In memoriam Suom Lääkäril 2026;81:e48297, www.laakarilehti.fi/e48297
Hans Martin Wilhelm Panelius, kutsumanimeltään Martin syntyi Nurmijärvellä ja asui kouluvuodet Oulun seudulla lääkäri-isän työn vuoksi.
Hän tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1949, lääketieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1952 ja lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1956. Martin erikoistui hermo- ja mielitauteihin vuonna 1961 ja neurologiaan 1967. Ajan tavan mukaisesti hän täydensi 1960–61 neurologian opintojaan ulkomailla valiten koulutuspaikaksi Hampurin, jossa hän perehtyi myös MS-taudin aiheuttamiin muutoksiin potilaiden selkäydinnesteessä.
Väitöstutkimuksessaan (julk. 1969) Martin tutki mm. MS-taudin esiintyvyyttä Suomessa ja tutkimustyö MS-taudin parissa jatkui koko työuran. Lisäksi hän oli aktiivinen järjestötoiminnassa ollen perustajajäsen Lounais-Suomen MS-yhdistyksessä ja toimi pitkään myös mm. MS-liiton ja Kehitysvammaliiton hallituksissa.
Martin toimi ylilääkärinä Kårkullan keskuslaitoksessa Paraisilla 1961–1979 sekä neurologian apulaisprofessorina Oulussa 1974–77, Tampereella 1977–79 ja Turussa 1979–97, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle. Eläkepäivinään hän toteutti vuosien kirjoitusprojektin (Käsikirja) yhdessä anatomian emeritusprofessori Risto Santin ja filosofian tohtori, tietokirjailija Jarkko Tuusvuoren kanssa.
Martin piti työuransa yhtenä tärkeimmistä saavutuksista mm. sitä, että vaikka hänen väitöskirjatutkimuksensa hypoteesi tuhkarokkoviruksen yhteydestä MS-tautiin osoittautui 1960-luvun lopulla vääräksi, heräsi hänen tutkimuksensa myötä Turun yliopiston virusopin laitoksella kiinnostus neuroimmunologiaan.
Martinin suureksi iloksi tuo kiinnostus jatkui edelleen vuonna 2025. Merkittävänä asiana hän piti myös neurologisen kuntoutuskeskuksen saamista Maskuun.
Hänelle rakkaita harrastuksia olivat historia, musiikki ja luonto. Lapin erämaat olivat hänelle tärkeitä nuoruudesta asti. Oman viisilapsisen perheen kesät kuluivat 1960-luvulta alkaen Turun saaristossa.
Martin jätti läheisilleen rakkaan muiston laaja-alaisesti lukeneesta ja aikaansa seuraavasta keskustelijasta, joka suhtautui lämpimästi kaikkiin kanssakulkijoihinsa.
Kirjoittajat