Kanadan pääministeri Mark Carney puhui tammikuussa viisaasti Maailman talousfoorumissa: nostalgia ole strategia kansainvälisen järjestelmän ja transatlanttisten suhteiden murroksen keskellä.
Toisaalta suhteita Yhdysvaltoihin hoidettaessa Eurooppa tai etenkään Suomi ei voi perustaa strategiaansa asioiden jatkuvaan kauhisteluun.
Atlantin takaa tulevat lausunnot ovat välillä hurjaa luettavaa, ja ne tuottavat eurooppalaisille aiheellista huolta. Euroopan poliittisiin päättäjiin kohdistuu kova paine vastata samalla mitalla, ja osa on kilpahuutoon lähtenytkin. Jotkut ovat ehkä saaneet siten nostetta vaaleissa.
Suomessa on valtioviisautta olla provosoitumatta. Päättäjillämme täytyy olla malttia asettaa kansallinen etu lyhyen aikavälin poliittisten voittojen edelle. Suomen kansallinen etu on pitää yllä hyviä suhteita Yhdysvaltoihin, vaikka emme ole kaikesta samaa mieltä.
Keskustelu Iranin sodasta ja Hormuzinsalmen avaamisesta on hyvä esimerkki. Eurooppalaiset eivät sotaa halunneet, eikä meiltä sen aloittamisesta kysytty. Silti olisi harkitsematonta julistaa, ettei Hormuzinsalmen avaaminen ole eurooppalaisten asia. Vapaa merenkulku on myös oma etumme.
Carneyn viesti oli, että Yhdysvaltojen johtama sääntöpohjainen maailmanjärjestys on murenemassa eikä entisten aikojen haikailu auta. Petteri Orpon (kok) hallitus on tuoreessa ajankohtaisselonteossaan todennut, että Yhdysvaltojen poliittinen muutos asettaa liittolaiset uuteen tilanteeseen. Transatlanttista suhdetta leimaavat ennakoimattomuus, nopeat muutokset ja koventunut retoriikka. Hallitus kuitenkin muistuttaa, että Yhdysvaltojen merkitys Suomelle säilyy.
Yhdysvallat on Suomelle jatkossakin keskeinen turvallisuuspoliittinen liittolainen. Se on maailman suurimpia markkina-alueita sekä innovaatioiden ja rahoituksen keskus. Maa on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita ja merkittävä ulkomaisten investointien lähde. Näin on tulleista ja muista kaupan esteistä huolimatta.
Kiinan nousu on ajanut Yhdysvallat panostamaan kriittisten teknologioiden kumppanuuksiin luotettujen maiden kanssa. Suomi kuuluu tähän luotettujen joukkoon.
Moni asia on muuttunut, osa pysyvästi. Yhdysvallat toimii aiempaa itsekkäämmin eikä halua kantaa liian suurta taakkaa Euroopan puolustuksesta, oli presidenttinä republikaani tai demokraatti.
Muutosta ei silti pidä ylitulkita. Yhdysvallat tarvitsee jatkossakin liittolaisia, ja Nato on sille yhä hyödyllinen työkalu. Eurooppalaisten ei itse kannata vauhdittaa muutoksia, joita emme toivo näkevämme.
Suomen kannattaa jatkaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa aina etujemme kohdatessa. Tämä koskee niin puolustusta, taloutta, teknologiaa kuin tutkimustakin. Näin olemme tehneet, oli kyse jäänmurtajista, tekoälystä, mineraaleista tai puolustustarvikkeista.
Eurooppalaisten ei itse kannata vauhdittaa muutoksia, joita emme toivo näkevämme.
Puolustuksessa Suomen tavoite on pitää Yhdysvallat sitoutuneena Eurooppaan. Teemme tiivistä yhteistyötä Natossa ja kahdenvälisesti.
Globaalissa kilpailussa Yhdysvallat tarvitsee myös suomalaista osaamista. Yrityksemme voivat päästä kiinni Yhdysvaltojen valtaviin markkinoihin ja kiinnostaviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Yhdysvaltojen hallinto investoi nyt satoja miljardeja dollareita strategisesti tärkeinä pitämiinsä teknologioihin ja tuotantoketjuihin. Suomen hyvä maine sekä erinomaiset poliittiset ja sotilaalliset yhteydet helpottavat markkinoille pääsyä.
Meidän on myös puolustettava omia arvojamme. Meidän on yritettävä vaikuttaa Yhdysvaltoihin, jos näkemyksemme tai arvomme törmäävät.
Viime kädessä meillä pitää olla myös valmius sanoa selvästi vastaan. Näin olemme tehneetkin Yhdysvaltojen Grönlanti-lausuntojen osalta tai Yhdysvaltojen Helsingin-suurlähetystön kritisoitua Suomen riippumatonta oikeuslaitosta.
Transatlanttisen suhteen muutos vaikuttaa vääjäämättömältä, mutta voimme itse vaikuttaa muutoksen nopeuteen ja syvyyteen. Tulevilla vaaleillakin on vaikutusta Yhdysvaltojen Eurooppa-suhteeseen.
Suomi on Yhdysvalloissa hyvissä kirjoissa, ja siellä meidän kannattaa kansallisen etumme vuoksi pysyä. Se on arvopohjaista realismia käytännössä.
Pasi Rajala on ulkoministeri Elina Valtosen (kok) ja puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) valtiosihteeri.
Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/