Pysäköintiä valvovat yritykset ovat ihmeissään kuolinpesälle kuuluvan auton kanssa.
Kuolinpesän omistama musta Nissan Micra on taas kerran pysäköity alueelle, jolla vaaditaan pysäköintitunnusta. Tuulilasissa on maksulappu. LUKIJAN KUVA
Yksityisoikeudellinen valvontamaksu, eli kansankielellä parkkisakko, saattaa rapsahtaa kuolleen ihmisen autolle. Auto voi nimittäin olla kuolinpesän omaisuutta.
Kuka on tällöin sopimusosapuoli? Toisin sanoen, kenen pitäisi maksaa valvontamaksu?
Tämä on vaikea pala pysäköinninvalvontaa harjoittaville yhtiöillekin. Esimerkin kertoo kuolinpesän autolla ajava mies, jota kutsutaan tässä jutussa Joniksi.
– Kokosin saamani valvontamaksut ja niistä tulleet muistutukset pdf-tiedostoon, joka venyi 47 sivun mittaiseksi. Ei minun tarvitse maksaa niitä, hän kertoo.
Valvontamaksuja on kertynyt niiden kolmen vuoden ajalta, jotka Joni on ajellut edesmenneen isoisänsä autolla, 15 vuotta vanhalla Nissan Micralla.
Ei Joni tieten tahtoen pysäköi aina kiellettyyn paikkaan eikä riko huvikseen kyseisten alueiden pysäköintisääntöjä tai jätä parkkikiekkoa käyttämättä. Hän pysäköi omasta mielestään joustavasti.
”Paikat kiven alla”
Parkkisakkojen suurta määrää selittää erityisesti yksi alue, jolta on kertynyt lukuisia maksulappuja. Alueella on paljon opiskelija-asuntoja, mutta pysäköintipaikkojen määrä on ilmiselvästi liian pieni.
– Asuntoni lähellä parkkipaikat ovat niin sanotusti kiven alla, Joni selittää.
Hän saattaa jättää kuolinpesän auton esimerkiksi parkkipaikalle, jolle saisi pysäköidä vain pysäköintitunnuksella. Jonin käytössä olevassa Micrassa ei ole vaadittua tunnusta.
Tuloksena on – toistuvasti – keltainen lappu auton tuulilasissa. Joni jättää lapusta löytyvän summan maksamatta, jolloin parkkifirma selvittää auton tiedot ja lähettää niiden perusteella maksumuistutuksen kotiosoitteeseen.
Juuri näistä maksulapuista ja muistutuksista on kertynyt pino, joka on nähtävissä oheisessa kuvassakin. Kuolinpesän c/o-osoitteeksi on nimittäin ilmoitettu Jonin kotiosoite. Kuvista se on peitetty.
Valvontamaksuja, parkkihallilaskuja ja maksumuistutuksia on kertynyt kolmen vuoden ajalta. LUKIJAN KUVA
Englanninkielisestä care of -ilmauksesta poimittu c/o tarkoittaa, ettei varsinainen vastaanottaja asu kyseisessä osoitteessa, vaan asukas huolehtii tälle saapuvasta postista.
– En kuitenkaan ole edes kuolinpesän osakas, hän taustoittaa.
Kuka ajoi ja pysäköi?
Valtaosa kolmen vuoden ajalta kertyneistä maksulapuista ja muistutuksista on tullut alan suurimmalta toimijalta Parkkipatelta. Jonin mielestä kirjeistä paistaa massatuotanto.
– Niissä kuolinpesää puhutellaan ikään kuin henkilönä ja muistutetaan, että maksujen laiminlyönti voi johtaa oikeudellisiin toimiin. Ovat selvästi automaattitekstiä, Joni sanoo.
Parkkipate ei kuitenkaan ole edennyt kertaakaan muistutusta pidemmälle. Joni uskoo sen johtuvan siitä, ettei yhtiö pystyisi kuitenkaan osoittamaan, kuka autoa on ajanut.
Yksityinen pysäköinninvalvonta perustuu kuljettajan ja pysäköintifirman väliseen sopimukseen. Siksi tuulilasista löytyvän keltaisen parkkisakon virallinen nimi on yksityisoikeudellinen valvontamaksu.
Sopimus kuljettajan ja parkkifirman välille syntyy pysäköitäessä alueelle, jonka pysäköintisäännöt on ilmoitettu selvästi alueelta löytyvistä kylteistä. Usein auto ajetaan alueelle kyltin ohi.
Parkkifirma ei siis ”sakota” autoa vaan kuljettajaa. Juuri tähän perustuu Jonin mahdollisuus välttyä maksuilta; parkkifirman on lähes mahdotonta todistaa, kuka on toiminut kuolinpesän omistaman auton kuljettajana.
Tästäkin keltaisesta maksulapusta jäävät rahat saamatta. Lukijan kuva
Myös parkkihallissa
Jonilla on pysäköintikokemuksia muunkinlaisista paikoista kuin opiskelija-asuntojen kupeessa sijaitsevilta parkkipaikoilta. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi kameravalvontaan perustuvat pysäköintihallit.
Kamerajärjestelmä tallentaa auton rekisteritunnuksen sisään ja ulos ajettaessa. Maksun voi yleensä hoitaa joko hallin automaatilla tai 48 tunnin kuluessa verkkomaksuna. Monissa paikoissa maksu hoituu automaattisesti, jos auto on rekisteröity pysäköintisovellukseen.
Jos parkkimaksua ei makseta millään edellä mainitulla keinolla, pysäköintiyhtiö selvittää auton rekisteritunnuksen perusteella osoitteen, johon lähtee lasku. Yleensä laskuun lisätään esimerkiksi viiden euron käsittelymaksu.
Näitäkin laskuja Jonille on kolmen vuoden aikana tullut. Nekin ovat maksamatta, eikä kukaan ole huudellut perään.
Mainitaan vielä yksi erikoisempi pysäköinti, josta olisi niin sanotulla listahinnalla muodostunut reippaan kokoinen lasku.
– Auto seisoi kuukauden ajan lämpimässä parkkihallissa, kun olin itse ulkomailla. Pysäköinnistä ei ole tullut minkäänlaista maksuvaatimusta, Joni kertoo.