Sandra irtisanoutui työstään Suomessa ja muutti kaukaiselle saarelle tropiikkiin. Nyt hän tekee vastuullista työtä, jossa ollaan luonnon armoilla.
11.5. 20:00
Aamuseitsemän aikaan Sandra Pesonen, 37, ottaa työkalupakistaan nippusiteet, sakset ja hammasharjan. Hän vetää ylleen sukellusvarusteet ja hyppää veteen.
Koralliriutta sijaitsee muutaman metrin syvyydessä, Raja Ampatin saaristossa Indonesiassa. Parituntisella sukellusreissulla Sandra putsaa koralleja merilevistä tai tarkistaa, että vasta istutetut uudet korallit ovat lähteneet kasvamaan kunnolla.
Vielä muutamia vuosia sitten Sandra teki 12-tuntisia työpäiviä laastaritehtaalla Mikkelissä, eikä ollut koskaan edes sukeltanut.
– Elämä oli silloin pelkkää lomien odottamista ja arjesta pakenemista, Sandra kertoo.
Ulos oravanpyörästä
Sandralla oli nuorempana kova kaipuu ulkomaille. Silloin tanssiharrastus vei häntä perheineen ympäri maailmaa.
Sandra oli 28, kun hän matkusti ensimmäisen kerran Raja Ampatille lomalle vuonna 2017. Länsi-Papualla sijaitseva saariryhmä on suosittu sukelluskohde.
Elämä oli laskujen maksamista ja selviytymistä – suorittamista.
Paikka, sen henkeäsalpaavat maisemat ja aitous tuntuivat heti hämmästyttävän paljon kodilta. Lähtiessään Sandra heitti resortin omistajalle puolivitsillä ajatuksen saarelle muutosta.
– Sanoin, että jos ikinä tarvitsette apua, laittakaa viestiä.
Jo seuraavana vuonna Sandra otti töistään palkatonta vapaata ja palasi Raja Ampatille.
Parin kuukauden työkokeiluksi tarkoitettu pesti venähti, kun Sandra emännöi saarelle lomailemaan tulleita turisteja.
Länsi-Papuan maisemat ja autenttinen tunnelma tekivät Sandraan heti lähtemättömän vaikutuksen. Kuva: Haastateltavan albumi
Koronapandemian puhjettua keväällä 2020 saari hiljeni matkailijoista. Työtehtävistä vapautuneella ajalla Sandra alkoi opetella sukeltamista.
Ilmeni, että saaren kupeessa sijaitseva koralliriutta taisteli hengestään. Yhdessä paikallisten sukeltajien kanssa Sandra alkoi selvittää, olisiko koralleja mahdollista elvyttää.
Kun matkustusrajoitukset kesällä 2020 jälleen hellittivät, Sandra palasi takaisin Suomeen. Nopeasti kävi selväksi, ettei paluu kolmivuorotyöhön tehtaalle ollut häntä varten.
Sandra oli kerryttänyt säästöjä, minkä turvin hän irtisanoutui työstään. Hän erosi silloisesta miesystävästään ja jätti asuntonsa ja tavaransa äidilleen.
– Mietin, että mitä hemmettiä täällä teen. Elämä oli laskujen maksamista ja selviytymistä – suorittamista.
Heitänkö kaiken hukkaan?
Saarelle palattuaan Sandra huomasi, että korallien ennallistamiskokeilu oli tuottanut tulosta: riutta oli alkanut elpyä.
Hän päätti kouluttautua korallien ennallistamiseen. Muutaman kuukauden kurssin jälkeen Sandra teki vapaaehtoistyötä koralliprojekteissa syventääkseen osaamistaan.
Yksi myrsky tai poikkeuksellisen lämmin kausi voi tuhota kuukausien työn.
Aluksi valtavaan ja vastuulliseen projektiin ryhtyminen pelotti. Arvaamaton meri ja ilmastonmuutos tekivät onnistumisesta epävarmaa.
Oli hetkiä, kun Sandra mietti, heittäisikö hän maailman toisella puolella elämästään vuosia hukkaan.
– Yksi myrsky tai poikkeuksellisen lämmin kausi voi tuhota kuukausien työn.
Nykyisin Sandra vetää aiheesta kursseja niin matkailijoille kuin paikallisillekin, jotta koralliriutat säilyisivät vielä tulevillekin sukupolville.
– Huomasin, että vitsi miten rakastan opettamista.
