Suurimmat hallituspuolueet kokoomus ja perussuomalaiset olivat lauantaina koolla puoluevaltuustoissaan. Puolueissa katse on vahvasti ensi vuoden vaaleissa, eikä hallitusvastuun kantaminen hillitse ajoissa aloitettuja vaalipuheita.
Molempien puolueiden puheenjohtajat hyökkäsivät gallupien johtopaikkaa pitävää Sdp:tä vastaan.
Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Petteri Orpo arvosteli Sdp:tä ottamalla käyttöön uhriutumistaktiikan. Hän sanoi, että viholliskuvien maalaaminen ei kuulu suomalaiseen politiikkaan ja tulkitsi vasemmiston sortuvan siihen. Orpon mielestä kokoomus on joutunut uhrin asemaan: kokoomusta on leimattu kylmäksi puolueeksi, joka ei välitä. Kuva kylmästä kokoomuksesta ei hänen mukaansa pidä paikkaansa.
Viikonloppunakin tuli todistettua, että viholliskuvien maalaaminen kyllä kuuluu suomalaisenkin politiikan arkeen. Toista väittäessään Orpo oli siis väärässä, tai lausui ehkä pikemminkin toivetilansa Suomesta. Kerta oli jo toinen lyhyen ajan sisään, kun Orpo kaipasi rakentavampaa keskusteluilmapiiriä politiikkaan. Edellinen kerta oli huhtikuun lopulla Ylen A-studiossa sen jälkeen, kun vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta ja perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman olivat ottaneet A-studiossa harvinaisen tulisesti yhteen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tukileikkausten vaikutuksista.
Puhekulttuuria ruokkii polarisoituva politiikan ilmapiiri, joka heijastuu hyvin laajalle yhteiskunnassa. Hallituksen oma politiikka on ollut vahvan ideologista ja siksi myös polarisoivaa. Niin Orpo kuin Purra puhuvat hallituksen suurista talouspäätöksistä välttämättömyyksinä, vaikka ne ovat tietoisesti tehtyjä valintoja. Kritiikille pitää olla tilaa, ja sitä pitää sietää. Kritiikkiin saa ja voi myös vastata, ja niin kokoomus ja perussuomalaiset tekevätkin voimakkaasti.
Rakentavan ilmapiirin rajat ryskyvät rikki.
Purra meni retoriikassaan Orpoa pitemmälle. Hän väitti puheessaan, että orastavat talouskasvun merkit ovat opposition mielestä huonoja uutisia. Hän luonnehti, että oppositio suorastaan pelkää talouskasvua. Väite antaa kuvan oppositiopuolueista vastuuttomina toimijoina, joille politiikassa on kyse pelkästä valtapelistä. Tämä ajattelu maalaa politiikasta kokonaisuutena kyynisen kuvan. Orpon peräänkuuluttamassa rakentavassa kulttuurissa ja parlamentarismin pöytätavoissa tietynlaista kilpailijoiden kunnioitusta voisi edelleen pitää hyveenä.
Lisäksi Purra syytti Yleä talouskasvu-uutisten piilottamisesta ja hallituksen vastaisesta tarkoitushakuisesta uutisoinnista. Purra on hyökännyt tasaisesti Yleä vastaan viime kuukausien aikana. Hän antoi ymmärtää, että Yle tarkoituksella vaikuttaa kansalaismielipiteeseen. Purran Yle-arvostelu on totuttua. Rakentavan ilmapiirin rajat ryskyvät rikki hänen puheissaan. Maltillisempaa puhetta kaipaava Orpo voisi kohdistaa toiveensa myös hallituskumppanilleen.
Perussuomalaisten tilaisuus oli nimetty kiihdytysajoiksi kohti vaaleja. Kyseessä on voimakkaan kampanjaretoriikan käynnistäminen poikkeuksellisen varhain. Perussuomalaisten kannatus on laskenut hallituksessa sen verran, että kova kampanjointi oli odotettavissa.
Niin Orpo kuin Purra ottivat puoluevaltuustopuheissaan esiin orastavan talouskasvun merkit. Kuten poliitikot yleensä, he eivät malta olla vetämättä yhteyttä oman politiikan ja talouskasvun merkkien välille. Todellisuudessa politiikan merkitys talouden kokonaiskuvaan on kuitenkin vain rajallinen. Sen poliitikot muistavat kertoa, kun tilanne kääntyy huonompaan.
Orpon huoli ilmapiiristä ja yhtenäisyyden tunteesta on varmasti aito ja perusteltu. Hieman hurskastelevalta se kuulostaa siksi, että Orpo ei itsekään malta olla kääntämättä puheitaan vaalitaktiseen asentoon.