Lue tiivistelmä
Helsingin uimastadionin kausi avattiin äitienpäivänä sunnuntaina. Ensimmäisenä altaaseen kirmasi espoolainen Markku Eklund.
Eklund oli jonottanut portilla edellisestä illasta saakka varmistaakseen paalupaikkansa.
Uimastadion on osalle helsinkiläisistä kesämökin korvike.
Markku Eklund, Jukka Teräsvirta ja Taina Paro olivat sunnuntaina ensimmäisinä jonossa Stadikan eli Helsingin uimastadionin maauimalan portilla. He odottivat uimakauden avaamista, joka tapahtuisi tasan kello yhdeksältä.
Sen jälkeen alkaisi perinteinen kilpajuoksu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä altaaseen.
Puoli yhdeksältä henkilökunta poisti vielä verkkoaitaan viime syksynä kiinnitettyjä kylttejä. Niissä luki: ”Uimastadionin kausi on päättynyt. Kiitos kaudesta. Tervetuloa uudelleen ensi kesänä”.
Varttia vailla paikalla oli jo viitisenkymmentä ihmistä. Lisää saapui kävellen, pyörillä ja skoottereilla.
Jonossa pelattiin herrasmiessäännöillä. Jokaisen paikka kuulemma tiedettiin ja jöötä pidettiin.
Helsingin uimastadionin portilla jonotettiin äitienpäivän aamuna uuden uimakauden alkamista. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Espoolainen Markku Eklund oli tullut portille jo edellisenä iltana kello 21. Se takasi hänelle paalupaikan.
Hän kertoi aloittaneensa uimastadionilla käynnit jo 15-vuotiaana. Nyt ikää on kertynyt 60 vuotta.
Eklund on ollut ensimmäisten joukossa odottamassa Stadikan kauden avausta.
Ammatiltaan Eklund on pellehyppääjä, taitelijanimeltään Verneri Vetelä. Hänelle on kunnia-asia ehtiä ensimmäisenä altaaseen. Stadikasta on tullut Eklundille kotiuimala, koska Tapiolassa ei ole nyt uimahallia.
”Kaikenlaista pitää hölmöillä. Ihmiset kysyvät aina, mitä järkeä tuossa on. Ei siinä olekaan mitään järkeä.”
Saitko yöllä nukutuksi?
”Joo. Minulla on makuupussi ja makuualusta.”
Aamulla portilla lauloi pajulintu. Yöllä Eklundia oli käynyt tervehtimässä kettu.
Onko edessä kilpajuoksu altaaseen?
”On se varmaan. Pakkohan se on juosta täysiä.”
Kilpajuoksussa miehillä on epäreilu etu: miesten pukuhuoneesta on lyhyempi matka altaaseen.
Altaan reunalla juokseminen on kielletty. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Toisena jonossa oli ensimmäinen helsinkiläinen eli Jukka Teräsvirta. Hän oli tullut portille puoli neljältä aamulla. Teräsvirtaa kakkossija jonossa tyydytti, koska hän arvasi Eklundin olevan jo jonossa ensimmäisenä.
Teräsvirta kertoi olleensa usein jonottamassa ”kärkikahinoissa”. Uimalan avaaminen on hänelle kevään kohokohtia.
”Ihan pikkulapsesta saakka olen käynyt täällä. Äiti toi minut, kun olin ihan pieni. Sitten käytiin kavereiden kanssa, ja nyt aikuisena.”
Markku Eklund (vas.) ja Jukka Teräsvirta olivat ensimmäisinä jonossa portilla. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Markku Eklund hymyili tyytyväisenä. Hän voitti kilpajuoksun veteen. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Markku Eklund juhli voittoaan pellehypyillä. Juoksukisa oli niin vauhdikas, että hän kadotti reppunsa pukuhuoneen ja suihkuhuoneen läpi juostessaan. Myös perässä juosseen kuvaajan Kimmo Taskisen housut kastuivat. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Jonon kolmas oli ensimmäinen nainen. Taina Paro oli tullut portille kello 5.35 kaverinsa Pia Rainikan kanssa.
”Meillä on täällä vakiporukka. Tämä on kesämökki meille, joilla ei ole kesämökkiä. Kutsumme tätä meidän kesäparatiisiksi. Käyn täällä joka päivä koko kauden”, Paro kertoi.
Tuttu porukka seuraa ja pohtii Stadikalla, ovatko kaikki edellisvuoden tutut paikalla, puuttuuko ehkä joku ja jos jotakuta ei näy, niin missähän hän on.
Mitä jos paikalle tulee joku uusi?
”Heti mietitään, kuka se on, onko se ollut ennen täällä ja että ei se varmaan käy koko kesää”, Paro nauroi.
”Seurataan ja pidetään huoli kaikista. Tästä tulee hyvä mieli. Tätä odottaa koko talven.”
Paro ja Rainikka sanoivat, että kauden avauksesta tulee jännä tunne. Olo on kuulemma kuin Viikin lehmillä, kun ne päästetään keväällä laitumelle.
Helsingin uimastadion on suosittu kesätyöpaikka. Hakijoita oli tänä kesänäkin valtavasti. Kesätyöntekijöiden ”kymppinä” on ollut vuosikausia vakiokävijöiden tuntema liikuntapaikanhoitaja Pate eli Patrick Lundqvist.
Patrick Lundqvist valvoo kesätyöntekijöitä uimastadionilla. ”Olen vähän kuin sellainen faijahahmo”, hän sanoo. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
”Tämä on sellainen iso perhe”, Lundqvist sanoi.
Lundqvist kertoi, että hän kävi Stadikalla pienenä poikana ukkinsa kanssa 1970-luvun alussa ja jatkoi käyntejä myöhemmin teininä. Hän sanoi, että hänen poikansa ovat oppineet uimaan Stadikalla ja hän käynyt tutuilla altailla lastenlapsiensa kanssa.
”Olen 1960-luvun lapsi. Minun vaimoni kävi Kumpulan maauimalassa, koska hän on Käpylän mimmejä. Itse olen Pohjois-Helsingistä ja asunut Munkassa. Meidän kaveriporukka kävi täällä.”
Aamulla portilla puhuttiin huolestuneena, että tämä olisi Lundqvistin viimeinen kesä. Lundqvist vastasi spekulaatioihin arvoituksellisella hymyllä.
”Katsotaan nyt.”
Uimastadionin radat täyttyivät nopeasti uimareista äitienpäivänä. Kuva: Kimmo Taskinen / HS