Helsingin Sanomissa käsiteltiin (Pääkirjoitus 4.5., Vieraskynä 4.5.) tärkeää kysymystä vihreän siirtymän kestävyydestä ja yritysten menestyksestä. Pääkirjoituksen otsikko ”Vihreä vetää yrityksiä parempaan” tiivistää olennaisen: siirtymä kohti kestäviä toimintamalleja ei ole vain ympäristöteko, vaan myös taloudellinen välttämättömyys.
Vieraskynä nosti ansiokkaasti esiin usein sivuun jäävän näkökulman: kyse ei ole vain energialähteiden vaihtamisesta, vaan myös energian ja materiaalien käytön määrästä. Vaikka teolliset prosessit uudistetaan fossiilivapaaksi ja liikenne sähköistyy, luontokato jatkuu, jos luonnonvarojen ylikulutus jatkuu ennallaan. Tämä on kestävyyssiirtymän ydinhaaste.
Vieraskynän analyysiä voisi kuitenkin täydentää konkreettisilla ratkaisuilla. Yksi keskeinen keino on ”aiheuttaja maksaa” -periaatteen määrätietoinen soveltaminen luontohaittoihin. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi luontohaittamaksuja, jotka ohjaisivat yrityksiä vähentämään luonnonvarojen käyttöä. Samoin kuin EU:n päästökauppa on asettanut hinnan ilmastopäästöille, myös luonnonvarojen käytölle on määriteltävä hinta.
Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES korosti Business and biodiversity -raportissaan, että nykyiset kannustimet usein ohjaavat yrityksiä luontohaittaa aiheuttavaan toimintaan. Luontohaittojen hinnoittelu korjaisi tämän vinouman ja loisi markkinat, joissa kestävät ratkaisut menestyvät.
Kokemusta toimivista ohjauskeinoista on jo. Hiilen hinnoittelu on muokannut Suomen sähköjärjestelmää pois fossiilisista kohti puhtaampaa tuotantoa. Samalla sähkö on pysynyt Euroopan edullisimpien joukossa.
Kestävyyssiirtymä saa nyt lisää painoarvoa myös rahoitusmarkkinoilta. Euroopan keskuspankki on korostanut yhä vahvemmin kestävyyssiirtymän merkitystä. Mitä paremmin yritykset ennakoivat tämän muutoksen – ja mitä johdonmukaisempia kansalliset ohjauskeinot ovat – sitä vahvemmassa asemassa suomalaiset yritykset ovat kilpailussa.
Kestävyyssiirtymä merkitsee väistämättä myös muutosta: osa nykyisistä, ylikulutukseen nojaavista liiketoimintamalleista joutuu väistymään. Tämä synnyttää eturistiriitoja ja vaatii oikeudenmukaisen siirtymän työntekijöille, yrittäjille ja kotitalouksille. Ylikulutuksen jatkaminen ei ole vaihtoehto, jos hyvinvoinnin edellytykset halutaan turvata.
Luonnonvarojen ylikulutuksen purkaminen on suuri mutta mahdollinen muutos. Se edellyttää johdonmukaista politiikkaa: tehokkaita ohjauskeinoja sekä ympäristölle haitallisten tukien purkamista. Samalla syntyy myös julkistaloudellista liikkumavaraa. Velkajarrua tavoittelevan tulevan hallituksen kannattaisi huomata, että haittamaksut ovat tuplasti fiksuja: ne tuovat tuloja samalla kun ne vähentävät ekologista velkaa.
Elina Erkkilä
suojelujohtaja
Jussi Nikula
suojelun neuvonantaja
WWF Suomi
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.