Kaupungin julkiset taideteokset ovat meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöämme.
Ukri Merikannon Tietäjälintu-veistoksesta Kuninkaankadulla oli viety yläosa. Tapauksesta on tehty rikosilmoitus. Kuva: Kasper Säkkinen / Aamulehti
8.5. 17:30
Tampereen julkisia taideteoksia on viime vuosina tärvelty raskaalla tavalla. Keskiviikkona uutisoitiin tuoreimmasta tapauksesta, kun Ukri Merikannon Tietäjälintu-veistoksesta oli irrotettu ja viety veistoksen kaareva yläosa.
Maaliskuussa kerrottiin, että Nekalan entisen lastentalon pihalta oli kadonnut yksi kala Sisko Petäjän Leikkivät Kalat -pronssiveistoksesta.
Vuoden 2023 syksyllä tärveltiin Pispalanharjulla Lauri Viidan muistoksi pystytetty Pertti Mäkisen Betonimyllystä runon siivet -pronssiveistos. Samana yönä samat tekijät veivät Unto Hietasen Kalapoika-teoksen Viinikan Lampipuistosta.
Näiden tapausten lisäksi on Mannerheimin patsasta Leinolassa sotkettu useaan kertaan. Mannerheim on kuvattu siinä vuoden 1918 sotilasasussa, joten siihen kohdistuu poikkeuksellisen paljon ideologisia intohimoja ja menneisyyden painolastia.
Vastakkainen esimerkki on Keskustorin suihkukaivo. Vuonna 1883 valmistuneesta taideteoksesta on tullut osa urheilun kultajuhlien iloa ja kansaa yhdistäviä muistoja. Teos on kuitenkin kärsinyt vahinkoja juhlissa. Esimerkiksi vuonna 2019 jääkiekon MM-kultaa juhlittaessa suihkukaivosta katosi arvokas palanen.
Kaupungin julkiset taideteokset ovat meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöämme. Niiden tärvelemisessä on kyse paljon isommasta asiasta kuin vain teosten rahallisesta arvosta, vaikka sekin voi olla mittava.
Ironista kyllä, kun Viidan muistomerkin ja Kalapojan sekä Lappeenrannasta viedyn teoksen tapausta käsiteltiin oikeudessa, kävi ilmi, että tekijät ottivat niistä romumetallia myytäväksi. Rikoshyötyä tuli alle 500 euroa, tosin kaikkia palasia ei ehditty myydä. Tuomioksi tuli ehdotonta vankeutta ja maksettavaksi mittavat korvaukset.
Menetys tamperelaisille oli näiden teosten osalta korvaamaton. Viidan muistomerkin ennallistaminen olisi tullut niin kalliiksi, ettei sitä tehdä. Sen sijaan aikeena on hankkia uusi muistomerkki, ja asia on valmistelussa. Kalapojan paikalle Lampipuistoon löydettiin kaupungin kokoelmista toinen teos: Victor Janssonin Knock out.
Tampereen taideteosten turmelemisen täytyy loppua ja julkisten taideteosten arvo ymmärtää. Toivoa sopii, ettei julkinen keskustelu esimerkiksi prosenttitaiteesta aiheuta taiteen arvostuksen laskua. Julkisten taideteosten täytyy säilyä tuleville sukupolville, ja on tärkeää, että osaltamme myös kartutamme perintöä.
Monet keskeisten paikkojen vanhat taideteokset kaupunkilaisten on helppo tuntea omikseen. Mitä olisi Keskustori ilman suihkukaivoa, Hämeensilta ilman Kauppiasta, Eränkävijää, Suomen neitoa ja Veronkantajaa tai Pyynikin kirkkopuisto ilman Kevät-teoksen tanssivia lapsia?
Entä mitä olisi Satakunnankatu ilman vuonna 2025 kohonnutta teosta Valo, joka ei sammu?
Jälkimmäisen kysymyksen vastaus ei ole vielä ehkä yhtä ilmiselvä kuin ensimmäisen, mutta se voi hyvinkin muuttua. Parhaimmillaan myös uusista julkisista taideteoksista tulee vuosien myötä korvaamattoman arvokas osa kaupunkia ja sen tarinaa.