Urkujenrakentaja Martti Porthan kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen Turussa 24. huhtikuuta 2026. Hän oli 73-vuotias, syntynyt Tampereella 7. kesäkuuta 1952.
Porthan tunnettiin suomalaisen urkurakennuksen tinkimättömänä kehittäjänä ja uudistajana. Hänen elämäntyönsä keskiössä olivat historialliset esikuvat, rakenteellinen johdonmukaisuus ja soinnillinen eläväisyys.
Uteliaisuus ja tutkiva luonne ilmenivät jo varhain. Musiikin ympäröimä lapsuus Janakkalan Kiipulassa loi pohjan kiinnostukselle soittimien logiikkaa ja sointia kohtaan. Ihmisenä hänessä yhdistyivät tarkkuus, äly ja huumori. Hän paneutui työhönsä vakavuudella, mutta säilytti aina inhimillisen otteen.
Porthan perehtyi eurooppalaiseen urkuperinteeseen lukuisilla opintomatkoillaan. Hänen asiantuntemuksensa perustui eri koulukuntien syvälliseen hallintaan sekä tiiviiseen ajatustenvaihtoon kansainvälisten huippuasiantuntijoiden kanssa.
Porthanin oma rakennustuotanto on poikkeuksellinen sarja tyylillisesti hiottuja taidonnäytteitä. Janakkalan kirkon uruissa esikuvana olivat Arp Schnitger -urut, ja Kotkan kirkossa hän toteutti Gottfried Silbermann -ihanteet Freibergin tuomiokirkon esikuvan mukaan. Raahen kirkon soittimessa hän herätti eloon Friedrich Ladegastin saksalais-romanttisen perinteen, Pakilaan valmistuivat elsassilaista barokkia edustavat urut ja Paavalinkirkkoon italialaistyyliset kuoriurut. Vähäkyrön kirkossa hän kunnioitti Anders Thulén varhaisromanttista perintöä.
Kansainvälisesti huomattavia töitä olivat Pietarin Pyhän Marian kirkon ja Tukholman suomalaisen kirkon soittimet.
Porthanin rakentamilla kymmenillä soittimilla on ollut perustavanlaatuinen merkitys urkutaiteelle ja urkureiden koulutukselle. Hän valmisti lukuisia harjoitusurkuja oppilaitoksille. Hänen asiantuntemustaan hyödynnettiin Musiikkitalon Organo-salin toteutuksessa, ja hän vastasi Sibelius-Akatemian urkujen huollosta viime vuosiin saakka.
Porthan oli myös arvostettu restauroija, minkä osoituksena on Lapuan tuomiokirkon vaativa hanke. Hänen kädenjälkensä näkyy lukuisissa kohteissa, kuten Urjalan ja Savonlinnan kirkoissa. Viimeiseksi työksi jäivät Eurajoen kirkon urut, joissa yhdistyivät Silbermann- ja Ladegast -perinteet.
Isänä, puolisona ja ystävänä Martti oli lämmin ja rakastava. Hänen elämänsä suurimpiin iloihin kuuluivat kolme tyttärenlasta, joiden elämää hän seurasi suurella rakkaudella ja ylpeydellä.
Porthanin elämäntyö kuuluu erottamattomasti suomalaisen musiikin historiaan. Hänen soittimensa jäävät eläviksi monumenteiksi suomen urkutaiteessa.
Olli Porthan
Martti Porthanin veli ja urkumusiikin emeritusprofessori