Kirsi Alm-Siira toimii nopeasti, ja asioiden sopiminen pitkälle on joskus vaikeaa. ”Mistä minä tiedän, mitä haluan tehdä vapaapäivänä kahden viikon päästä?”Liisa Valonen
Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira ei päätöksissään jahkaile eikä murehdi menneitä. Toisaalta hänen on vaikea sopia mitään pitkälle eteenpäin.
”Eivät tienneet, mihin minut haastoivat.” Näin Kirsi Alm-Siira muistaa naureskelleensa, kun hän kuuli MTV:n uutisväen liikuntahaasteesta. Sattumoisin lankutus, eli käsinojapunnerrus, on aina ollut hänen vahva lajinsa.
Huhtikuun alussa Kirsi lankutti yhdessä kollegoidensa kanssa Huomenta Suomen lähetyksessä ja sai kuin saikin joukon parhaan tuloksen. Personal trainer seurasi vierestä ja kehui Kirsin hyvää asentoa. Selkä oli suora kuin lankku, ja tämä lankku kesti paikallaan kahdeksan minuuttia.
Kirsi on ollut aina liikunnallinen. Sen seurausta on muun muassa hyvä ryhti.
”Ryhdin pitääkin olla hyvä, kun pituutta on vain 158 senttiä”, hän toteaa.
Liikunnallisuus jatkuu perheessä, sillä Kirsin tyttäret, pian 18-vuotias Stella ja 13-vuotias Patricia harrastavat molemmat tanssia.
Kesällä Kirsi liikkuu paljon Mäntyharjun-mökillä, jonka hän omistaa yhdessä puolisonsa Antin kanssa.
”En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että minusta tulee innokas mökkiläinen. Niin vain on käynyt.”
Lue myös: Tämän ostoksen Piia Pasanen on alkanut salata perheeltään: ”On tullut huokailua”
Mikä on elämänfilosofiasi?
”Teen niin kuin hyvältä tuntuu, puntaroin asiaa sekä itseni että läheisteni kannalta. Olen huono arpomaan mitään, päätös syntyy nopeasti. Oli kyse vaikka uudesta väristä olohuoneen seinään, niin tiedän nopeasti, mitä haluan. Aika monta remonttia olen tehnyt enkä kertaakaan ole tarvinnut koemaalausta.
Nopean päättämisen hyvä puoli on, että jahkailuun ei kulu aikaa enkä jää tulosta murehtimaan.
Huonoa on, että olen monessa asiassa turhankin ehdoton. Esimerkiksi jos minulta menee maku johonkin asiaan tai ihmiseen, niin se menee.
Ehkä minulla ei ole kykyä antaa oikeasti anteeksi. En anna toiselle aina edes mahdollisuutta selitellä tai muuttaa mieltään. Olen yrittänyt opetella vähän armollisemmaksi, mutta aika tiukassa tämä piirre minussa on.
Olen yrittänyt myös harjoitella tulemaan rohkeammaksi. On helppo peesata enemmistöä, mutta pitäisi uskaltaa avata suunsa silloinkin, kun on eri mieltä kuin muut. Se vaatii rohkeutta ja oikeaa elämänfilosofiaa.”
Kenen puoleen käännyt, kun tarvitset apua?
”Se riippuu siitä, mihin tarvitsen apua. Kolme ystävää tulee heti mieleen: Vappu Pimiältä kysyn taloudellisia neuvoja, Mervi Kalliolta saan apua ja ymmärrystä ihmissuhdeasioissa ja yhteiskunnallisissa jutuissa soitan Nina Rahkolalle. Häneltä tiedän saavani luottovarman, niin sanotun toisen mielipiteen.
Ja tietenkin soitan äidille, jos pitää tehdä sämpylöitä, hän on kätevämpi kuin keittokirja.
Monissa asioissa käännyn myös Antin, puolisoni puoleen. Saatan soittaa hänelle autosta, jos olen lähtenyt reissuun enkä löydä osoitetta, minne minun piti mennä. Antti toimii luotettavammin kuin navigaattori.”
Pikku-Kirsi äidin sylissä lapsuuden idyllisessä Noormarkussa. Kirsi soittaa yhä äidilleen, jos hän haluaa leipoa vaikkapa sämpylöitä. ”Äiti on kätevämpi kuin keittokirja.”
© Kirsi Alm-Siiran kotialbumi
Mikä ihmissuhde on muovannut sinua eniten?
”Suhde lapsiin on ehdottomasti tärkein. Minulla ei ollut mitään selkeää haavetta äitiydestä, kun 33-vuotiaana sain vanhimman tyttäreni Stellan. Oikeastaan olen aikuistunut vasta tyttärieni kanssa, kasvanut heidän mukanaan ja käynyt samalla omaa nuoruuttani läpi.
Olen ymmärtänyt, että on hienoa olla äiti, tajunnut, että juuri tätä halusin.
