Historia

Toukokuun 12. päivänä vuonna 1906 tuli kuluneeksi sata vuotta Suomen kansallisfilosofi J. V. Snellmanin (1806–1881) syntymästä.

Tuo päivä 120 vuotta sitten on eräs merkittävimmistä yksittäisistä suomen kieleen ja kulttuuriin vaikuttaneista päivistä. Eräs kauaskantoinen tempaus päätettiin pitää juuri Snellmanin juhlapäivänä, sillä Snellman oli tärkeimpiä suomen kieleen ja suomalaisuuteen vaikuttaneita henkilöitä.

Snellmanin päivää on vietetty suomalaisuuden päivänä jo 1800-luvulta alkaen. Virallinen liputuspäivä siitä tuli 1950-luvulla.

Toukokuussa 1906 fennomaanit eli suomalaismieliset tekivät tempauksen, joka näkyy suomalaisessa nimistössä tänäkin päivänä.

Fennomaanit korostivat suomalaisuutta hallinnon ja eliitin kielenä pidetyn ruotsin yli. Myös selvä raja emämaa Venäjään ja venäjän kieleen pidettiin. Fennomaanien joukossa oli paljon myös kansallisuusaatteesta innostuneita ruotsinkielisiä, käytännössä johtavat fennomaanit olivat pitkään ruotsinkielisiä.

Suomalaisuusaktivistit, etenkin kirjailija Johannes Linnankosken johdolla, kehottivat suomalaisia vaihtamaan ruotsalais- tai muuten vierasperäiset sukunimensä suomenkielisiksi. Uudet nimet julkistettaisiin 12. toukokuuta 1906. Tempaus tunnetaan muun muassa nimellä suurnimenmuutto.

Näin toimi peräti 24 800 Suomen suuriruhtinaskunnan asukasta. Virallinen Lehti julkaisi kaikki nämä nimet mainittuna päivänä. Samana päivänä perustettiin myös Suomalaisuuden liitto.

Vuosien 1906 ja 1907 aikana noin 70 000 suomalaista suomensi sukunimensä, jotkut samalla myös etunimensä. Uudemman kerran suomalaistamistempaus toteutettiin 1935.

Monista suomennetuista nimistä tuli kaksiosaisia. Tunnetuin esimerkki tällaisesta nimestä on jo vuonna 1887 Hellsténistä suomennettu Paasikivi, jonka otti luonnollisesti diplomaatti, poliitikko ja myöhempi tasavallan presidentti J. K. Paasikivi.

Jotkin nimet suomennettiin sen mukaan, että ne kuulostaisivat jokseenkin samalta kuin alkuperäinen nimi. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Äyräpää, alun perin Europaeus. Genetzistä tuli Jännes, Serlachiuksesta Särkilahti.

Aina uudella ja vanhalla nimellä ei ollut mitään tekemistä keskenään, esimerkkinä Helenius, josta tuli Rahola.

Fiktiosta monelle voi olla tuttu vaikkapa Hovimäki-televisiosarjasta sellainen sukunimi kuin Intovuori, jonka Ingbergin pariskunta otti. Intovuoria on oikeastikin olemassa, Nimipalvelu kertoo heitä elävän tällä hetkellä 18.

Maalaisliitto-keskustan oppi-isä Santeri Alkio oli alun perin nimeltään Aleksander Filander. (Kuva: Suomenmaan arkisto)

Moni 120 vuoden takainen nimi on jo aikaa sitten poistunut käytöstä. Nämä nimet voivat kuulostaa tämänpäiväisissä korvissa toisaalta erikoisilta, toisaalta juhlavilta ja arvokkailta.

Täysin kadonneita ovat vaikkapa Hirvikannat. Suomalaisen puolueen kansanedustajanakin toiminut prokuraattori ja hovioikeuden presidentti Valde Hirvikanta joutui kansalliskiihkoilijan murhaamaksi vuonna 1911. Maltillinen suomenmielinen Hirvikanta oli suomentanut sukunimensä juurikin vuonna 1906.

Jostakin kantanimestä saatiin monta uutta suomalaistettua nimeä. Heleniusta seurasivat Helismaa, Heljas, Helo, aiemmin mainittu Rahola ja Waltari. Heleniuksissa on ollut kynäilijän vikaa, kuuluvathan Suomen tunnetuimpiin kynäniekkoihin vaikkapa Reino Helismaa ja Mika Waltari. Lennart Heljas ja Johan Helo ovat tuttuja nimiä politiikasta.

Ruotsin lisäksi nimiä suomennettiin etenkin latinasta, mutta myös slaavilaisista kielistä. Ulkopoliitikko Reinhold Sventon isoisä oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut liettuanpuolalainen eversti Stanislaus Sventorzetski. Tunnettu edesmennyt toimittaja Hannu Karpo on venäläistä Karpovin sukua.

Politiikasta tunnettuja nimiä on suomennettu useita. Maalaisliiton Santeri Alkio oli alkujaan Filander, Maalaisliiton ja SMP:n Veikko Vennamo Fennander, SDP:n Väinöt Tanner ja Voionmaa olivat syntyjään Thomasson ja Wallin.

Muita politiikasta tuttuja muutettuja nimiä ovat vaikkapa Vikatmaa (alun perin Borg), Vapaavuori (Friberg), Rihtniemi (Högman), Ritavuori (Rydman), Koulumies (Schulman) ja Tulenheimo (Thulé).

Tuomas-Kettunen -sukunimeä taas ei pidä sekoittaa tänä päivänä keskustan varapuheenjohtajana toimivaan Tuomas Kettuseen.

J. V. Snellman itse ei vuonna 1906 ollut enää elossa, mutta jotkut Snellmanitkin vaihtoivat nimensä Virkkuseksi.

Moni muiltakin aloilta tuttu kuuluisuus on suomalaistanut nimensä vuosien varrella. Näyttelijä Tauno Palo oli alun perin Brännäs, kirjailija Ilmari Kianto Calamnius, Pihkalan veljeksistä, joista tunnetuin on pesäpallon isä Lauri ”Tahko” Pihkala, osa jäikin Gummeruksiksi. IKL:n kansanedustaja, everstiluutnantti Paavo Susitaival oli syntynyt Sivéninä.

Pentti Linkolan isä oli syntyjään Collan. Paasilinnan kirjailijaveljesten isä oli syntyjään Gullsten.

Suomen presidenttien nimenvaihdoksista Suomenmaa kertoi erillisessä artikkelissa aiemmin tänään maanantaina.

Alla olevassa luettelossa näet lisää esimerkkejä suomalaistetuista sukunimistä. Joukossa on monen tänäkin päivänä tunnetun julkisuuden henkilön nimiä.

Lähteitä ja lisätietoa

Suurnimenmuutto Snellmanin päivänä 1906 (Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta)

Suomalaisuus hallitsi Snellmanin syntymän satavuotisjuhlia 12.5.1906 (itsenäisyys.fi-sivusto)

Kokko, Heikki, Johan Wilhelm Snellmanin 100-vuotisjuhla vuonna 1906 (Koskesta voimaa -sivu)

Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelu