TAMPERE.
Tampereen areenassa nähtiin valtavia tunteenpurkauksia, kun SM-liigahistorian neljäs seiskafinaali oli päättynyt.
Tappara kaatoi ratkaisufinaalissa sensaatiokauden pelanneen Kouvolan KooKoon 2–1 ja vei mestaruuden voitoin 4–3.
Elämänsä kauden pelannut ykkössentteri Miska Siikonen nojaili laitaan kyynelsilmin.
Nuori puolustaja Jimi Suomi purskahti vuolaaseen itkuun eikä meinannut kyetä liittymään muun joukkueensa mukaan, kun se kiersi kiittämässä yleisöä.
Oskari Luoto täräytti pukukoppikäytävälle vievät pariovet rajulla voimalla auki ja ruman sanan huutaen.
Ymmärrettäviä reaktioita, kun uskomaton jymykausi ei aivan saanut täyttä kliimaksiaan. Pian jättisuosikki Tappara nostelikin jo taustalla Kanada-maljaa.
Avaa kuvien katselu
Jimi Suomi murtuneena. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva”Emme saaneet, mitä haimme”
Kun KooKoo oli viettänyt oman hetkensä pukukopin suojissa, ensimmäisenä median eteen asteli päävalmentaja Jouko Myrrä. Sitten konkaripelaajat Siikosen ja kapteeni Otto Paajasen johdolla.
Sen sijaan useita toimittajia kiinnostanutta, vuolaasti tunteensa näyttänyttä Suomea ei näkynyt. KooKoon mediavastaavat varoittivat jo toimittajia, että tuskin Suomi enää haastatteluun saapuu.
Noin puolitoista tuntia ottelun päättymisestä Suomi lopulta tuli jakamaan tuntojaan.
– Totta kai surulliset ja pettyneet fiilikset, että emme saaneet sitä, mitä lähdimme hakemaan. Todella haikeat fiilikset. Omasta mielestäni olisimme ansainneet enemmän.
Oletko tunteellinen ihminen, Suomelta kysyttiin.
– Kyllä tuossa kaikennäköisiä tunteita kävi läpi.
Avaa kuvien katselu
KooKoo-leiri murtuneena. Kuva: Lehtikuva
Ottelusarja jätti ainakin KooKoo-lasein jossiteltavaa. Muistissa ovat muun muassa KooKoolta 4. finaalissa videotarkastelussa hylätty jatkoerämaali sekä Tapparan 6. finaalin voittomaali, jota julkisuudessa epäiltiin paitsioksi.
Suomi ei kysyttäessäkään lähtenyt niitä surkuttelemaan. Hän koki, että KooKoo olisi ansainnut enemmän siksi, millainen joukkue oli kasassa ja miten kovasti se oli painanut hommia.
Hopeamitali ei kuitenkaan ollut saanut kyytiä, koska Suomi saapui se kaulassaan haastatteluun.
– Saimme KooKoon ensimmäisen mitalin. Siitä täytyy olla ylpeä, vaikka ei nyt hetkeen siltä tunnukaan.
Kauden alkaessa KooKoota ei asiantuntijoiden papereissa laskettu millään tapaa mitalikandidaatiksi.
– Me tuolla kopissa tiesimme, millainen ryhmä meillä on ja miten yhtenäinen ja vahva joukkue voimme olla. Näytimme sitten niille epäilijöille.
Valtaosa KooKoon pelaajista pelasi elämänsä kauden. TPS:ssä liigauransa aloittanut Suomi, 23, on noussut KooKoossa kiekollisten puolustajien eturiviin.
Avaa kuvien katselu
Jimi Suomi oli pudotuspelien pistepörssin nelonen (4+9). Enemmän pinnoja keräsivät vain KooKoon Veeti Miettinen (8+8) ja SaiPan Antti Kalapudas (3+11). Kuva: Tomi HänninenSielu pelissä
Yksi KooKoon runkosarjan avainpuolustajista oli Kalle Loponen, 25, joka Suomen tavoin on puhjennut kukkaan kahdella KooKoo-kaudellaan.
Pudotuspeleissä Loponen pystyi pelaamaan vain kuusi ottelua. Hänellä oli jalkavamma, joka ei hänen mukaansa vaadi leikkaushoitoa.
