Viljo Markkanen asui Parkinmäen palvelutalossa yli kaksi vuotta ennen kuin kuoli helmikuussa 2026. Leski suree sitä, ettei tiedä vieläkään mitä viimeisinä päivinä tapahtui.
Nyt on kulunut melkein viikko siitä, kun reportaasini turkulaisesta Parkinmäen palvelutalosta julkaistiin.
Soluttauduin kevättalvella palvelutaloon hoitajaksi, sillä palvelutalosta oli tullut Ilta-Sanomiin hälyttäviä viestejä.
Lue lisää: Toimittaja meni töihin palvelutaloon – näki arjen, jota ei pysty unohtamaan
Yhdessä jutun kuvista näkyy takaapäin kuvattuna pyörätuolissa istuva mies. Pyörätuolin ympäriltä erottaa harmaan vyön, joka kertoo siitä, että asukas on kytketty tuoliin haaravyöllä.
Hän oli 91-vuotias Viljo. Muistan hänet rauhallisena herrana, joka tarvitsi paljon apua päivittäisissä toimissaan. Muistisairas Viljo kuoli samoihin aikoihin, kun olin Parkinmäessä. En kuitenkaan ollut itse työvuorossa silloin.
Alkuperäisessä jutussa emme kertoneet kenenkään asukkaan nimeä tai muitakaan tunnistetietoja, sillä halusimme varjella asukkaiden yksityisyyttä.
Nyt – omaisten luvalla – voimme kertoa Viljon tarinan.
Viljo tallentui kuvaan kun IS:n sairaanhoitajataustainen toimittaja soluttautui palvelutaloon hoitajaksi. Kuva: Salli Hakala / IS
Viljo muutti asumaan Parkinmäen palvelutaloon vuonna 2023, kertoo Viljon leski Anneli Markkanen.
Pariskunta ehti olla yhdessä puoli vuosisataa. He rakastuivat toisiinsa 1970-luvulla ollessaan samassa työpaikassa Helsingissä.
Pari asui Helsingissä aina vuoteen 2008 asti. Silloin he muuttivat Turkuun, sillä pariskunnan tyttäristä toinen oli juuri saanut lapsen.
– Lähdimme lastenhoitoavuksi, muistelee Anneli.
Ennen Parkinmäkeä Viljo oli ollut toisessa paikassa intervallihoidossa.
Mies pääsi aina viikoksi hoitopaikkaan, jotta omaishoitajana ollut vaimo sai levähtää. Paha takaisku oli, kun Viljo satutti itsensä hoitoviikon aikana. Hän putosi sängyltä ja löi päänsä sekä polvensa pahasti.
Silloin päätettiin, että Viljo tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa. Hänet siirrettiin päivän varoitusajalla Parkinmäkeen.
– Parin kuukauden päästä hänelle ehdotettiin hygieniahaalarin käyttöä. Myöhemmin Viljolle alettiin asettaa haaravyö pyörätuolissa istuessa ja sänkyjen laidat nostettiin ylös, ettei hän päässyt itse nousemaan.
Romahdus tapahtui äkkiä, sanoo leski. Vielä kotona ollessaan Viljo oli kyennyt liikkumaan itse rollaattorin kanssa ja hoitamaan muun muassa vessakäyntinsä itsenäisesti.
Viimeistään Parkinmäessä asiat muuttuivat ja Viljosta tuli käytännössä täysin toisten autettava.
Parkinmäen palvelutalon kokonaisuuteen kuuluu yhteensä neljä eri rakennusta. Asuntoja on yhteensä 131 ja niiden koot vaihtelevat 21 neliöstä 55 neliöön. Kuva: Jussi Vierimaa
Viljo Markkanen nautti erityisesti hiihtämisestä. Se oli pariskunnan yhteinen harrastus. Kuva: Anneli Markkasen kotialbumi
Dramaattinen muutos tapahtui vain muutamassa viikossa. Viljo ei päässyt ulkoilemaan tai liikkumaan riittävästi, sanoo leski.
Liikuntaa koko ikänsä harrastanut mies vietti viimeiset elinvuotensa pyörätuolissa. Miehestä tuli passiivinen ja poissaoleva.
– Tuntui, että veltostuminen tapahtui todella nopeasti.
