrofi. Siitä tuli huhtikuun lopussa kuluneeksi tasan 40 vuotta.
Meneillään on paljon Tshernobyliä laajempi katastrofi, kertoo tasan sata vuotta sitten syntynyt brittiläinen luonnontieteilijä ja dokumentaristi Sir David Attenborough. Se on luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin kiihtyvä kaventuminen – aikamme suurin tragedia.
”Elämän aito kukoistus planeetallamme edellyttää suunnatonta biodiversiteettiä”, Attenborough kirjoittaa kirjassaan Yksi elämä, yksi planeetta (WSOY 2020).
”Planeetta voi toimia optimaalisesti vain kun miljardit erilaiset organismit ottavat kaiken irti niille tarjoutuvista resursseista ja tilaisuuksista ja miljoonat lajit elävät yhteen nivoutunutta elämää toisiaan tukien. Mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmin turvattua on kaikki planeettamme elämä, mukaan lukien meidän elämämme. Mutta me ihmiset elämme nyt tavalla, joka vähentää monimuotoisuutta.”
Mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmin turvattua on kaikki planeettamme elämä.
Luonnonhistoriallisen museon perhosnäyttelyssä Lontoossa vuonna 2011 David Attenborough sai yleisökseen koululaisia. Kuva: Bettina Strenske / London News Pictures / ZUMA
Kaikki ihmiset ovat Attenborough’n mukaan osasyyllisiä luonnon monimuotoisuuden kaventumiseen. Me synnyimme ihmisen maailmaan, joka oli alun alkaenkin kestämätön. Rakentamamme teollistuneet yhteiskunnat vievät maapalloa kohti odottavaa tuhoa. Mutta vielä on aikaa korjata suunta.
Tämä on se tärkein läksy, jota Attenborough opettanut vuosikymmenten ajan.
Käytössään Attenborough’lla on kaksi voimakasta välinettä: televisio ja hänen oma persoonansa. Attenborough on tv-esiintyjänä hauska, koskettava ja viisas. Hän on mestari esittämään tieteellistä tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Ja mestari heittäytymään ainutlaatuisella tavalla eläinten maailmaan. Näistä heittäytymisistä Attenborough on saanut legendaarisen maineensa.
Lue lisää: David Attenborough täyttää tänään sata vuotta – poikkeuksellinen lahja
David Attenborough ja nuori aasialainen saukko vuonna 1999. Attenborough esiintyi tapahtumassa, jossa kerrottiin hankkeesta elvyttää saukkokantaa Thamesjoessa. Kuva: DYLAN MARTINEZ / REUTERS
Yhden koskettavimmista hetkistään eläinten seurassa Attenborough koki tammikuussa 1978 Ruandassa, kolmen kilometrin korkeudessa vuoristossa. Meneillään olivat Elävä maa -dokumenttisarjan kuvaukset, ja kohteena vaikeasti lähestyttävä gorillayhteisö.
Attenborough halusi näyttää katsojille hyvin yksinkertaisen asian: gorillan peukalon. Ja kertoa, kuinka merkittävä kehitysaskel peukalon ja etusormen yhteistyö oli kädellisten evoluutiossa. Se antoi kyvyn tarttua työkaluihin.
Gorillatutkija Dian Fossey opetti Attenborough’lle, miten gorillojen kanssa pitää toimia.
– Gorillaa ei katsota silmiin. Se on haaste. Täytyy pitää pää alhaalla ja päästää röyhtäileviä vatsaääniä, Attenborough kertoo tuoreessa A Gorilla Story -dokumentissa.
Ääntely on viesti: ilmoitus siitä, että olet läsnä gorillojen keskuudessa.
Pablo täysikasvuisena. Siitä tuli yksi Dian Fosseyn tutkimien gorillaryhmien johtajista. Fossey murhattiin Ruandassa vuonna 1985. Tekijät olivat mahdollisesti salametsästäjiä. Kuva: Dian Fossey Gorilla Fund
Kukaan luonnosta kiinnostunut ei olisi voinut toivoa yhtä henkeäsalpaavaa kokemusta.
Fosseyn opein Attenborough pääsi hyvin lähelle gorilloja. Koko kuvausryhmä ällistyi, kun kolmivuotias Pablo-gorilla heittäytyi selälleen Attenborough’n päälle.
Kesken leikkimielisen painiskelun Attenborough tunsi käden kosketuksen päälaellaan. Naarasgorilla käänsi Attenborough’n päätä, katsoi suoraan silmiin, työnsi sormensa hänen suuhunsa ja päästi vatsaäänen.
– Tein parhaani vastatakseni siihen, Attenborough kertoo dokumentissa.
Attenborough tunsi olevansa ikään kuin siunatussa tilassa, niin lähellä gorilloja kuin mahdollista.
