Vaikuttaja Suom Lääkäril 2026;81:e48272, www.laakarilehti.fi/e48272
Luottamus tärkeisiin yhteiskunnan instituutioihin on heikentynyt viimeisten vuosien aikana. Terveydenhuoltopalveluihin kohdistunut epäluottamus on korostunut. Syitä tähän merkittävään muutokseen on varmasti useita.
Tilannetta synkentävät erityisesti talouden alamäki, pelko ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja maailmanpolitiikan epävakaudet. Epävarmuuden ja alakulon keskellä olisi kuitenkin viisasta pohtia, mitä voisimme tehdä asioiden parantamiseksi vaihtoehtona tilanteen toteamiselle, alistumiselle ja hiljaiselle hyväksymiselle.
Lääkärin rooli diagnostiikan ja potilaan hoidon määrittelyssä on keskeinen. Tätä toimintaa kehittämällä ja tukemalla voidaan luoda terveyttä ja potilastyytyväisyyttä. Lääkärin hyvän osaamistason saavuttamiseksi tarvitaan laadukas opetus ja lääketieteellinen tutkimus.
Hoidon jatkuvuuden merkitystä on viime vuosina korostettu. Tämä on tärkeää jo diagnostiikkavaiheessa. Toteutuessaan se vähentää todennäköisesti monien vakavien sairauksien diagnoosiviiveitä ja usein myös tarvittavan hoidon määrää ja kustannuksia. Malleja on varmasti jo kehitettykin, mutta vakiintunutta toimintakulttuuria ei maassamme ole. Valitettavan usein jatkoselvittelyjen järjestämisvastuu jätetään potilaalle.
Päivystyksessä käyntiin varattu aika ei useinkaan riitä tekemään parhaita potilaskohtaisia ratkaisuja. Jos tilanne ei edellytä välittömiä tutkimuksia ja toimenpiteitä, tulisi potilaalle voida sopia oikea-aikainen ja tarvittaessa viiveetön jatkoselvittelyaika diagnoosin ja hoidon määrittämistä varten.
Päivystyskäynnillä potilaille osoitetut kiireelliset perusterveydenhuollon käyntiajat vähentäisivät toistuvien päivystyskäyntien määrää.
Diagnostiikan ja hoidon onnistuminen lisäävät potilastyytyväisyyttä ja antavat lääkärille onnistumisen tunteen lisäksi kokemusta, myös seuraaville kollegasukupolville siirrettäväksi.
Toimintamuutos ei välttämättä lisää kustannuksia.
Malli edellyttäisi kuitenkin riittävän toimintakapasiteetin terveydenhuollon yksiköihin ja vastaanottotoimintojen uudelleenorganisointia. Omalääkärimalli soveltuisi tähän hyvin.
Parantunut hoitoon pääsy, diagnostiikka ja hoidon oikea-aikainen toteutus olisivat omiaan lisäämään luottamusta terveydenhuoltoon.
Tätä Suomessa nyt kaivataan.
Kirjoittaja