Sukelluspäivinä Sandra pyrkii lopettamaan työt puolen päivän aikaan, sillä sukeltaminen on fyysisesti melko raskasta. Mereen asennetaan korallikehikoita, johon lähiriutoilta kerätyt elävät korallinpalat istutetaan uudelleen. Sieltä ne siirretään myöhemmin takaisin vaurioituneille riutoille.
Ennen Indonesiaan muuttoa Sandra ei ollut ikinä sukeltanut. Kuva: Haastateltavan albumi
Simppeliä saarielämää
Arki saarella on kiireetöntä, Sandra kuvailee. Matka sinne taittuu ensin lentäen Balilta, sitten kahdella eri venekyydillä.
Alkuun paikallisten leppoisa elämänasenne vaati totuttelua, samoin kuin äärimmäisen kostea ilmanlaatu ja jatkuvat sähkökatkot, jotka ovat saarella pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
– Suomessa on tottunut siihen, että aikatauluista pidetään kiinni, mutta täällä suunnitelmat saattavat muuttua lennosta. Jos jokin ei onnistu, sanotaan, että katsotaan sitten huomenna uudestaan.
Sandra asuu saarelle rakentamassaan olkikattoisessa bambumajassa, josta avautuu näkymä merelle. Asuminen ja syöminen on resortilla ilmaista.
On ollut merkityksellistä huomata, kuinka paljon suojelemisella on väliä.
Ilmastointi ja toimiva nettiyhteys ovat harvinaista herkkua. Lämpöasteet kipuavat yleensä 30 asteen tuntumaan.
Askeettisista olosuhteista huolimatta Sandra ei ole katunut lähtöpäätöstään kertaakaan, päin vastoin.
– Elämä on simppeliä, ja täällä pärjää hyvin pienellä.
Erityisen merkitykselliseksi Sandra kokee työssään sen, että oman kädenjäljen näkee heti. Vaikka maailmantilanne sotineen ja ilmastokatastrofeineen näyttää välillä lohduttomalta, se on saanut Sandran pikemminkin toimimaan kuin lamaantumaan.
– On ollut merkityksellistä huomata, kuinka paljon suojelemisella on väliä. Alueilla, jotka olivat aiemmin vaurioituneita tai lähes kuolleita, alkaa näkyä taas elämää. Pienetkin elpymisen merkit tuntuvat isoilta saavutuksilta.
Sandra asuu noin 30 neliön bambumökissä. Kuva: Haastateltavan albumi
Paratiisin hinta
Matkalle on mahtunut myös monia epäonnistumisia, Sandra painottaa – eikä elämä tropiikissakaan ole aina ruusuilla tanssimista.
Indonesia on maana Sandran mukaan hyvin korruptoitunut. Esimerkiksi lääkäriasemalla länsimaalaisilta saatetaan veloittaa useita satasia ylimääräistä.
Yksi asia, josta Sandra on joutunut luopumaan, on turvallisuudentunne ja luottamus yhteiskuntaan.
Kerran Sandra törmäsi tilanteeseen, jossa poliisit olivat kaapanneet huoltoaseman ja myivät bensaa kalliimmalla eteenpäin.
– Kaikki toimii, kunhan on varaa maksaa — olipa sitten paikallinen tai ulkomaalainen.
Kaipaan välillä pysyvyyttä.
Indonesian-vuosiensa aikana Sandra asui hetken aikaa myös Balilla, jossa hän tapasi nykyisen kumppaninsa. Pariskunta on vuokrannut Balilta myös kakkoskodin, sillä Sandra kaipaa tasaisin väliajoin ihmisvilinää.
– Pyrimme käymään siellä säännöllisesti, ettemme aivan mökkihöperöidy.
Suomesta Sandra kaipaa toisinaan myös yhteisöllisyyttä. Ystävyyssuhteiden muodostaminen on ollut ulkomailla vaikeaa, sillä etenkin Balilla asuessa porukka ympärillä vaihtui jatkuvasti.
– Ihmiset kyllästyvät, ja tulevat ja menevät nopeasti. Kaipaan välillä pysyvyyttä.
Sandra sanoo elävänsä päivä kerrallaan. Tulevaisuudessa hän voisi kuvitella asuvansa esimerkiksi jossain päin Eurooppaa. Suomeen paluusta hän ei kuitenkaan haaveile.
– Uskon, että tämä paikka tulee aina olemaan kotini, mutta jonkin toisen paikan rinnalla.