– Se oli yksi etuoikeutetuimmista hetkistä koko elämässäni. Näen siitä vieläkin unta. Kukaan luonnosta kiinnostunut ei olisi voinut toivoa yhtä henkeäsalpaavaa kokemusta.
Attenborough’sta kiinnostunut gorillanaaras ei ollut Pablon emo. Pablo oli joutunut pienenä emonsa hylkäämäksi, mutta siitä tuli silti oman ryhmänsä johtaja – hopeaselkäinen, hallitseva uros.
Dian Fosseyn tutkimussäätiö seurasi pitkään Pablon ryhmän elämää. Pablo kuoli 33-vuotiaana puolustaessaan ryhmäänsä, kolme vuosikymmentä kohtaamisestaan David Attenborough’n kanssa.
Prinssi Charles ja prinsessa Anne vierailivat David Attenborough’n juontamassa Zoo Quest -ohjelmassa huhtikuussa 1958. Tarkastelun kohteena oli Cocky-kakadu. Kuva: Keystone Press Agency / ZUMA
David Attenborough’n ura BBC:n television luonto-ohjelmien juontajana alkoi sattumalta 1950-luvun alkupuolella. Eläinohjelmia oli jo silloin tehty yksinkertaisella formaatilla: esitellään katsojille studioon tuotuja eläimiä suorassa lähetyksessä.
BBC päätti tuottaa belgialaisen mallin mukaisesti täyspitkän luontodokumentin ja siihen liittyvän studio-ohjelman, jonka nimeksi tuli Zoo Quest. Syyskuussa 1954 Attenborough kävi kuvausmatkalla Sierra Leonessa yhdessä Lontoon eläintarhan kuraattorin Jack Lesterin kanssa. Tarkoitus oli hankkia kuvamateriaalia niin harvinaisesta otuksesta, ettei sitä ollut missään eläintarhassa. Kohteeksi valikoitui keltapääkaljukas: Picathartes gymnocephalus -lintu.
”Ensimmäinen ohjelma tuli ruutuun joulukuussa 1954. Jack esitteli eläimiä studiossa ja minä ohjasin kameroita”, Attenborough muistelee BBC:n julkaisemassa artikkelissa.
Ohjelmasta tuli menestys.
”Mutta sitten tuli suuri suru. Lähetyksen jälkeen Jackin terveys romahti ja hän joutui sairaalaan. Sarja tehtiin tietenkin livenä, ja jonkun piti ottaa hänen paikkansa seuraavalla viikolla.
BBC:n televisiotuotannon johtaja valitsi juontajaksi Attenborough’n.
”Kuulut henkilökuntaan, joten et saa ylimääräistä palkkiota”, johtaja kertoi.
Seuraava kuvausmatka Lesterin kanssa suuntautui Etelä-Amerikkaan. Lester joutui kuitenkin uudelleen sairaalahoitoon, ja Attenborough’n pestistä tuli pysyvä. Siitä alkoi yli puoli vuosisataa kestänyt ura, jonka aikana Attenborough ja BBC tuottivat henkeäsalpaavia dokumenttisarjoja. Niiden joukossa ovat Elävä planeetta (1984), Etelämantereen ihmeet (1993), Sininen planeetta (2001), Our Planet: Uskomaton planeettamme (2019) ja Luonnon lumoavat värit (2021).
David Attenborough hänen elämäntyöstään kertovassa Attenborough’s Journey -elokuvassa. Vuonna 2010 julkaistu elokuva vei dokumentaristin Galapagossaarille, Borneoon ja Kanadan vuoristoon. Kuva: ATLANTIC PRODUCTIONS / Album / ZUMA
Luonto on minun mielestäni suurin innostuksen lähde, suurin visuaalisen kauneuden lähde ja suurin älyllisen kiinnostuksen lähde.
Eläkevuosia Sir David ei oikeastaan ole ehtinyt viettää. Hän asuu Lontoon vehreässä Richmondin kaupunginosassa, pysyy virkeänä Richmond Parkiin tekemiensä kävelyretkien avulla ja esiintyy yhä julkisuudessa. Kännykkää hänellä ei ole, eikä omaa sähköpostiosoitetta.
Lapsuudessa syttynyt kiinnostus luontoon innoittaa satavuotiasta yhä joka päivä.
– Luonto on minun mielestäni suurin innostuksen lähde, suurin visuaalisen kauneuden lähde ja suurin älyllisen kiinnostuksen lähde. Se on suurin lähde niin moneen asiaan, että se tekee elämästä elämisen arvoisen, hän on sanonut.
Attenborough on julkaissut 1950-luvulta lähtien lähes 30 kirjaa. Hänen uusin teoksensa on kuusi vuotta sitten ilmestynyt Yksi elämä, yksi planeetta. Se on samalla hänen testamenttinsa. Kirjassa on toivon viesti, jonka mukaan tuho voidaan vielä välttää. Sitä varten Homo sapiensin, viisaan ihmisen, on opittava virheistään ja oltava nimensä mittainen.
