Oulun seudulla ilmestyvä Kaleva kirjoittaa hantaviruksesta:
”Kauhutarina epidemiasta lomaristeilyllä ehti säikäyttää laajasti maailmalla. Uutismedia on seurannut aluksen loppumatkaa tarkkaan. Laivasta jäi matkustajia eri kansallisuuksista jo Saint Helenan saarella eikä heidän olinpaikkojaan tiedetty aluksi tarkkaan. Jokainen on mahdollinen tartuttaja. THL kertoi, että kaksi suomalaista saattoi altistua taudille, kun he ehtivät istua vähän aikaa tartunnan saaneen hollantilaisnaisen kanssa samassa lentokoneessa Johannesburgissa. Suomalaiset ovat tiettävästi edelleen oireettomia.
Suomen hallitus reagoi vaarallisen epidemian uhkaan kiitettävän nopeasti. Andes-viruksen aiheuttama tauti lisättiin asetusmuutoksella yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon. Varotoimenpide tarjoaa monia oikeuksia niin viranomaisille kuin kansalaisillekin.
Taudin leviäminen voidaan estää järeillä toimilla, kuten näimme korona-aikana. Asetusmuutos mahdollistaa altistuneiden henkilöiden asettamisen karanteeniin. Jos he joutuvat jäämään pois töistään, heillä on oikeus saada tartuntapäivärahaa.”
Peltonäkymästä paneelikentäksi
Forssan Lehden mielestä energiantuotantoa mahtuu maaseudulle:
”Forssan seudun aurinkopuistohankkeista uusin on vireillä Humppilan Järvensuolle, joka on perinteistä viljelysaluetta. Alueen maanomistajilla on visainen valinta, vuokratako maat energiantuotantoon. Agraari-Suomi on jäänyt historiaan. Tähän on tultu: euroilla mitaten pelto kannattaa vuokrata aurinkovoimalle enemmin kuin viljellä.
Muutos voidaan nähdä sekä taloudellisena mahdollisuutena, maisemallisena murroksena että arvovalintana.
Maisemat ovat silti aina eläneet ajassa. Ojitus, koneellistuminen, suurtilat ja metsänhoidon menetelmät ovat aikanaan muuttaneet näkymiä yhtä lailla. Nyt muutos näkyy aurinkopaneeleina ja tuulivoimaloina. Suomi ei ole lakannut olemasta maatalousmaa, mutta siitä on muodostunut samalla energiamaa. Näiden roolien ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Olennaista on, että muutosta ohjataan harkiten: minne uusiutuva energiantuotanto sopii, missä maataloustuotannolla on yhä vahva roolinsa ja miten paikalliset ihmiset otetaan mukaan päätöksiin.”