Kuka tahansa ei voi jäädä surusta sairauslomalle – Tässä tapauksessa se voi tulla kyseeseen

Surudiagnoosin saamiseen pitää olla painavat syyt.

Halauksella voi olla suuri merkitys surevalle. Kuvituskuva. Karoliina Sorjonen

• Suomessa vuonna 2028 käyttöön tulevan ICD-11-luokituksen perusteella lääkäri voi diagnosoida pitkittyneen suruhäiriön.
• Normaalia surua potevien ei kannata mennä hakemaan diagnoosia.
• Asiantuntijan mukaan toimintakyvyn pitää olla heikentynyt olennaisesti ja pitkäkestoisesti.

Voiko kuka tahansa jäädä surun takia lähitulevaisuudessa sairauslomalle?

Tämä kysymys voi juolahtaa mieleen, sillä Maailman terveysjärjestö WHO:n ICD-11-luokituksessa on yhtenä diagnoosina pitkittynyt suruhäiriö.

ICD-11:n mukaisia diagnooseja voi alkaa antaa Suomessa tällä tietoa 1. kesäkuuta 2028 alkaen. ICD-11 on käytännössä huomattavasti yksityiskohtaisempi tautiluokitusjärjestelmä kuin ICD-10, joka on ollut Suomessa käytössä 30 vuotta.

Normaali suru on kuitenkin varsin kaukana diagnoosin saamisesta, kertoo mielenterveyteen erikoistunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Jaana Suvisaari.

– Diagnoosi on varattu sellaiseen tilanteeseen, että toimintakyky on pitkäaikaisesti heikentynyt, eikä ihminen pääse siitä tilanteesta eroon. Diagnoosissa toimintakyvyn merkittävä ja pitkäaikainen heikentyminen liittyy suruun.

Suvisaaren mukaan Suomessa ei ole tutkimustietoa siitä, kuinka yleistä pitkittyneen suruhäiriön esiintyvyys on.

Surun eri tasoja

Surua on monenlaista sorttia. On täysin normaalia, että suru esimerkiksi puolison tai oman lapsen kuolemasta voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Jotkut voivat päästä surusta yli varsin nopeasti. Surun diagnosoimisessa avainkysymys on sen vaikutus muun muassa arkeen ja työhön.

– Kyse ei ole kaikesta surusta, vaan siitä, että ihminen ei pääse tilanteesta yli ja toimintakyky heikentyy. Elämään ei ikään kuin mahdu muuta kuin suru.

– Mitä tahansa surua ei olla diagnosoimassa, vaan juuri tällaista tilannetta, jossa toimintakyky on vielä kuuden kuukauden jälkeen merkittävästi heikentynyt, Suvisaari kertoo.

Pitkittyneessä suruhäiriössä toimintakyvyn heikkenemistä pitää olla vähintään puolen vuoden ajan.

– Yleensä ihmiset pystyvät läheisen kuoleman jälkeen puolen vuoden kuluessa jatkamaan arkea, jatkamaan ihmissuhteita, käymään töissä ja näin poispäin. Useimmat tietysti jo sitä ennen.

Suvisaari painottaa, että ihminen voi aivan hyvin kokea surua puolen vuoden jälkeenkin.

– Eihän suru ole sellainen prosessi, joka muutamassa kuukaudessa unohdettaisiin. Kun tärkeimpiä läheisiään menettää, niin ihminen suree sitä pitkään.

Ylitutkimista?

Keskustan kansanedustaja Markus Lohi kummasteli surun diagnosoimista Iltalehden haastattelussa aiemmin tällä viikolla. Lohen mukaan Suomen terveydenhuollossa on muutenkin ”ylitutkimista” ja ”ylimedikalisaatiota”.

Suvisaaren mukaan on hyvä asia, että ICD-11:n myötä ihmisille voidaan antaa entistä tarkempia diagnooseja. ICD-11:ssä oli yli 5 500 diagnoosia enemmän kuin ICD-10:ssä.

– Luulen, että tässä on ollut myös tarvetta erotella pitkittynyt suru muusta masennuksesta. Monella tavoin pitkittynyt suruhäiriö voi muistuttaa sitä, mitä masennuksesta seuraa. Mutta on haluttu erotella se, että laukaisijana on suru.

Suvisaari miettii myös, että tarkemmalla diagnosoinnilla pystytään mahdollistamaan aiempaa paremmin oikeanlainen hoito.

– Voi kuvitella, että tämän diagnoosin saava ihminen ei esimerkiksi pysty käymään töissä tai työkyky on heikentynyt.

– Siinä mielessä voi olla hyvin perusteltua, että tällainen diagnoosi mahdollistaa sen sanoittamisen, että laukaiseva tekijä on pohjimmiltaan vakava menetys, Suvisaari tuumaa.

Pitkittynyt suruhäiriö

• Tarkoittaa elämänkumppanin, vanhemman, lapsen tai muun läheisen kuoleman jälkeen ilmaantunutta alituista, läpitunkevaa ja toimintakykyä lamauttavaa surua, jota luonnehtivat jatkuva kaipaus ja uppoutuminen ajatuksiin vainajasta.
• Kansainvälisen meta-analyysin perusteella pitkittyneen suruhäiriön elämänaikainen esiintyvyys aikuisväestössä on noin 10 %.
• Riskiä sairastua pitkittyneeseen suruhäiriöön näyttää lisäävän erityisesti oman lapsen tai puolison kuolema tai läheisen yllättävä kuolema esimerkiksi itsemurhan, väkivallan tai onnettomuuden seurauksena.
• Pitkittyneessä suruhäiriössä ilmenee voimakasta ja pitkäkestoista tunneperäistä kipua, kuten syyllisyyttä, vihaa tai turtuneisuutta. Lisäksi siihen voi liittyä vaikeutta hyväksyä läheisen kuolema, kyvyttömyyttä kokea hyvää mieltä tai vaikeuksia osallistua esimerkiksi sosiaaliseen tai muuhun toimintaan.
• Myös päihteiden käyttö sekä itsetuhoiset ajatukset saattavat vahvistua.

Lähde: Duodecim