”Meillä on kaikki tarvittavat työkalut, miljardien ihmisten ajatukset ja ideat ja luonnon suunnaton energia apunamme tässä työssä. Ja meillä on jotakin muutakin: kyky, jota ei kenties ole muilla planeettamme nisäkkäillä – kyky kuvitella tulevaisuus ja pyrkiä kuvitelman toteuttamiseen”, Attenborough kirjoittaa.
”Meillä on vielä aikaa hyvittää tekojamme, hillitä vaikutustamme ja muuttua jälleen lajiksi, joka elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Vain tahto puuttuu.”
Faktat
David Attenborough
David Attenborough vuonna 1987. Kuva: The Washington Times / ZUMA
-
Syntyi 8. toukokuuta 1926 Isleworthissa, Middlesexissä akateemiseen perheeseen. Vanhempi veli Richard Attenborough (1923–2014) tuli tunnetuksi näyttelijänä ja elokuvaohjaajana.
-
Opiskeli geologiaa ja zoologiaa Cambridgessa.
-
Aloitti uransa BBC:ssä vuonna 1952 asiaohjelmien tuottajana.
-
Johtotehtävissä BBC:ssä 1960-luvulla. Esillä yhtiön pääjohtajaksi 1970-luvun alussa, mutta ei ollut kiinnostunut paikasta.
-
Aloitti Life on Earth -dokumenttisarjan tuotannon yhdessä yhdysvaltalaisen Turner-yhtiön kanssa vuonna 1976.
-
Puoliso Jane Oriel kuoli 1997. Pariskunnalla on kaksi lasta, Robert ja Susan.
-
”Double Sir”: kaksi ritarin arvoa, myönnetty 1985 ja 2022.
-
Kymmeniä muita kunniamerkkejä, akateemisia kunnianosoituksia ja palkintoja. Nimitetty neljä kertaa kunniatohtoriksi.
Attenborosauruksen fossiili Luonnontieteellisen museon kokoelmasta Lontoossa. Kuva: Emőke Dénes / Wikipedia
Nämä lajit saivat nimen David Attenborough’n mukaan
Kymmenkunta eläin- ja kasvilajia on nimetty legendaarisen luontodokumentaristin kunniaksi. Löydöt liittyvät tavalla tai toisella David Attenborough’hun ja hänen tutkimuksiinsa.
Attenboroughnculus tau: Lontoon Luonnonhistoriallinen museo kunnioitti Attenborough’n syntymäpäivää nimeämällä torstaina pienen ahmaspistiäisen dokumentaristin mukaan. Pistiäinen on museon kokoelmissa, mutta se tunnistettiin vasta hiljattain uudeksi lajiksi.
Attenborosaurus conybeari: Euroopassa varhaisella jurakaudella elänyt plesiosauruslaji. Attenboroughin oma suosikki hänen mukaansa nimetyistä lajeista.
Attenborough’n keltano (Hieracium attenboroughianum): Luonnonvarainen kukka, joka kasvaa Britanniassa ja Irlannissa. Löydettiin vuonna 2004, mutta kesti vuosia ennen kuin laji todettiin aiemmin tuntemattomaksi. Löytäjä nimesi kasvin hänet ekologian opintoihin innostaneen David Attenborough’n mukaan.
Euptychia attenboroughi -perhonen Amazonasista. Kuva: Wikimedia Commons
Euptychia attenboroughi: Harvinainen heinäperhoslaji Amazonin alueen trooppisista metsistä. Löytäjät nimesivät lajin Attenborough’n mukaan ”kiitokseksi miljoonien ihmisten silmien ja sydänten avaamisesta maailman luonnolle”.
Trigonopterus attenboroughi: Indonesialainen lentokyvytön kärsäkäs.
Electrotettix attenboroughi: 18–20 miljoonaa vuotta sitten elänyt kääpiöheinäsirkka, joita löytyy Dominikaanisesta tasavallasta kerätystä meripihkasta.
Nepenthes attenboroughii -kannukasvi. Kuva: Alastair Robinson / Wikipedia
Attenborough’n lihansyöjäkasvi (Nepenthes attenboroughii): Hyönteisiä syövä kannukasvi Filippiineiltä.
Zaglossus attenboroughi: Uudessa-Guinean ylänkömetsissä tavattava nokkasiili.
Ctenocheloides attenboroughi: Madagaskarin rannikolla esiintyvä aavekatkarapulaji.
Materpiscis attenboroughi: Australian luoteisosissa elänyt devonikautinen kala. Varhaisin tunnettu eliölaji, joka on synnyttänyt eläviä poikasia.
Blakea attenboroughii: Ainoastaan Ecuadorissa esiintyvä puulaji, jolla on kaunis valkoinen kukka.