Luotan lapsiini, mutta olen joutunut puremaan hammasta, etten olisi koko ajan lähettyvillä leijuva helikopterivanhempi. Puutun ehkä liian herkästi joka asiaan ja vähän liikaakin.
Totta kai sitä haluaisi tasoittaa lapsensa tietä, mutta toisaalta tiedän, että heidän täytyy antaa tehdä omat pikkuvirheensä.
Arki sujuu hyvin entisen mieheni kanssa. Virallisesti meillä on vuoroviikot, mutta näen lapsia usein myös hänen viikoillaan, joustavasti. En ole varmaankaan koskaan ollut lapsista täyttä viikkoa erossa, paitsi jos he ovat olleet matkoilla isänsä kanssa.
Jos lapset olisivat vastustaneet esimerkiksi Antin muuttoa meille, en osaa sanoa, mitä olisin tehnyt. Heidän mielipiteensä on minulle niin kovin tärkeä.”
Suhde lapsiin on ollut Kirsin elämän tärkein ihmissuhde. ”Oikeastaan olen aikuistunut vasta tyttärieni kanssa.”
© Liisa Valonen
Mitä muuttaisit itsessäsi?
”Ulkoisesti olisi kiinnostava tietää, miltä tuntuisi olla vaikkapa viisitoista senttimetriä pidempi. Jos olisinkin viikon ajan yli 170-senttinen, olisiko elämä erilaista?
En enää tekisi keittiöhommia liian korkean pöydän ääressä olkapäät jäkässä enkä tarvitsisi jakkaraa, että ylettäisin ottamaan tavarat kaapin ylähyllyltä. Ja kun ostaisin farkut, niitä ei pitäisi lyhentää, eikä autossa tarvitsisi siirtää istuinta ihan eteen. Miltäköhän se tuntuisi?
Toinen asia on, että olen aina ollut äärettömän huono matematiikassa. Mutta koska itsetuntoni on aika hyvä, naureskelen, että onkohan siinä tapahtunut jokin väärinkäsitys. Mutta valitettavasti se on tosiasia, joka on ollut pakko myöntää. Siispä olen leikitellyt silläkin ajatuksella, että jospa olisinkin matemaattisesti lahjakas. Olisiko elämäni parempaa?
Aika ajoin haluaisin olla myös suunnitelmallisempi, etteivät asiat tapahtuisi minulle uutisina joka päivä. Pistän kalenteriini tärkeät asiat ja työvuorot, mutta asioiden sopiminen pitkälle eteenpäin on minulle hankalaa. En voi tietää, haluanko viikon päästä lähteä mökille vai jäädä kaupunkiin. Tämän vuoksi olen usein huono kaveri, sillä kanssani on vaikea sopia tekemisiä.
Tiedän, että tämä piirteeni rasittaa läheisiäni, ja kärsin siitä itsekin. Ymmärrän, että useimmat sopivat tekemisensä etukäteen. Kun yritän soittaa kaverille, että mennäänkö tänään viinille tai urheilemaan, hänellä on jo muita suunnitelmia.
Tämä on ikävä piirre, mutta silti enimmäkseen tyydyn entiseen minääni. Olen tämmöinen ja haluan elää näin.”
Televisiotyötä tekevät ystävykset kaverikuvassa: urheilutoimittaja Mervi Kallio (vas.), juontaja Nina Rahkola ja Kirsi.
© Kirsi Alm-Siiran kotialbumi
Miten löysit oman polkusi?
”Ei minua ole mihinkään pyydetty, minulle ei ole tarjottu työpaikkoja, enkä ole päätynyt mihinkään hommaan sattumalta, vaan olen saanut kaiken oman yrittämiseni kautta. Olen utelias ja sosiaalisesti rohkea ja olen osannut avata suuni oikeassa paikassa.
Jo kahdeksannella luokalla kävelin paikalliselle kioskille ja kysyin myyntitöitä. Siitä se lähti. Opiskelin yritysviestintää, ja kun televisiohomma alkoi kiinnostaa, suunnistin sitä kohti.
Olen kotoisin Noormarkusta. Ehkä paikallista porilaisuutta minussa on se, että minulla ei ole koskaan ollut mitään herranpelkoa. Ihmiset ovat ihmisiä, ja heitä on helppo lähestyä.
Ehkä olen ottanut mallin äidiltäni. Hän on hyvin sosiaalinen, ja lapsuudessakin meillä oli aina ovet auki kaikille vanhempien ja meidän lasten kavereille.”
Mitä henkisyys merkitsee sinulle?
”Kuulun kirkkoon, mutta en keskustele juurikaan henkisten voimien kanssa, en perinteisellä tavalla rukoile. Ajattelen kirkkoa hiukan kuin hyväntekeväisyysjärjestönä. Ehkä kuvittelen, että äärimmäisissä tilanteissa, jos en esimerkiksi saisi apua ystäviltäni, voisin kääntyä kirkon puoleen.
En ole menettänyt ketään aivan läheistäni, joten en ole joutunut turvautumaan uskon asioihin menetyksissä. Ehkä ajattelisin eri tavoin, jos olisin.
