Eilen14:00
Suurten öljyntuottajamaiden järjestö Opec koki merkittävän takaiskun, kun Arabiemiraatit julkisti huhtikuussa eroavansa Opecin jäsenyydestä. Ero astui voimaan nopeasti, jo toukokuun alkaessa.
SEB:n raaka-aineiden pääanalyytikko Bjarne Schieldrop sanoo, että eropäätös on Arabiemiraattien kannalta helppo ymmärtää: maa haluaa eroon Opecin tiukoista öljyntuotannon rajoitteista.
Schieldropin mukaan Opecissa ja sen yhdessä liittolaismaidensa kanssa muodostamassa Opec+:ssa on kyse siitä, että tuotannon lisäksi on rajoitettu investointeja uuteen öljyntuotantoon. Tämä on pitänyt jäsenmaiden tuotantomäärät kurissa ja estänyt sen, että jäsenmaille syntyisi paljon tuotantorajoitusten vuoksi käyttämättä olevaa tuotantokapasiteettia – se kun lisäisi houkuttelevuutta Opec+:sta irtautumiselle.
”Arabiemiraatit on viime vuosina investoinut monia miljardeja dollareita uuteen kapasiteettiin. Ensi vuonna maan tuotantokapasiteetti on 5 miljoonaa öljybarrelia päivässä nykyisen 3,5 miljoonan sijaan. Eli jos maa olisi jäänyt Opec+:aan, olisi tuotantoa pitänyt rajoittaa ehkä 1,5 miljoonaa barrelia päivässä”, Schieldrop sanoo.
Norjalainen Schieldrop hahmottaa 1,5 miljoonan barrelin päivätuotantoa huomauttamalla, että se vastaa 70 prosenttia koko Norjan öljyntuotannosta. Norjassa tuotantoa on rakennettu vuosikymmeniä, ja se kattaa tuhansien kilometrien öljyputket sekä rannikkoa reunustavat öljynporauslautat merenalaisine järjestelmineen.
”Ketään ei ikinä voisi vakuuttaa siitä, että 70 prosenttia Norjan öljyntuotannosta pitäisi sulkea lopullisesti.”
”Kalteva pinta” uhkaa
Arabiemiraatit tarvitsee nyt öljyntuotantoonsa enemmän määrää kuin barrelikohtaista hintaa, Schieldrop sanoo. Hän arvioi, että sama houkutus voi purra muitakin Opec+:n jäseniä, mikä voisi johtaa jopa järjestön romuttumiseen. Kaksi maata on hänen mukaansa erityisen lähellä lähteä järjestöstä seuraavaksi.
”Arabiemiraatit on ollut jäsen vuodesta 1967, ja sen lähtö on hyvin huono enne Opec+:lle. Kazakstan on jo puolimatkassa ulos Opec+:sta. Venezuelalta Yhdysvallat on poistanut pakotteet, ja jos tuotantoa lisätään, Venezuela ei ole rajoittamassa tuotantoaan Opec+:n kiintiöihin.”
Jos Kazakstan ja Venezuela lähtevät, alkaisivat pienemmät jäsenmaat miettiä, kannattaako tuotantorajoitusten piiriin jäädä.
Kazakstanin hallitus on vakuuttanut Arabiemiraattien päätöksen jälkeen jatkavansa Opec+:n jäsenenä. Maalla on kuitenkin ollut vaikeuksia pitää kiinni tuotantokiintiöistä, mikä on johtunut ulkomaisessa omistuksessa olevista öljyntuottajista, kuten tuotantoa maassa laajentaneesta yhdysvaltalaisesta Chevronista.
LUE MYÖS21 öljymaan kartelli
Opec on 10 öljyntuottajamaan järjestö, joka sopii keskenään öljyn maakohtaisista tuotantomääristä. Tavoitteena on pitää maailmanmarkkinahinnat tietyillä tasoilla säätelemällä tuotantomäärää.
Opecin jäsenmaita on 10 sen jälkeen, kun Arabiemiraatit jätti järjestön toukokuussa: Algeria, Kongon tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Gabon, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Saudi-Arabia ja Venezuela.
Opec+ koostuu Opecista ja sen 11 liittolaismaasta, jotka ovat Azebaidzan, Bahrain, Brasilia, Brunei, Kazakstan, Malesia, Meksiko, Oman, Venäjä, Etelä-Sudan ja Sudan.
Opecin ydinjäsenet kattavat maailman öljyntuotannosta noin 30 prosenttia ja Opec+ noin 50 prosenttia.
Vaarana on, että Opec+:n tavoitteet voivat ensi vuonna vaatia vielä nykyistä suurempia rajoituksia, sillä Arabiemiraattien lisäksi merkittävää lisätuotantoa voi tulla Yhdysvaltojen liuskeöljystä. Jos Opec+ haluaa pitää markkinahinnat ennallaan, tämä markkinoille tuleva tuotanto pitäisi kompensoida omilla lisärajoituksilla.
Rajoituksia ovat perinteisesti kannattaneet Opecin johtava tuottajamaa Saudi-Arabia ja suurin liittolaismaa Venäjä, joiden budjetit on sidottu tiettyyn raakaöljyn vientihintaan. Pienille tuottajamaille rajoitusten aiheuttamat myynnin menetykset voivat painaa vaakakupissa enemmän.
”Tämä on Opec+:lle kalteva pinta”, Schieldrop sanoo.
Pidemmällä ajalla Schieldrop pitää Opec+:lle ongelmana teknologian kehitystä ja tuottavuuden nousua. Hän sanoo, että öljyn reaalihinta inflaatiolla korjattuna on laskenut pitkällä ajalla kymmeniä vuosia, sillä tuotanto on tehostunut. Toinen uhka teknologiasta tulee öljyä syrjäyttävistä teknologioista, kuten sähköautoista ja uusiutuvasta energiantuotannosta.