Naisille opetettiin vuosia, että pieniin iloihin tuhlaaminen on huonoa rahankäyttöä. Nyt kun moni on oppinut läksynsä, säästäväisyys näyttäytyykin ongelmana, kirjoittaa tuottaja Marianne Rautanen.
Kuva: Päivi Ristell, Shutterstock
Olen miettinyt vuoden päivät, että olisi aika ostaa uusi sänky. Hankinta on kuitenkin venynyt, koska laadukkaat parisängyt petareineen maksavat hullun paljon.
Mutta rahaakin enemmän kyse on asenteesta. Pystyn elämään hiukan epämukavasti pitkään ennen kuin ärsyyntymisaste on niin korkea, että ostoajatus muuttuu maksuhalukkuudeksi.
Uuden ostaminen ei enää muutenkaan kiinnosta niin kuin ennen. Sen sijaan innostun aina kuin pieni lapsi, kun löydän kaappini perältä vaatteen, jonka voin ottaa pitkästä aikaa käyttöön.
Vuoden sisällä ylleni on päätynyt 25 vuotta vanha violetti mohairneule, Tallinnan Kaubamajasta muutama vuosi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ostetut farkut sekä puvunhousut, jotka hankin, kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani.
Olen huomannut, että kaltaisiani ostohimonsa kadottaneita naisia on muitakin.
Säästät tai syöt, aina voisit tehdä toisin.
Muistatteko, kun vielä kymmenisen vuotta sitten meitä naisia ojennettiin siitä, että emme säästä ja sijoita tarpeeksi?
Kerrottiin, miten lyhytnäköistä on kuluttaa johonkin latteen ja irtoripsiin. Meitä paimennettiin perustamaan osakesäästötilejä ja seuraamaan pörssikursseja.
Minäkin aloitin pienimuotoisen osakesäästämisen. Ensimmäiseksi ostin Stockmannia ja Tokmannia, koska ajattelin, että sehän on hauskasti hajautettu. Sittemmin jätin suoran osakesäästämisen ja siirryin sijoittamaan kerran kuussa indeksirahastoihin.
Me naiset olemme hyviä oppimaan. Ja nyt näyttää siltä, että opimme sijoittamisen vähän liiankin hyvin.
Maaliskuun lopussa kerrottiin, että kotitalouksien sijoitusvarallisuus nousi jälleen viime vuonna voimakkaasti, ja erityisen vahvaa on viimeisten vuosien aikana ollut naisten varallisuuden kasvu.
Samaan aikaan on uutisoitu, että Suomen talous ei lähde nousuun, koska kotimaan kulutus ei kasva – ja yksi iso syy siihen on, että perhanan naiset eivät kuluta entiseen malliin!
Vaikeaa on kuluttaa, kun takaraivoon on iskostettu ajatus, että erikoiskahvi on tuhlausta.
Tässä kohtaa vedin uutisen äärellä henkeä: säästät tai syöt, aina voisit tehdä toisin.
Samalla mietin, että oli kyllä typerää opettaa säästämään juuri lattesta ja irtoripsistä – asioista, joihin erityisesti naiset kuluttavat.
Mikä olisi harmittomampaa ja samalla pienyrittäjyyttä ja kansantaloutta tukevampaa kuluttamista kuin ostaa erikoiskahvi tai käyttää kauneuspalveluita? Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla olisi niihin kohtuudella varaakin.
Mutta vaikeaa on kuluttaa, kun takaraivoon on iskostettu ajatus, että erikoiskahvi on tuhlausta.
Uuden sängyn ostaminenkin tuntuu vähän arveluttavalta. Onko sekin tuhlausta? Vai pitäisikö päinvastoin ajatella, että olen tämän ajan mallikansalainen vain jos kulutan?
Entä jos saisinkin ihan itse valita, säästänkö vai kulutanko ilman että siitä tehdään kunnon kansalaisen moraalitesti? Päätän ostaa sen sängyn. Ennen pitkää, omassa aikataulussani.
Mutta ensin vähän säästän.