Asun lähellä Helsingin Johanneksenkirkkoa. Vanha rakennus on kaunis, se säteilee pyhyyttä. Oikeastaan olen aika ylpeä, että kuulun kirkkoon. Siinä on jotain hyvin turvallista. Hyvä, että se on olemassa, kuin varmuuden vuoksi.”
Kirsi on itselleenkin yllätyksenä nykyisin onnellisimmillaan mökin rauhassa. ”Tuntuu kivalta, ettei siellä ole pakko tehdä mitään.”
© Liisa Valonen
Mikä auttaa, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle?
”Uutisissa työskennellessä tunne on tuttu. Asiat menevät välillä ihon alle, sille ei voi mitään.
On pakko myöntää, että mitä lähemmäs uutinen tulee itseä, sitä enemmän se koskettaa. Nuoren kuolema naapurissa tuntuu pahemmalta kuin sota kaukomailla. Ja jos esimerkiksi omien lasteni ikäisille tapahtuu jotain kauheaa, sitä on vaikea ohittaa.
Yleensä minua auttaa, että yritän löytää kaikesta jotain hyvää. Hengitän hetken ja työnnän ikävät asiat syrjään. Toimin kuin Kymmenen uutisten loppukevennys.
En muuten koskaan katso niitä ennen lähetystä. Ne tulevat minulle aina yllätyksenä, ja siksi ne tuntuvatkin hyviltä.”
Vauhdikas ja urheilullinen Kirsi viihtyy yhtä vauhdikkaan luottoystävän, Vappu Pimiän, seurassa.
© Kirsi Alm-Siiran kotialbumi
Mitä mietit, jos valvot yöllä?
”Silloin kun vielä heräsin ja valvoin yöllä, saatoin murehtia milloin mistäkin, usein lapsiin liittyvistä asioista.
Nykyisin nukun aika hyvin, mutta olen tehnyt sen eteen paljon töitä. Olen esimerkiksi noudattanut viimeksi kuluneet pari vuotta pätkäpaastoa. Syön pääsääntöisesti vain kahdeksan tunnin aikana. Jos olen syönyt illallisen myöhään, en syö aamulla mitään ja nautin lounaan vasta aika myöhään.
Kaikki on yksilöllistä, joten olen varovainen suosittelemaan samaa kenellekään. Tämä sopii minulle, ja se on parantanut yöuntani merkittävästi, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että se sopisi muille. Jokainen löytää kokeilemalla oman unirytminsä ja rauhansa.”
Missä hetkissä olet parhaimmillasi?
”Työssä harva asia saa pasmani sekoamaan, en pelkää yllätyksiä ja olen hyvä reagoimaan siihen, mitä tapahtuu. Ajattelen, että kaikki hoituu ja järjestyy.
Olen vähän sellainen halki-poikki-pinoon-ihminen, tykkään ratkaista asioita. Ja mieluiten toimin nopeasti.
Samaan asiaan liittyy myös huono puoli. Jos esimerkiksi ystävä haluaa pohtia kanssani ongelmaansa, saatan tarjota hänelle heti valmista ratkaisua. Tosiasiassa hän haluaa ehkä vasta miettiä asiaa ja jutella siitä.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Piia Pasanen menetti isänsä keväällä – ”Minua lohduttaa ajatus, että vanhempani ovat nyt yhdessä siellä jossakin”
Minkä asian suhteen olet kääntänyt kelkkasi?
”Tämä on vaikea kysymys. Useinkaan käännökset eivät ole nopeita, vaan moni asia muuttuu pikkuhiljaa ja huomaamatta, ja oma käsitys muokkautuu siinä mukana. No, ehkä isoin muutos on tapahtunut suhteessani mökkeilyyn. En olisi vielä viisi vuotta sitten osannut kuvitellakaan, että olisin kesämökin omistaja.
Kun menin muutama vuosi sitten puolisoni Antin mökille Mäntyharjulle ja tajusin, kuinka tärkeä se hänelle on, se pysäytti. Huomasin, että itsekin virkistyn siellä, ja kas kummaa, pian omistinkin mökistä osan.
Ehkä olen jopa kaikkein onnellisimmillani mökin rauhallisuudessa. Tuntuu kivalta, kun siellä ei ole pakko tehdä mitään – ei viedä lapsia treeneihin eikä valmistaa ruokaa määrättyyn aikaan eikä mennä töihin.
Mökkeily merkitsee minulle ihan uudenlaista vapautta, jota en olisi osannut aiemmin kuvitellakaan.”
Kirsi Alm-Siira, 51
Työ: MTV3:n uutisankkuri.
Perhe: Tyttäret Stella, pian 18, ja Patricia, 13. Puoliso Antti.
Koti: Helsingissä kerrostalossa.
Harrastukset: Mökkeily Mäntyharjulla, liikunta.
Juttu on julkaistu Annassa 20/2026.