Tämä vaikutti moniin muihinkin asioihin terveydessä. Vielä kotona ollessaan Viljo piti itse huolta hampaidenhoidosta, mutta palvelutalossa hampaat alkoivat tippua.
Lesken mukaan suunnitellut hammaslääkärikäynnit eivät toteutuneet, koska palvelutalo ei saanut järjestettyä kaikkia sovittuja kyytejä.
Eräänä päivänä, kun Anneli meni katsomaan miestään, tämä istui nukahtaneena pyörätuolissa, edessään lautasellinen kylmää keittoa. Lounasajasta oli kulunut kaksi tuntia.
– Hän ei syönyt, koska ruoka jätettiin vain hänen eteensä. Isoja lihapaloja ei pilkottu.
Anneli kertoo kysyneensä hoitajalta, eikö asiakkaiden ruokailua seurata. Ja eikö hampaitaan menettäneen miehen ruokaa hienonnettu, jotta syöminen olisi helpompaa?
– Vastaus oli, että tarvitsemme sairaanhoitajan luvan siihen, että saamme pienentää ruokapaloja.
Omaiset huomasivat, että Viljolle ilmestyi välillä mustelmia ja haavoja.
– Ilmeisesti hän oli kaatuillut, mutta kukaan ei ollut koskaan nähnyt tai kuullut mitään, vaimo kertoo.
Anneli Markkanen kuvasi miehensä kädessä olleen laajan mustelman. Kuva: Anneli Markkanen
Omaiset huomasivat, että Viljolle oli selvästi sattunut jotain. Käsivarressa oli myös haava. Kuva: Anneli Markkanen
Vanhusten valvomatta jättäminen on johtanut vakaviin tapaturmiin Parkinmäessä.
Erään asukkaan omainen teki sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon Valviraan (nykyisin LVV) kantelun tapaturmasta. Kantelun mukaan palvelutalossa asunutta vanhusta olisi pitänyt vahtia vessakäynneillä, mutta näin ei ollut tehty. Vanhus oli kaatunut ja saanut murtuman.
Parkinmäessä ollessani todistin itsekin, että eräs palvelutalon asukkaista oli kaatunut ja saanut pahoja mustelmia kasvoihinsa. Toinen asukas kertoi kaatuneensa kylpyhuoneen lattialle, mutta kukaan ei tullut auttamaan moneen tuntiin, vaikka asukas painoi hälytysranneketta.
Vuotava haava Viljon kädessä oli peitetty haavalapulla. Kuva: Anneli Markkanen
Palvelutalosta kerrottiin läheisille, että Viljo oli ollut väkivaltainen, kun tätä oli yritetty auttaa liikkumisessa.
– Viljo ei ollut koskaan eläessään aggressiivinen. Mutta kun kerran hoitaja ei osannut hyvin suomea, Viljo ei ymmärtänyt, mitä häneltä pyydetään. Hoitaja ei ymmärtänyt myöskään Viljoa.
– Sellaisessa tilanteessa muistisairas herkästi hätääntyy ja voi tarttua tiukemmin käsivarresta kiinni.
Parkinmäen palvelutalo on virallisesti kaksikielinen, mutta itsekin todistin siellä ollessani, etteivät monet työntekijöistä osanneet suomea tai ruotsia sujuvasti.
Leskeä surettaa se, että Viljo joutui viettämään pitkiä aikoja yksin palvelutalossa. Omaiset kävivät säännöllisesti tapaamassa häntä, jotta miehellä ei olisi ollut niin yksinäistä.
Työskennellessäni Parkinmäessä huomasin Annelin kuvaileman ilmiön: vanhukset olivat pitkiä aikoja omissa oloissaan.
Leski kokee, ettei hoitopaikassa kiinnitetty huomiota asukkaan yksilöllisiin tarpeisiin: mistä asioista asiakas pitää ja millaisesta aktiviteetista hän mahdollisesti pitäisi.
Se, ettei Viljon päivittäiseen tekemiseen kiinnitetty huomiota riittävästi, tuntuu Annelista vieläkin pahalta.
