Käykö ovi kohta Keir Starmerille? Britannian pääministeri taistelee paikastaan heikon suosion ja puolueen sisäisen tyytymättömyyden keskellä. Kuva: Hannah McKay
Lue tiivistelmä
Britannian pääministeri Keir Starmerin syrjäyttäminen on erittäin vaikeaa työväenpuolueen sääntöjen vuoksi.
Haastajan tulisi saada ensin taakseen vähintään 81 kansanedustajaa, eikä kukaan ole toistaiseksi saanut tarvittavaa tukea.
Vaihtoehtoisesti ministerien joukkoero tai kulissien painostus voisi pakottaa Starmerin väistymään.
Britannian pääministeri Keir Starmer päätyi taistelemaan paikastaan, kun hänen työväenpuolueensa otti rökäletappion Britannian paikallisvaaleissa viime torstaina.
Jo aiemmin hallinnon skandaalit ja väitetty haluttomuus tehdä vaikeita päätöksiä olivat syösseet Starmerin kansansuosion alamaihin.
Pääministeriä on kuitenkin erittäin vaikea syöstä vallasta, etenkin kun hän tulee Britannian työväenpuolueesta.
Vaihtoehtoja on käytännössä vain kaksi: Starmer eroaa itse, tai puolue järjestää sisäisen kilpailun johtopaikasta.
Jälkimmäinen prosessi on kankea ja altistaisi puolueen suurelle negatiiviselle julkisuudelle.
Starmer on ilmoittanut, että hän vetää tehtävässään kymmenen vuoden projektia, eikä aio väistyä. Hänellä on teoriassa aikaa kääntää puolueen ja maan suunta seuraaviin parlamenttivaaleihin asti.
Ne pitää järjestää viimeistään elokuussa 2029. Työväenpuolueessa tuskin edes harkitaan vaalien aikaistamista, koska tällä hetkellä suosittu populistinen reformipuolue pääsisi todennäköisesti niissä valtaan.
Näin Starmerin aika voi päättyä:
81 kansanedustajan kapina
Työväenpuolueen eli Labourin sääntökirja tekee johtajan erottamisesta erittäin vaikeaa.
Ensin jonkun puolueen kansanedustajan pitää haastaa Starmer. Sitten haastajan pitää saada taakseen viidennes puolueen kansanedustajista, mikä tarkoittaa tällä hetkellä 81 edustajaa. Lisäksi haasteen pitää saada tukea puolueen taustavoimilta.
Kukaan ei toistaiseksi ole ilmoittautunut Starmerin kaatajaehdokkaaksi, vaikka kansanedustaja Catherine West on sellaista vaatinut ja sanonut tarvittaessa haastavansa itse pääministerin.
Westillä ei tiettävästi ole tarvittavaa 81 kansanedustajan tukea.
Larry-kissa käyskenteli maanantaina Britannian pääministerin virka-asunnon ovella. Toisaalla pääministeri Keir Starmer piti puhetta ja yritti innostaa puoluettaan eteenpäin. Kuva: Toby Melville
Starmer olisi automaattisesti haastajan vastaehdokkaana puolueväen äänestyksessä, jonka ajankohta päätettäisiin erikseen.
Työväenpuolueen käytäntö eroaa maata aiemmin pitkään hallinneen konservatiivipuolueen käytännöstä, jossa kuka tahansa kansanedustaja voi nimettömänä ilmaista epäluottamuksen johtajaa vastaan ja käynnistää prosessin.
Labourin menetelmässä haastajan kaikkine tukijoineen olisi kohdattava Starmer silmästä silmään alusta alkaen.
Starmer voisi edelleen säilyttää paikkansa voittamalla haastajan puolueen äänestyksessä.
Starmer painostetaan eroamaan
Vaikka Starmer takertuu paikkaansa, työväenpuolueen jäsenet voivat yrittää painostaa häntä eroamaan muilla tavoilla.
Voimakkain keino oli esimerkiksi ministerien joukkoero, jollainen teki konservatiivipääministeri Boris Johnsonin jatkon käytännössä mahdottomaksi vuonna 2020.
Kun Skotlannin työväenpuolueen johtaja Anas Sarwar vaati Starmerin vaihtamista aiemmin tänä vuonna, pääministerin liittolaisten kerrotaan Guardianin mukaan varmistaneen jokaiselta ministeriltä erikseen, että he tukevat Starmeria. Vasta sen jälkeen Starmer vastasi vaatimukseen.
Jeremy Corbyn johti Labouria 2015-2020 ja sivuutti toistuvasti erovaatimukset. Kuva: HENRY NICHOLLS
Starmeria voitaisiin yrittää suostutella vallanvaihdokseen vetoomuksilla kulisseissa. Sisäinen paine pakotti esimerkiksi Labourin pitkäaikaisen pääministerin Tony Blairin jättämään tehtävänsä vuonna 2007.
Vastakkainen esimerkki löytyy myös työväenpuolueesta.
Puoluejohdossa vuosina 2015-2020 ollut vasemmistosiiven edustaja Jeremy Corbyn kieltäytyi sitkeästi erovaatimuksista. Kun hänen varjokabinettinsa jäsenet erosivat, Corbyn vain nimitti uudet. Corbyn ilmoitti erostaan vasta suuren vaalitappion jälkeen 2020.