– On aika tyhjä olo. Huhtikuussa 2025 alkoi harjoittelu. Nyt on toukokuun puoliväli 2026. Jokainen on laittanut jokaisena päivänä itsensä likoon ja sielunsa peliin joukkuekaverinsa puolesta.
Pelien seuraaminen sivusta oli luonnollisesti raju paikka, vaikka ratkaisufinaaleihin Loponen olikin parsittu kasaan.
– Kova oli luotto silti jokaiseen jätkään, joka oli tuolla jäällä. Olen todella ylpeä, miten esiinnyimme.
Loponen ei halunnut lähteä arvioimaan, paljonko vamma vaikutti pelaamiseen.
– Sellaisessa kunnossa olin, että pystyin pelaamaan.
Avaa kuvien katselu
Kalle Loponen kuului pelaajiin, jotka nousivat tuntemattomuudesta KooKoon hahmoiksi, kun kouvolalaiset olivat runkosarjan kakkosia. Kuva: Tomi Hänninen
Loponen pohti, että KooKoon huiman kauden mahdollistivat harjoitteluvasteen nostaminen, laadukas arkityö ja sitä kautta pelaajien nousu uudelle tasolle.
Tällaiseksi esimerkiksi Loponen halusi nimetä puolustajakollegansa Jiri Pärssisen, 23.
– Ihan huikea pelimies ja ihan mahtava tulevaisuus hänellä edessään. Millä tavalla hänkin nosti tasoaan, kun jätkiä tippui ympäriltä.
Loponen allekirjoitti, että pelasi aikuisuransa parhaan kauden.
– Rooli oli sellainen, missä en ole aiemmin aikuisten tasolla ollut, ja pystyin siihen vastaamaan.
Loponen sanoi, että ainakin hän henkilökohtaisesti kiittää suuresti ”Jokkea ja Tuukkaa”. Eli päävalmentaja Jouko Myrrää ja apuvalmentaja Tuukka Poikosta.
– Siellä on asioita opeteltu välillä ihan kädestä pitäen ja tehty sellainen pelisysteemi, joka tukee meidän tyylisiämme pelaajia. Silloin peli ja tulokset ovat tuollaisia. Ei ole millään tavalla sattumaa, että niin moni on kahden kauden aikana puhjennut kukkaan.
Ykkössentterillä riipi sisintä
KooKoolle seiskafinaalin ainoan maalin teki Miska Siikonen. Hän ilmoitti palkintojenjaon jälkeen, että sielua riipii ja sydäntä särkee.
– Ylpeä tuosta porukasta. Kaikki annettiin, mutta se ei ihan riittänyt.
– Niin tasainen sarja. Kaksi huippujoukkuetta. Pomppu sinne, pomppu tänne. Tappara oli nyt tuon verran parempi tänään ja viime pelissä.
Siikonenkin myönsi, että harva tuntui uskovan KooKooseen ja sen pelaajiin.
– Tämä on osoitus siitä, mikä urheilussa on kauneinta. Ei sillä budjetilla tai nimillä selässä ole väliä, vaan miten arjen työtä ja urheilua tehdään.
Avaa kuvien katselu
Miska Siikonen kyynelehti tappion jälkeen. Kuva: Tomi Hänninen
Siikonen on kärsinyt urallaan merkittävistä terveysmurheista. Hän sairastui vakavaan ylirasitustilaan.
Siikonen sai pari vuotta sitten jatkoajan uralleen ison operaation jälkeen. Hän ei ennen pudotuspelejä halunnut puhua tarkemmin operaatiosta, mutta se liittyi osittain jo kärsittyyn ylirasitustilaan.
Hän on unelmoinut ja jahdannut sitä kirkkainta. Vuosi sitten kohtalona oli niin ikään hopea, silloin SaiPa-paidassa.
Siikonen totesi, että KooKoon joukkueessa moni on kokenut vaikeita aikoja – myös hän itse.
– Aina kun on vaikeiden aikojen läpi mennyt, niin olen vain visualisoinut sitä, että joku päivä saisi nostaa tuon pytyn ylös. Tosi lähellehän se tuli taas.
– Kyllä tämä kaksi kevättä putkeen. Sinänsä ylpeä, mutta… Täytyy sanoa, että sattuu syvälle ja sattuu kovaa.
Miska Siikosta riipaisi syvältä.