Euroviisut | Uutta fiaskoa pelkäävät viisujärjestäjät lähettävät ristiriitaista sanomaa kotikatsomoissa äänestäville.
Pete Parkkonen ja Linda Lampenius esiintyvät turkoosilla matolla Wienin raatihuoneella. Kuva: Juha Salminen / HS
Lue tiivistelmä
Euroviisujen yleisöäänestys on noussut kohun keskiöön, sillä pieni joukko niin sanottuja superäänestäjiä voi vaikuttaa tulokseen suhteettomasti.
The New York Times selvitti, että vuoden 2025 kilpailussa Israelin voitto Espanjan yleisöäänissä olisi teoriassa vaatinut vain noin 482 äänestäjää, jotka käyttivät kaikki 20 ääntään.
Euroviisujen johtaja Martin Green lähetti Israelin yleisradioyhtiö Kanille virallisen varoituksen, koska Israelin edustaja Noam Bettan kehotti videoilla katsojia antamaan kaikki äänensä Israelille.
Tänä vuonna äänten enimmäismäärä on puolitettu kymmeneen, mutta järjestelmän haavoittuvuus ei poistu.
Euroviisujen yleisöäänestys on noussut jälleen puheenaiheeksi tämän vuoden viisuviikon alla.
The New York Times selvitti, miten Euroviisujen nykyinen äänestysjärjestelmä voi antaa suhteettoman suuren vaikutusvallan pienelle, mutta järjestelmällisesti toimivalle äänestäjäjoukolle. Selvitys tarkastelee vuoden 2025 kilpailua.
Keskustelu on ajankohtainen myös siksi, että Euroviisujen järjestäjät ovat antaneet Israelin yleisradioyhtiölle Kanille virallisen varoituksen. Syynä olivat sosiaalisessa mediassa levinneet videot, joissa Israelin tämänvuotinen edustaja Noam Bettan kehotti katsojia käyttämään kaikki sallitut äänensä Israelin kappaleen hyväksi.
Videoita julkaistiin useilla kielillä. Niissä katsojia kehotettiin antamaan kaikki kymmenen ääntään Israelille.
Kun järjestäjät saivat videoista tiedon, Israelin valtuuskuntaa pyydettiin poistamaan ne. Euroviisujen johtaja Martin Green lähetti Kanille virallisen varoituksen sääntöjen vastaisesta markkinoinnista. Kanin mukaan videot olivat Bettanin oma aloite, eikä niihin liittynyt kiellettyä ulkopuolista rahoitusta.
Ebulle video on tietenkin kiusallinen. Vuonna 2025 Israelin taakse rakentui laaja kampanja, jonka osia on kuvattu hallitusvetoisiksi. Israelin valtiollisen mainosviraston kerrotaan ostaneen mainoksia, joissa katsojia kehotettiin äänestämään Israelia kaksikymmentä kertaa. Israel-myönteiset järjestöt levittivät samansuuntaisia viestejä.
Silloisten sääntöjen mukaan kampanjointi ei välttämättä ollut kiellettyä, mutta se herätti kysymyksen siitä, voiko järjestelmää käyttää hyväksi.
Varsinaisessa kilpailussa Israel sai yleisöäänissä paljon ennakoitua paremman tuloksen. Niistä saattoi vastata yllättävän pieni joukko äänestäjiä.
Israelin edustaja Noam Bettan esittäytyi yleisölle Wienissä. Kuva: Juha Salminen / HS
The New York Times havainnollisti ilmiötä Espanjan äänestysluvuilla. Lehden mukaan Israel sai Espanjan vuoden 2025 finaalissa 33,34 prosenttia yleisöäänistä eli noin 47 570 ääntä. Toiseksi Espanjan yleisöäänissä tullut Ukraina sai 6,74 prosenttia eli noin 9 620 ääntä.
Ero näyttää murskaavalta, mutta yleisöäänien määrä ei kerro suoraan äänestäjien määrää. Vuonna 2025 yhdellä maksutavalla sai antaa enintään 20 ääntä. Jos jokainen ääni olisi tullut eri ihmiseltä, Israelin tulos olisi edellyttänyt kymmeniä tuhansia äänestäjiä. Jos taas kaikki äänet olisi keskitetty enimmäismäärää käyttäen, sama 47 570 äänen potti olisi voinut syntyä noin 2 379 maksimiäänestäjältä.
Israel ei kuitenkaan olisi tarvinnut koko tuota äänimäärää voittaakseen Espanjan yleisöäänestyksen. Sen piti vain päihittää Ukraina. Teoriassa siihen olisi riittänyt noin 482 äänestäjää, jos jokainen olisi käyttänyt kaikki 20 ääntään Israeliin.
Kyse on toki laskennallisesta mallista. Se ei kerro, kuinka moni äänestäjä todella käytti kaikki äänensä Israeliin, eikä siinä huomioida muiden maiden tai kilpailijoiden mahdollisia superäänestäjiä. Laskelma kuitenkin osoittaa, miksi äänestyskatolla on merkitystä.
Yhtä maata vastaan äänestäminen on vaikeampaa kuin yhden maan puolesta äänestäminen.
Kiistan jälkeen tämän vuoden Euroviisuissa enimmäismäärä on puolitettu kymmeneen ääneen. Ilmiö ei silti katoa. Jos The New York Timesin Espanja-esimerkki lasketaan uudelleen kymmenen äänen säännöllä, Israel olisi teoriassa tarvinnut Espanjan yleisöäänestyksen voittoon vain 963 äänestäjää, mikäli jokainen olisi käyttänyt kaikki 10 ääntään Israeliin.
Vaikutusta tehostaa se, että Euroviisuissa ei voi antaa miinusääniä. Siksi yhtä maata vastaan äänestäminen on vaikeampaa kuin yhden maan puolesta äänestäminen. Vastustus hajaantuu helposti useiden kilpailijoiden kesken, kun taas kannattajat voivat keskittää äänensä yhdelle kappaleelle.
EBU näyttää maalanneen itsensä pienenevään nurkkaan sallittuaan Israelin osallistumisen laajasta vastustuksesta huolimatta.
Epäluuloa lisää niukka tiedotuslinja. Järjestäjät ovat vakuuttaneet, ettei vuoden 2025 äänestyksessä havaittu epäselvyyksiä. mutta täydellisiä maakohtaisia raakaäänimääriä ei ole julkaistu. The New York Timesin mukaan myös ulkopuolinen selvitys loistaa poissa-olollaan.
Myös Israelin edustajan nyt saama nuhtelu nostaa esiin erikoisen ristiriidan. Euroviisut kannustavat yleisöä äänestämään mahdollisimman paljon, mutta uudet säännöt rajaavat sitä, millä tavoin ääniä saa kerätä.
”Koordinoitu” tai ”suhteeton” kampanja ovat aika utuisia termejä, kun kehotuspyyntöjä syynätään. Saa nähdä, miten muiden maiden edustajat kieltomääräykseen suhtautuvat.
Ja miten sekaisin on äänestäjä kotisohvallaan.