Lue lisää: Palvelutalosta paljastui pitkä lista puutteita – hyvinvointialue reagoi
Leski teki Viljon hoidon laadusta kantelun sekä Parkinmäen palvelutalolle että Lupa- ja valvontavirastoon (LVV). Hän kanteli muun muassa siitä, ettei Viljon hampaista, ruokailuista tai vuorokausirytmistä pidetty huolta.
Hän valitti myös siitä, ettei hoitoneuvotteluja järjestetty ja hoitajien kielitaito oli puutteellista.
LVV siirsi asian muistutuksena käsiteltäväksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle.
Ilta-Sanomat on nähnyt viraston vastauksen kanteluun. Siihen liitetyssä vastineessa Parkinmäen palvelutalon edustaja kertoo, että yksi hammaslääkärikäynneistä peruuntui, koska saattaja sairastui. Palvelutalo lupasi jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että saattaja on aina saatavilla.
Vastauksen mukaan Viljolle on tarjottu ruokaa joka aterialla.
– Asukas on enimmäkseen hyvällä ruokahalulla syönyt, vastauksessa lukee.
Tämä ei vaimon havaintojen mukaan pitänyt paikkaansa, sillä mies väsähti ruokailuissa, eikä häntä aina autettu syömään.
Peruuntuneen hoitopalaverin syyksi vastineessa mainittiin omaisen poissaolo ”runsaan lumitilanteen vuoksi”. Leski tyrmää väitteen.
– Hitto vie, minua ei ole mikään lumi haitannut!
– Nämä ovat vain muunneltua totuutta, hän sanoo.
Kielitaidon osalta palvelutalo vastaa, että hoitajien kielitaito on varmistettu työhaastattelussa.
– Jokaiselta hoitajalta edellytetään kirjaamista suomen kielellä ja sujuvaa puhekieltä.
Leskeä turhauttaa se, että hänen kokemansa mukaan palvelutalo ei tuntunut ottavan todellista vastuuta hoidon puutteista.
– Muistutus tehtiin, mutta johtaako se oikeasti mihinkään muutoksiin?
Samoihin aikoihin kun Viljo kuoli, Varsinais-Suomen hyvinvointialue teki valvontakäynnit Parkinmäkeen.
Valvontakäynneillä palvelutalossa todettiin niin monia epäkohtia, että Varha ilmoitti, ettei se sijoita uusia asiakkaita Parkinmäkeen. Epäkohtia löytyi työntekijöiden riittävyydestä, asiakkaiden ravitsemuksesta, ulkoilusta ja rajoitustoimenpiteistä.
Nyt palvelutalo on tämän osalta jatkovalvonnassa ja hyvinvointialue seuraa, saadaanko epäkohdat korjattua.
Palvelutalo sijaitsee keskeisellä paikalla Turussa Multavierunkadulla. Kuva: Jussi Vierimaa
Anneli näki Viljon viimeisen kerran maanantaina 23. helmikuuta. Silloin hän kävi tapaamasta miestään palvelutalossa.
– Olin iltapäivästä siellä pidemmän aikaa. Hän oli hereillä, selkeästi kohdisti katseensa minuun ja vaikutti tunnistavan minut.
Mikään ei kielinyt siitä, että vointi romahtaisi pian. Kaksi päivää myöhemmin, keskiviikkona 25. helmikuuta Parkinmäestä soitettiin: Viljo oli kuollut yöllä.
Leski toivoo, että viimeiset hetket olisivat menneet toisin.
– Kukaan ei kertonut, miten Viljo oli kuollut tai miten viimeiset päivät olivat menneet. Emme saaneet mitään tietoa, leski sanoo.
Kun omaiset menivät palvelutaloon hyvästelemään poisnukkuneen Viljon, näky oli murheellinen.
– Hän oli hämärässä huoneessa ja vain lakana oli vedetty päälle. Olen kuullut, että monissa paikoissa vainajan huoneeseen viedään kynttilöitä tai muuta. Tuolla ei ollut mitään. Se oli kylmä tilanne.
Viljo tuhkattiin hänen oman toiveensa mukaisesti. Uurnaa ei lasketa Turkuun vaan Helsinkiin, jossa pariskunta ehti elää neljäkymmentä vuotta.
– Laskemme tuhkat Malmin hautausmaan uurnalehtoon toukokuun lopussa.